keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Pettäneen naisen sielunmaisema

Kaikki ihan vitun sekaisin. Kädet kirjaimellisesti niin voimattomat, että ei jaksaisi edes kirjoittaa. Tärinää ja kouristelua. Eikä edes johdu siitä jumalattomasta määrästä alkoholia, mitä eilen kittasi. Poikakaverin kaveri juotti. Ja minä olen sankari ja petän poikakaveria exäni kanssa. Hän nukkui sohvalla, panimme vessassa. Ja aikoihin en ole tuntenut mitään vetoa exääni kohtaan. Sen sijaan rakastan poikakaveriani, joka juuri muutti luokseni. Ja hän tietää... Eikä ymmärrä sitä, että vaikka tein aivan kamalan väärin niin en kestä sitä kylmyyttä, mikä hänestä nyt huokuu. Vittu, sex pistols soi taustalla.

Se on harvinaisen perseestä tuo alkoholi. Ryypätä jätkien kanssa, jotka on hajottanut vessassa olleet koriste-esineet, en tiedä miten. Sellaisia enkelikoristeita, kaikki lahjoja ja tunnearvokkaita. Se on harvinaisen perseestä, kun ei syö. Eikä edes laihduttamisen takia vaan koska ei juomiseltaan ehdi. Koko viime viikko meni juodessa paitsi sunnuntai, jolloin mikään ei pysynyt sitten sisällä ennen iltaa. Ja nyt maanantai ja tiistai samoissa merkeissä. Ahdistaa. Ei haluaisi olla itsensä sisällä. Viimeinen asia, mitä poikakaveri sanoi ennen lähtemistään oli, että "tuun vielä vihaisempana takaisin". Lähti puistoon ryyppäämään. Ja ompa minultakin muka tervettä seurustella alkoholistin kanssa, kun itsekkään en ole mikään kohtuukäyttäjä. Ja kyllä, booli ja ne miljoonat baarijuomat teki tehtävänsä. Ja minä olen petturi. Ja hartioihin sattuu kun on pakko jännittää niitä. Ahdistaa niin lujasti.

Milloin tästä oikein tuli tällaista? Ainahan olen juonut mutta vuosi sitten lähti lapasesta. Ei pitäisi tämän pään kanssa juoda mitään. Seinät vaan kaatuu päälle. Mutta ilman juomista ahdistaa myös. Sitä vaan haluaa varmaan unohtaa maailman ja kaiken juomisella. Vitustakos minä tietäisin. Mutta pahaa se tekee.

Tiedättekös minä muuten ehkä olen kaunis. Vaikka sitä en kyllä itse näe. Minua halutaan. Ja minä haluan myös nussia ympäriinsä. Typerää itsetunnon kohennusta. "Hei, joku haluaa minut jee". Vittu että sitä osaa olla vaan TYPERÄ! Mutta seksi on ollut aina minulle sellainen asia, että se saa minut tuntemaan, että joku haluaa minut. Hyväksytty olo. Suhteita en kamalasti ole harrastanut mutta silloin seksi ei ole hyväksymisen tarvetta, kun suhteessa sitten on. Mutta sitä pitää sitten hankkia muualta, hyväksyntää. Että vain kelpaisi... Miksi pitää olla niin typerä, että tuntee niin syvästi olevansa kelpaamaton, vaikka on kavereita ja rakastava äiti ja poikakaveri? Tiedättekös, haluan laittaa tämän pääkopan vaihtoon ja ottaa terveemmän tilalle.

Lähden värisemään, syön ehkä kuppikeiton. Niinkuin eilen. Ja vain sen kuppikeiton. Plus tietenkin jumalaton määrä alkoholia, mitä ei tällaisen lyhyen pikkutytön olettaisi juovan. Kovasti tekisi mieli viedä henki, kun on silmät itkusta turvonneet ja olo sellainen, että ei halua olla kehonsa sisällä. Eikö sitä vähän enemmän olisi voinut kasvaa ja kehittyä kahdenkymmenen vuoden aikana? Ei varmaan, tai selvästikkään.

Ei kommentteja: