perjantai 29. toukokuuta 2009

Been Drinking

Anteeksi kirjoittamattomuuteni. En kirjoita nytkään paljoa. Sanon vain, että olen tosiaan viettänyt selvän päivän viimeksi perjantaina, jolloin silloinkin kyllä nakkasin kaakaolikööriä naamaan pari desiä. Tiistaina ja torstaina taisin olla viime viikolla selvänä. Nytkin väsyttää niin, että kuukahdan kohta tähän kirjaston koneen näppikselle. En ole nukkunut koko viikkona kunnolla. Vähäkin uni on ollut humalaisen unta, joka ei ole kovin piristävää laatua.
6 päivää jatkunut ryyppyputki sisältää myös uusia tuttavuuksia, jotka ovat kaikki niin kujalla, että heidän seurassaan ei pysty olemaan juomatta. Jotain säätöä on erään miehenkin kanssa. Kaikenlainen polttelukin on nyt ollut kovaa huutoa elämässäni. Rahabudjetti? Lähellä nollaa. Ja kuitenkin haluaisin iskeä itseni sinne alkoon tänään ja huomenna ja ehkä myös baariin. Ruokaa olen ostanut kunnolla viimeksi jossain menneisyydessä. En ole kyllä paljoa syönytkään mutta mitä suuhuni olen laittanut on ollut armotonta höttöä.
Molly kuittaa.

perjantai 15. toukokuuta 2009

"Muistatko sää syödä?"

Jos joku vielä lukee... Tuli taas postauskatkos.

En ole ylpeä siitä, että tulen nyt kertomaan, mitä olen pari viikkoa hommaillut. Ensinnäkään en ole liikkunut kolmeen viikkoon. Aluksi sairastin 1½ viikkoa vitunmoista flunssaa. Ensimmäisen viikon söin. En muista enää, että kuinka paljon ja kuinka monena päivänä mutta söin lihomisen puolelle ainakin kilolla. Sitten kun vielä oli vappukin niin alkoholin kalorit ja krapulamässäys.

Seuraavana viikkona ajattelin pitää mehupaaston. Kuitenkin maanisuus minussa nosti päätänsä. Olen ehkä selittänyt, että minulla on aina joku pakokeino todellisuudesta. Ennen se oli juominen, sitten liikunta ja laihdutus. Viikko ilman liikuntaa riitti jo saamaan elämäni päin vittua. Aloin maanantaina juomaan. Tiistaina krapula, keskiviikkona baari, torstaina krapula. Loppuviikon kaiketi epäonnistuin vain ruuan takia. Niin ja lauantaina tissuttelin itsekseni jonkin verraan.

Mutta tämä viikko... Olen onnistunut joinakin päivinä, enkä ole vetänyt kamalia mässypäiviä. Mutta torstaina tuli taas juotua. Ahdistaa edes ajatella asiaa. Lähdin parin työkaverin kanssa parille kaljalle, kun aurinko oli niin kauniina. Minä ja työkaverini M päätettiin kuitenkin jatkaa juomista parin jälkeen. Mentiin hänen kaverinsa luokse. Tulos sitten seuraavanlainen. Ensimmäinen typeryys oli käydä läpivetämässä esityksemme päissään. Kyse siis tosiaan on edellisestä näytelmästä, joka esitetään nyt lauantaina. Viimeksi sitä on esitetty kuukausi sitten ja tuo oli ainoa läpiveto siitä näytelmästä ennen esitystä. Ja humalainen idiootti (=minä) ei kehtaa tulla paikalle selvänä. Sen jälkeen meni kuitenkin kivasti useampi tunti. Litkin viiniä sisuksiini ihan urakalla. Onneksi teinkin sen, koska kun jätin tonkan narikkaan niin koskaan en sitä takaisin saanut. Kohtasimme työkaveriin baarissa, olkoon hän vaikka T.

Aamulla sitä saa tosiaan herätä työkaverin vierestä. Ystävien ja työkaverien kanssa ei oikeasti tulisi paneskella mutta heh, nyt olen tehnyt molemmat virheet. Puhelimeen tullut 24 puhelua, koska en ole ilmoittanut töihin, etten ole tulossa. Kun vihdoin pääsen sitten keskustaan niin huomaan automaatin edessä, että lompakko on hukassa. Se on varmaan baarissa tai jossain T:n lattialla. Ei ole edes hänen numeroansa minulla. Raahaan itseni terveyskeskukseen kännykkä äänettömällä, koska pelottaa ne äidin puhelut. En halunnut tosiaankaan vastata ja selitellä, että en ole töissä. Laitoin sitten viestiä myöhemmin, kun alkoi liikaa kuumottaa, kun sisko soitti, laiha kaveri soitti, perhetuttu soitti hänkin. Kukaan ei tiennyt, että missä sitä oikein luurasin. Laihalle kaverille soitan lainatakseni rahaa tupakkaan ja safkaan. Pyörä on paskempana, kuin koskaan. Lisäksi puhuin päissäni vähän ohi suuni T:lle ja luulen, että työkaveri H ei ehkä ole ihan mielissään asiasta.

Pelottaa mennä keskustaan, pelottaa mennä maanantaina töihin. Pelottaa työkaveri H ja pelottava työnantajani. Pelottaa nähdä T:tä enää ikinä ja vastata valheita työkavereille. Baarissa meidät viimeiseksi bongattiin, mutta "jaoimme taksimatkan" eikä mitään muuta. Emme aio puhua asiasta. Minä puolestani olen tänään syönyt kaksi annosta voista puuroa ja annospussipuuron. Kun sitten sain illalla kaverilta rahaa niin ostin ranskanleivän ja suklaalevyn, jotka tuhosin about neljässä tunnissa. Ei mikään valtava mässy mutta kuvottaa katsoa peilikuvaa.

Vaikka kyllä siinä oli oma ihanuutensa herätä T:n vierestä. Hänen pitkät takkuiset hiuksensa näyttivät ihanilta ja hän piti minua sylissään koko sen ajan, kun makoilimme siinä sängyssä. Ja niin monta kertaa hän sanoi minua laihaksi ja se hymyilyttää vieläkin. Se on ihana kuulla sellaista, kun tietää, ettei ole parhaassa kunnossaan. Kommentoi, kuinka kylkiluuni tuntuvat. En oikein tiedä, takoittiko hän kommenteillaan liian laihaa - siltä se vähän kuulosti mutta vaikea sitä on uskoa. Mutta kuitenkin. Otsikko on hänen aamun repliikkinsä minulle. En kyllä muuten olekkaan pariin viikkoon pitänyt töissä eväitä mehupurkin lisäksi. Ei mitään kiinteää safkaa työpaikalla.

Henkinen pelkokrapula yrittää kovasti laantua. Nukuin päivällä niin paljon, että nyt kellon ollessa 06:38 en ole vielä päässyt nukkumaan. Vaikka vieläkään en uskalla vastata mahdollisesti vihaisen työkaveri H:n viestiin ja en uskalla puhua äitini kanssa niin vielä tällä hetkellä lämmittää muistikuva makoilusta T:n vieressä. Maanantaina voi olla mieli muuttunut mutta se on sitten myöhempi ongelma. Tänään on lauantai ja minä aion olla laihan kaverin kanssa päissään - pitkästä aikaa me aivan vain kahdestaan. Metsästän lompakkoani huomenna ja ensiviikolla olen valmis ryhdistäytymään. Tai ainakin siihen asti, että lähdemme teatteriporukan kanssa teatterifestareille perjantaina, heh. Niillä matkoilla ryypätään poikkeuksetta.

Pitäisi todellakin yrittää kursia elämäänsä takaisin kokoon. Pelkotilat, masennukset ja ahdistuksen käy välillä niin vaikeiksi ylittää. Tiedän, että vain minä pystyn pitämään elämäni kasassa mutta tässä vaiheessa tuntuu, että tarvisin jotain avustusta asian kanssa. Paikkaa, jossa levätä ja rauhoittua. Aikalisä tulisi tarpeeseen. En halua tappaa itseäni mutta en voi varmasti sanoa, etten sitä tekisi.