torstai 29. huhtikuuta 2010

Uusi yritys

Niin. Siis ketään ei varmasti kiinnosta mutta kun en voi oikein puhuakkaan asiasta kenenkään kanssa, koska hävettää ja kaduttaa niiiin paljon, ettei kehtaa edes kotoaan poistua. Eilinen oli melkoinen päivä. Poikaystävä humaltui turruttaakseen tunteitaan. Minä itkin ja itkin ja tärisin. Krapuloinkin ja onksensin about kaiken ulos niin että yöllä heräilin koko ajan huimaavaan tunteeseen, pyörrytykseen. Iltapäivästä iltaan istuin suihkukaapin pohjalla monta tuntia ja sain syötyä vasta joskus klo 21 aikoihin. Jogurttia, joka tuli ulos ja myöhemmin kuppikeiton, josta osa teki saman.

Mutta kun kamalinta on käytökseni, juuri se exä ja vessa. Jotenkin olin ollut sinä iltana niin sekaisin, että luulin muka ihmisten nukkuvan, mm. poikaystäväni, vaikka suurin osa ryyppyseurueesta (ei tosin poikaystävä) oli juuri pari minuuttia sitten tullut kapakasta kämpilleni, siis samalla kyydillä kuin minä ja typerä leuhka exäni. Ja poikaystävä oli yhteisessä sängyssämme hereillä, kun painuimme vessaan. Hyi, ihan ällöttää kertoakkin. Vessan koriste-enkelit tuhoutui, kun jotenkin huidottiin exän kanssa sinne niin vauhdilla. Poikakaveri luuli, että tuli joku haava ja olin puhdistamassa sitä. Tai että savuja oli niin vähän, että menimme kahdestaan polttamaan ne pois, että edes joku saa jotain iloa irti. Ja sitten karvas totuus paljaistui, kun alkoi kuulua ääniä... Ja en muista mitä poikakaveri on sanonut oven takaa. Ainakin aikonut avata oven ruuvaamalla auki mutta olen vain sanonut, että "älä tuu tänne". Sen jotenkin etäisesti muistan nyt.

Ja mihin kamalaan tilanteeseen sitten laitoin rakkaani? Pojat joutuivat käymään parvekkeella kusella, kun ovi oli lukossa. Ja kaikki tiesi, mitä koko ajan tapahtui. Siis niin hirveä tilanne rakkaalleni. Hän katseli jotain sarjaa koneelta, yritti olla kuulematta ja ajattelematta. Eilen hän sanoi, että hän vanheni kaksi vuotta sen yön aikana. Ja tuntuu niin pahalta, että ei edes kykene kertomaan.

Ja yritin kertoa, että en tajunnut, miten ihmeessä juttu päätyi siihen ja mitä ihmettä mietin. Yritin selittää, että seksi liittyy minulla aika paljon hyväksymiseksi tulemiseen. Ja pyysin niin kovasti anteeksi. Ja me kyllä yritämme vielä, vaikka saa nähdä kehtaanko enää nähdä yhteisiä ystäviämme. Ketään heistä. Osa oman elämäni tukipilareita. En halua, että he tietävät... Ja eihän tämä helppoa ole. Tänäkin aamuna kieltäydyin seksistä, kun poikakaveri tuli viereen. Oli vaan niin huimaava ja oksettava olo. Vaan hän ei aina tajua. Ja hyvinkin meni mutta sitten tuli sanaharkkaa, mistäpä muustakaan, kuin tapahtuneesta. Että jos hän aikoo muistuttaa asiasta aina ja tahalleen kostaa pienin tavoin niin onko mitään järkeä jatkaa? Ja hänen vastauksensa pelkkä oli "niin". Ja sitten minun hiljaista itkua ja hänen koneella olemista. Ja hän lähti niin kylmänä Haaparannan reissulleen, vaikka halattiinkin. Ja sitten vielä lisää itkua. Ja soskun toimeentulotukipäätöksessä valitetaan, että taloni on liian kallis yksinasuvalle, etsi uusi.

Mutta kyllä olo helpottui, kun laitoin viestiä, haluaako hän aivan virallisesti muutta kanssani kirjoille tähän asuntoon. Anteeksipyytelyä, rakkaudentunnustusta ja sellaista osaltani. Ihan suoraan sydämestä. Ja sitten hän lopulta vastasi, että kyllä kai se onnistuu ja hän uskoo, että saamme tästä yhteisen kodin aikaan. "Oonhan mää jo muuttanutkin sinne :)" Nii'in, hymiö perässä. Joskus pienet asiat voi parantaa oloa niin kovasti.

13 kommenttia:

Wendy kirjoitti...

Niin no, kun juo tarpeeks usein ja tarpeeks paljon, todennäköisyys että tulee tehtyä pahoja mokia, kasvaa. Ja sitten tulee häpeä jota ei kestä selvin päin. Muistan kyllä hyvin.

En viitti laittaa mitään tätisettiä että blaablaa lopeta ryyppääminen, helpommin on sanottu kun tehty. Mut tsemppiä!

Tapsa kirjoitti...

Näinköhän sinä mahdat tätä enää seurata? Aina välillä tarkistan olisiko tänne tullut jotain.

Anonyymi kirjoitti...

Oletko elossa? Täälläkin yksi joka säännöllisesti käy tsekkaamassa (olemattomia) päivityksiäsi...

Anonyymi kirjoitti...

Haloo?

Anonyymi kirjoitti...

hei... täällä on sun vanha frendi :) en tiedä muistatko.. Mehkaus-nimistä blogia pyöritin. Tein google-hakua siitä ja löysin vanhoja kamuja! Vastaa jos saat tämän :)

m kirjoitti...

.

Anonyymi kirjoitti...

tietääkö kukaan, onko molly vielä hengissä?

Anonyymi kirjoitti...

Voi molly, päivittäisit jotain, moni odottaa edelleen kuulevansa susta.. Ollaan huolissaan susta!

Anonyymi kirjoitti...

?!!! HALOO?!! :( :O

Anonyymi kirjoitti...

molly :(

Anonyymi kirjoitti...

åopåuigm

Anonyymi kirjoitti...

en ole kyllä moneen vuoteen käyny katsomassa tätä sivua... mun elämä oli aika sotkua, enkä ole odottanut, että kukaan koskaan tämän takia olis huolissaan... luulen, että viimeisetkin kyselijät on luovuttanut kyllä tämän katsomisen, josko jotain viestiä olisi tullu, mutta kommentoin nyt kuitenkin, että olen hengissä. suuri anteeksipyyntö heille, joita on oikeasti huolettanut, kun tällaisen päivityksen jälkeen vaan katoan :S en oo ajatellut.

mutta niin... näistä jutuista on niin paljon aikaa.. mun syömishäiriö muuttui alkoholiongelmaksi, joka jossain kohti muuttui huumeongelmaksi ja aina välillä syömishäiriö nosti päätään. nyt oon 27 vuotta, seurustelen (en enää saman ihmisen kanssa, kuin tuossa postauksessa, siitä on vuosia kun erosin siitä alkoholistista...) ja koitan mennä kohti tasapainoa.. akuutit päihde- ja syömisongelmat taitaa olla historiaa, toivoisin. oon tehny tosi paljon itsetutkiskelua, käyny pohjalla, kaikenlaista. seison vahvemmilla jaloilla.

ruoka on nykyään hyvää ja oon tosi hyvä kokki :) toki punaisen lihan ja siipikarjan oon rajannu pois, mutta muuten... no, syön terveellisesti ja se tekee mulle hyvää. se pitää syömishäiriöajatukset myös paremmin kurissa. painan noin 52kg, jos jotain kiinnostaa, mutta oon ollu timmimmässäkin kunnossa, koska viime vuosina en oo niin paljoa liikkunu enää. pahimmillaan kävin painoindeksissä 16.01, en juuri syönyt, päihteidenkäyttö oli rankkaa...

jos siis joku tämän lukee, niin anteeksi, että katosin mitään ilmoittamatta. selvisin hengissä, vaikka välillä se olikin aika hilkulla :) rakkautta <3

-Molly (en muista enää salasanoja joilla logata sisään, mutta minä se olen)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuulla sinusta!

Toivon sinulle iloa ja aurinkoa!

Minulla oli sähköpostihälytys päällä tämän kommenttilitanioita uuusista viesteistä niin bongasin.

Halaus