tiistai 14. heinäkuuta 2009

Drunk

Minä olen humalassa. Suhtautukaa tekstiin siten.

Olvin kaljapulloissa on kysymyksiä. Tänään juon yksin. Luen kysymykset ja peitän vastauksen. Arvuuttelen kysymyksiä, jotka vielä vähän aikaa sitten minulle luettiin. Niin yksin taas. Olin niin unohtanut minkälaista on ryypätä yksin.

Ja minun ihastukseni on liian väsynyt, ehkä väsynyt kaikkeen. Hän vastasi puhelimeen mutta ei jaksanut lähteä puistoon. Häntä väsytti. Kaikkia väsyttää. Jokaista, jonka kiinni saan. Ja sosiaalinen verkostoni ei ole liian suuri kuitenkaan. Enkä tiedä kiinnostanko häntä enää. Luulen, että näemme vasta, kun työni alkavat. Hän on työkaverini. Pidän hänestä niin kovasti. Ja kerran hän sanoi jo puhelimessa, että hän "mää tykkään susta ja oon rakastumassa suhun". Ja nyt epäilen niin kovasti. En aio enää soittaa hänelle. Hän saa soittaa minulle, jos haluaa. Ja tämä päätös pysyy. Ja jos hän ei soita näemme me töissä. Voi kuinka vihaankaan ihmissuhteita.

Haluan vain subutexia suoneeni rauhouttuakseni ja löytääkseni täydellisen olon. Subua, niinkuin silloin, kun hän laittoi minulle piikin käsivarteeni.

Tai Rivatril, joka niin kovasti oloa helpottaisi. Pamit ovat lääke kaikkeen. Tenox ja Temesta kelpaisi nekin. Mikä vaan, vaikka niitä vetäisinkin sekakäyttäjän tavoin taikka subua suoneen. On vaikeaa olla yksin tässä betonisessa viidakossa.

PS: Tänä aamuna oksensin ilman syytä ja siis tosiaan ihan ilman syytä (en bulimisesti). On mahdollista, että voisin olla raskaana. Toivon, että en ole.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

No Messages

Ei mitään viestiä. Kännykkä on hiljainen. Sain riivittyä itseni ylös noin klo 16:30. Ulkona aurinko paistaa niin lämpimästi. Heikottaa, mutta en uskaltaisi syödä. Yritän kyllä. Ja kovasti yritän tänään lähteä kotoa jonnekkin suuntaan. Hakemaan ainakin tavarani miehen luota. Miehen, johon vielä kaksi tai kolme viikkoa sitten olin niin ihastunut. Yritän olla myöskin juomatta, jotta rahaa riittäisi lauantaille. Voisin nähdä vanhoja ystäviäni pitkästä aikaa ja ryypätä heidän kanssaan. Niin, en minä yksin ole kokonaan, vaikka siltä tuntuukin. Ympärilläni on vielä ihmisiä. En vain löydä yhteyttä heihin.

Antakaa joku pari rauhoittavaa, kiitos.

Wendy kysyi hoidostani. Aivan, en ole missään hakemassa apua. Kuitenkin olen harkinnut asiaa viimeaikoina vakavammin, kuin koskaan. Vaikka en osaakkaan puhua asioistani. Tästä nimittäin ei tule mitään. Jaksan huokailla syvään, vaikka aurinko on ulkona niin kaunis. Minä olen yksinäinen musta pilvi kaiken aikaa. Haluaisin pyyhkiä tämän viikon pois. Etenkin pari viimeistä päivää. Tunnen niin selvästi taas tyhjän kohdan rintalastan alla. Vuosia se on ollut mutta kun siitä hetkeksi pääsee eroon - niinkuin pääsinkin - ei sitä muista, kuinka kamalalta se tuntuu. Inhoan itseäni, joka olen antanut itseni syödä, kuten normaali ihminen. Haluaisin uimaan mutta nyt kun kehonkuva taas romahti niin en taida kyetä esittäytymään bikineissä. Tästä kesästä taitaa tulla kuumanlainen, kun en saa riisuttua talviturkkiani.

Missä kaikki oikeasti ovat?

torstai 9. heinäkuuta 2009

Tyhjä ihminen

Se siitä iloisesta ajasta. Nyt voi taas olla masentunut. Hienoa.

Miehen kanssa ei mennyt enää hyvin. Hän piti minusta mutta minulle hänestä tuli ystävä. Ahdistuin ja en halunnut hänen enää edes koskevan minua. Oli yhden yön juttu ensin hänen etäisemmän kaverin ja sitten erään hänen hyvin läheisen ystävän kanssa. En tiedä saiko hän koskaan tietää mutta luulen niin. Ainakin toisesta, en ole vain varma kummasta. Siltikin hän piti minusta. Itse en kuitenkaan voinut jatkaa hänen kanssansa minkäänlaisena parina. Olin liian kaukana hänestä, eikä edes noiden miessekoilujen takia. Eikä minun itseasiassa täydy edes tuntea huonoa omatuntoa niistä, koska emme koskaan virallisesti seurustelleet ja sen hän muisti ottaa esiin joka välissä. Meillä molemmilla oli ja on yhä sitoutumisongelmia.

Viimeinen hyvä päivä meillä oli keskiviikkona. Juotiin, poltettiin savut, mentiin baariin. Ja jossain vaiheessa iltaa sain viimeinkin sanottua, että haluaisin olla hänen ystävänsä pelkästään. Hän lähti baarista. Aamulla sain viestin, ettei hän halua olla tekemisissä kanssani. Tunnen olevani niin kamalan yksin. Nukuin koko päivän. En löytänyt seuraa baariin, nukuin lisää. Katselin välillä netistä Skinsiä ja Gossip Girliä katsoin aamuun asti. Itkeskelin lisää. Koko tämä viikko on ollut niin itkuinen. Sydäntä puristaa, itkeskelen suihkussa. Kaikki on niin väärin. Haluan taas laihaksi. Aion ruokkia itseäni mahdollisimman vähän. Lisäksi olen taas niin kovin yksin. Jalatkin ovat mustelmilla ja päässä on kuhmu, kun viimeisen baarireissun jälkeen kaaduin pyörällä. En edes muistanut tapahtunutta. Pyörä on huonossa kunnossa mutta minä olen huonommassa.

Meidän aika kyllä oli hauskaa. Aina oli ryyppyseuraa ja savuja ympäriinsä. Ei pitänyt olla yksin. Meille ehti jo tulla yhteisiä ystäviä, joista en aio luopua. Mutta en millään olisi kyennyt jatkamaan meidän juttua, kun en halunnut edes hänen koskevan minuun enää. Niin, tällä viikolla masennus on tosiaan iskenyt siinä määrin, ettei huvittaisi herätä. Mietiskelen päivieni päättämistä. Onneksi kotoani ei löydy köyttä.

Mutkia tulee matkaan myös muissa miesasioissa. Ihastuin aivan vahingossa työkaveriini vähän yli viikko sitten. Olin Saarijärvellä teatterifestareilla perjantaista sunnuntaihin. Ja lauantai yönä promillet saavuttaessani - siinäkin määrin, että en muistanut hetken aikaa, että olen Saarijärvellä enkä Oulussa - soitin hänelle pitkän puhelun. Kävi ilmi, että hän pitää minusta myös. Mutta hänellä on kihlattu. Ilmeisesti heillä ei mene niin hyvin mutta kuitenkin. Tämä työkaveri on opiaatti koukussa. Nappailee lääkkeitä, piikittää subutexia suoneen. Ei vastaa puheluihini eikä viesteihini. Tänään sain häneltä viimein tekstiviestiä mutta kolmanteen viestiin hän ei enää vastannut. Eikä soittoihinkaan. Niimpä olen katsellut sateista ja harmaata päivää aina, kun en ole nukkunut. Olen ollut koko päivän aamutakissa. Käynyt ulkona vain parvekkeella ja silloinkin vain tupakoimassa. Ja välillä olen polttanut sisälläkin, mitä väliä. Kämppä on kaaos, jota en saa siivottua. Ahdistun näiden seinien sisälle mutta en pääse poiskaan. Skinsin lomassa join kolme karpalolonkkua ja kolmisen desiä maitoon lantrattua Ural Moccaa mutta eipä ne sellaiset määrät mitään auta, jos haluaa edes pikkuisen karata maailmasta.

Olen juonut kaikki rahani. Ruokaan ei enää edes ole varaa. Se ei haittaa niin kovasti mutta ei ole rahaa myöskään juoda. Ja juuri kun tarvitsisin humalan pakokeinoksi varantoni ovat menneet. Syönyt olen tiistaina ja tänään enemmän, kuin laki sallii. Kaikkea, mitä kaapeista löytyy. Tunnen itseni niin kovin lihavaksi, turhaksi, huonoksi. Haluan taas laihtua niin kovasti, vaikka en haluaisi takaisin siihen syöksykierteeseen, jossa olin.

Harmaa sateinen taivas on vaihtunut aurinkoiseksi ja vihreäksi aamuksi. Ulkona on hieman vilpoisaa. Erilaisessa mielentilassa tämä olisi idyllinen aamu. Nyt kuitenkin vain surettaa. Tänään tarvin jotain aktiviteettia, etten jämähdä kotiin. En halua nyt olla yksin ajatuksieni kanssa. En ole vielä nukkunut yöunia, vaikka kello on jo tasan 7 aamulla. Niin, taidan mennä nukkumaan. Näkisinpä hyvää unta ja aamulla herätessäni olisin saanut häneltä, herra uudelta ihastukselta, tekstiviestiä.