torstai 22. huhtikuuta 2010

Paper Bag

Soi taustalla. Ja mikä hyvä hetki tämä muka olisi kirjoittaa? No ei vittu mikään. Pienoista humalaa ja yksi sormi vähän tunnottomana. Pidin liikaa poikakaverin hiuksista kiinni (siis en repinyt mutta pidin silleen sille epäkivasti), enkä muuten muista edes mistä suutuin. Ja toki ikävöin laihuutta. Mutta tämmöinen holistinen luonne ei pysty normaalitoimintaan missään. Miten lopetin laihdutuksen? Aloin taas juomaan. Ja sillä tiellä sitten. 110 prosenttia kun jotain alkaa tekemään.. Vaikka ei haluaisikaan. Ja tuskin kukaan tätä enää lukeekaan. Mutta elossa kuitenkin. Yhtä sekaisin kuin aina ennenkin. Jos mä jossain hyvä olen niin vetämään kaiken paskaksi ja itseni sekaisin. Kiittimoi. Eilen olisin hirttänyt itseni mutta en saanut tuolia potkaistua alta kun vaan rahin, joka oli tuolin päällä. Olen niin lyhyt. Ja kun kurkkuun liikaa otti niin sain jaloilla kiinni siitä tuolista, joka oli alla. Niin luuseri etten pysty edes lopettamaan mun tuskaa, joka painaa niin vitun kovasti. Ja poikakaveri tiesi, että oli minulla köysi mutta siinä hirttovaiheessa se oli niin päissään, että nukahti sohvalle. Kiva elämä. Lisää viinaa, silmät liikkuu. Ja sitähän on.

1 kommentti:

Tapsa kirjoitti...

Kyllä täällä olen kuulolla. Hyvä, että olet ainakin hengissä - vaikkei kovin hyvin kuulosta menevän.

Tuo 110% kuulosti tutulta. Aikoinani minä mietin, että aionko tosissani olla hyvä viinan juonnissa. Totesin, ettei siitä hyvä seuraa tuolla 110% mentaliteetilla. Lopetin kun ikää oli 20-vee. En tuntenut ketään muuta, mutta muutamassa vuodessa kaverit tottuivat minun omituisuuteeni. Eipähän ainakaan tarvinnut arpoa kuka ajaa.

Setämäinen ohje: Jos aiot ottaa itseltäsi hengen, niin tee se selvinpäin, plz.