maanantai 20. huhtikuuta 2009

Blues Goes On

Joku jätti levyn soimaan. En etene bluesin kourista mihinkään. Joka päivä jossain vaiheessa se nielaisee minut.

Viikon olen pyöräillyt kotiin auringon paistaessa ja odottanut vain, että pääsisin kotiin itkemään. Vain torstaina sain tihrustettua kaksi kyyneltä. En edes uskonut pääseväni kotiin asti. Jalat eivät halunneet toimia. Olisin halunnut jäädä pötköttämään pyörätien reunaan, kunnes saan voimaa jatkaa. Minä olen elävä kuollut. Itsemurha on pyörinyt paljon mielessä. En usko sitä tekeväni mutta ajattelen sitä paljon. Kun sarjoissa, elokuvissa, yleensäkin televisiossa jollain menee huonosti niin mietin, että hän tappaisi itsensä. Kun näen pohjatonta surua ja siitä välittämättömyyttä minä haluan, että roolihahmot vievät henkensä itseltään ja saavat viimein muut tajuamaan, miten suuri suru heissä asuikaan. Ja kaikki välittäisivät aivan liian myöhään.

Ja ei minua syrjitä töissä. Minä olen yksi muista. Tunnen kuitenkin olevani ääliö, typerä, ruma, huono, tylsä, typerä, typerä, typerä! Elämä on kadonnut kauas minusta. Tyhjä kohta rintalastan alla voimistuu. Haluaisin itkeä suruani, huutaa vihaani. Haluaisin jonkun välittämään. Epätoivo on suuri.

Haluaisin olla laiha. Kesän kauniissa aamu-usvassa istuisin parvekkeellani juoden kahvia ja polttaen tupakkaa. En söisi mitään. Joisin rankasti, polttaisin vieläkin rankemmin.

Tupakan kulutus on valtavassa nousussa. Pelkään kuntoni rapistuvan mutta tupakka vetää pidemmän korren. Iso aski (28 savuketta) ei kestä enää viikkoakaan - ehkä puolikkaan. En edelleenkään saa mitään aikaan. Haluaisin läpsiä itseäni. Enkä haluaisi laittaa sykemittaria päälleni ja lähteä kävelemään tuonne tuulen keskelle 230 kcal verran. Mutta minä teen sen. Eilen tuuli oli niin kova, että juoksin rappukäytävän portaita ylös-alas-ylös-alas hieman ennen keskiyötä kävelyn sijaan. Ja saa siinä sitten miettiä, miksi päivällä väsyttää.

Perjantai ja lauantai menivät täysin penkin alle. Laskennallinen painonpudotus -0,3
kg, vaikka sen piti olla -0,7 kg. Yksi epäonnistuminen lisää siihen mahtavaan epäonnistumien kirjoon, jota olen keräillyt vuosia. Jospa vain voisin aloittaa alusta ja tehdä asioita edes vähän paremmin. En olisi surkea eskapisti. Eläisin tässä maailmassa, enkä pelkästään pakenisi. Uudelleen aloitetussa elämässä ei olisi isäksi kutsuttua kusipäätä, koska sitä osiota en halua koskaan käydä uudestaan läpi. Ja minä voisin elää, en vain hengittää.


Usvaisissa kuvissa ylhäällä Jessica Stam ja alhaalla Abbey Lee.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Two Men

Kuvissa vasemmalla Keira Knightley miehineen ja oikealla Kate Bosworth Orlando Bloomeineen. Olisi kai minullakin mies, jos olisin tuollainen kaunotar.

Ensimmäinen päivä työpajassa on takana. Minä olen pohjaton kaivo, murheen alho. Voisi vaikka joku päivä vetää itsensä jojoon.


Päivä alkoi vieläpä ihan hyvin. Pieni jännitys vatsanpohjassa. Kuin olisi mennyt ensimmäistä päivää uuteen kouluun. Sitä pyöräilee raikkaassa aamuilmassa ja toivoo tulevansa hyväksytyksi. Ja sitten siellä odottaa nämä kaksi miehen alkua. Toiseen iskin silmäni sillä sekunnilla, kun hänet näin. Hän näytti aivan muusikolta. Ja kuinka hänellä oli se ihana lätsä ja miten hän polttikaan tupakkaa. Juuri sellainen nokkela ja karismaattinen. Mutta kaikissa ihanissa ja mielenkiintoisissa miehissä on ainakin yksi vika neljästä. Pelimies, joka ei halua sitoutua, on numero yksi, jota hän varmasti edustaa. Sellainen miestyyppi, joka haluaa vain yhden yön suhteita ja mahdollisimman kauniita naisia. Tyyppi kaksi on seurusteleva ja kolmonen paljastuu homoksi - ja minullahan ei ole homotutkaa ollenkaan, joten yllätyn aina. Jos mikään ei noista satu kohdalle niin miestyyppi numero neljä on sellainen, jota ei vain kiinnosta kyseinen naikkonen eli siis tässä tapauksessa minä.

Seuraavaksi juttelin enemmän toisen pojan kanssa. Ja hän oli kerrassaa niin rento ja mukava. Ja seurusteli. En tosiaankaan kestä näitä kausia, kun haluan itselleni miehen. Ei siitä mitään tule koskaan. Ensinnäkään en ole kaunis ja kiinnostava. Lisäksi en oikeastaan edes tapaa ihmisiä hirveästi. Ja jos jotain siis todella alkaisi tapahtua niin pakenisin anyway. Ja kuitenkin... Minä haluan rakkautta!

Enkä tosiaankaan voi käsittää, mikä minussa on niin pahasti vikana. Olisinhan minä raivostuttavan neuroottinen ja vittumainen asuinkumppani mutta tutustumisvaiheessa sitä ei vielä kukaan tiedä. Ja kuitenkaan en kiinnosta ketään. Ja on hankala pala niellä, että niin paljon minua rumemmilla ja lihavammilla ihmisillä on miehet elämässään. Ja minä riudutan itseäni, että joku hyväksyisi minut, ottaisi syliin ja rakastaisi. Voisin vain olla oma itseni, kun silläkin kerran näemmä miehen elämäänsä saa. Mutta en minä osaa. Ja siis ei miehet ole todellakaan pääsyy laihdutukseeni. Mutta kyllä minä myös typerästi ajattelen itseni objektina, tekemisen kohteena. Että minun on passattava muille. Ja mitä parempi ulkonäkö, sitä paremmat mahdollisuudet. Ja kun naamaakaan en voi muuttaa jää jäljelle mahdollisuus hiljaa tuhota tämä typerä ruumis, johon minut on kahlittu.

Ja näitä siis asioita ajattelin, kun kävelin kotiin auringon saattaessa matkaani. Pyöräni kumi oli tyhjentynyt työpajan pihalle ja kasvoillani ei ollut ilmettä. Pelkkä tyhjyys.

Sykemittarillanikin on varmasti toinen nainen. Olo on, kuin se pettäisi minua nimittäin. Ette voi kuvitella, kuinka pettynyt voi olla, kun sykemittarin "coach" alentaa rankan treeniviikon jälkeen minut alempaan aktiivisuusluokkaan. Takana kuitenkin 5600 poltettua kaloria ja yli 10h liikuntaa.

Kermana pohjalla on pelkkää paskaa. Liian pienessä kännissä avauduin viime lauantaina laihalle kaverille perhehistoriastani. Pesäpallomailalla lyönnistä, mustasta silmästä teatteriesityksen aikaan (ja arvatkaa vaan, miten piti pakkeloida koko silmänympärys), kuristusepisodista marraskuun lopulla, poliisejen käynneistä ja kaikesta niin kattavasti, että hävettää. Eihän kukaan saisi tietää minusta niin paljoa. Nyt olen avautunut jo kahdelle henkilölle päissään asioistani. Ovat toki kaksi läheisintä ystävääni mutta ei se muuta asiaa. Jos maa nyt nielaisisi minut niin sylkisi se minut takaisin tähän tietokoneen äärelle. Olen niin alhainen, ettei varmasti sekään minua haluaisi. Eikä minulla ole enää edes koiraa, joka sylissä voisin lököillä sängyllä henkistä kipua pois. Koirani kun asuu vieläkin edellisessä kämpässäni, jota helvetiksi voisin nimittää kodin sijaan.

Ja lisäksi söin tänään Ahaa patukan. Piti tehdä tänään viikon ruokaostokset. Ja olipa järkevää suoraan salilta tulon jälkeen mennä kauppaan. Mutta muuta mahdollisuutta ei ollut, koska tarvitsin äidin maksajaksi. Ja olin niin kiukkuinen hänellekkin (ja tuolilta tippuvalle vesipullolle ja ulkokengillä salin pukuhuoneessa sottaavalle ääliölle ja ihan kaikelle), että hyvä etten ruvennut itkemään kiukusta. No anyway, sentään en ottanut kaupasta leipää, vaikka harkitsin. Mutta vielä on pätkis odottamassa ja kuitenkin syön sen, vaikka olen toisin päättänyt. Jo syöty Ahaa patukka ei tuottaisi ongelmaa, koska liikuin yli 100 kcal enemmän, kuin mitä piti ja voin jättää kuppikeiton syömättä. Vai voinko? Tänään on Gossip Girlkin niin varmasti nassutan pätkiksen ahnaasti mahaani. Miksi pitikin ottaa molemmat, ei vain jompaa kumpaa! Idioottihan minä olen. Ja nyt on vasta tiistai ja viikko takkuaa jo nyt.

Päivän ainoat hyvät uutiset. Työpaja vaikutti kivemmalta paikalta, kuin tarha. Tosin lähinnä vain sen takia, että siellä on noin omanikäisiäni ihmisiä. Ja kerrankin tupakoinnista oli hyötyä. Pääsi nääs juttelemaan tupakkatauoilla. Mutta aika säälittävät ovat päiväni kohokohdat, kun ottaa huomioon, että olin täysin haamu BodyStepissä spinningin jälkeen ja nyt on jo työongelmia, kun en tiedä saanko vapaata, kun pitäisi lähteä teatteriesityksemme kanssa maailmalle (=nuorten teatterikatselmukseen). Kaupanpäällisiksi nilkkoihin sattuu ja pelkään rasitusvamman mahdolisuutta.

Haistakaa vittu nyt vaan kaikki! Olen niin kiukuissani, etten jaksa. Ja kaiken kiukun alla on iso surumöykky, joka saattaa lähipäivinä purkautua oikein kunnolla. Tai sitten se muhii vielä vuosia ja joku kaunis päivä roikun narun päässä. Älkääkä ottako haistatustani itseenne. Minua vaan niin kiukuttaa, surettaa ja kuitenkin yhtä aikaa olo on siltikin tyhjä.

Okei, olin selvästi laihin siitä työpajan porukasta. Ja sitä juuri toivoinkin. Mutta tämä on niin pienellä kirjoitettu asia, että älkää huomioiko tätä.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Kevennys

Kevyt postaus, turha postaus. Löysin vaan tällaisen hauskan jutun, jossa ihan naurahdinkin parille kohdalle. Selitän ehkä myöhemmin syönneistä ja lauantain humaloinnista. Mutta ennen loppukevennystä oma kevennykseni :

vko 15 : -1kg (51 kg) [x]

Laskennallisesti olisi tippunut vain -0,6 kg mutta lauantaina paino oli 50,7 kg. Illalla juontia, sunnuntaina krapulasyöntiä, minkä vuoksi siis laihtumisesta lähti laskennallisesti -0,3 kg vähemmän (koska laskennallinen laihtuminen olisi jäänyt suunnitelmien mukaan -0,9 kiloon). Tänä aamuna kuitenkin tasan 51 kg ja toivon kovasti, että tässä olisi turvotusta edes pikkaisen. Mutta nyt loppukevennykseen, jonka kuka tahansa voi kopsata omaan blogiinsa. Tykkään etenkin kohdasta numero seitsemän.

Niin ja muuten lopullinen liikuntatulos oli 5620 poltettua kaloria ja 18 h 7 min. liikuntaa. Valehtelisin, jos sanoisin olevani aivan täysin tyytyväinen. Koska aina voi liikkua vieläkin lisää! Mutta en valita, tulos on kiva siltikin. Ja kiitos kommenteista, vastaan niihin myöhemmin. Mitäpä vielä... Niin, kuvissa pällistelee Rachel Bilson ylhäällä ja alhaalla, vasemmalla oikealla Mila K(a)unis. Ja tuo ensimmäisen kuvan tyyli Rachelilla on ihana! Rakastan etenkin tuota mekkoa ja nuita jumalaisia kenkiä.

Kopioi teksti ja kirjoita allaolevien ohjeiden mukaan. Vaihda vastaukset omiksi!
1. Ota kännykkä esiin
2. Valitse saapuneet viestit.

3. Vastaa kysymyksiin saapuneen viestin ensimmäisellä lauseella.
4. Kysymys 1 - ensimmäinen lause ensimmäisestä viestistä.
5. Kysymys 2 - ensimmäinen lause toisesta viestistä, jne...
6. Haasta haluamasi määrä ihmisiä!

1. Mitä sanoisit, jos kumppanisi olisi ollut uskoton?
- Sano terveisiä kaikille.
2. Mitä sanot aina parhaalle ystävällesi?
- Tulossa!
3. Mitä sanot ensimmäisenä, kun ystäväsi on joutunut bussin yliajamaksi?
- Monelta sinne voi siis huomenna saapua?
4. Mikä on ruminta, mitä voisit sanoa vihamiehellesi?
- Pääsiäistervehdyksiä luutarallista lähettää X.
5. Mitä äitisi sanoo ennen kuin menet nukkumaan?
- Rasvat on ostettu.
6. Mitä huutaisit, jos voittaisit miljoonan?
- Ok.
7. Mitä sanoisit jumalalle, jos tapaisit hänet?
- Mulla olis lyseossa tunti niin tavataanko Alkon edessä?
8. Mitä haluat kuulla kaikkein eniten?
- Neljältä periaatteessa.
9. Mitkä tulevat olemaan viimeiset sanasi?
- Jep, katellaan, voi olla etten juo.

torstai 9. huhtikuuta 2009

Hän liikkuu

Kuka liikkuu? Se taidan olla minä. Nyt on torstai (tai periaatteessa jo perjantain puolella kello liikkuu) ja sykemittari on paras ystäväni! Tämä uusi on aivan mahtava. Kertoo koko viikon saldon liikunnoista.

Counts : 7 (=kertaa laitettu sykemmittari päälle)
Time : 10h 49 min
Kcal : 3394

C'mon, tässä on vielä kaksi päivää liikuttavana! Ja molempina päivinä tulisi olla 900 kcal poltettavaa liikunnalla. Sitten tulos olisi 5194 kcal. Ok, alkuperäinen suunnitelma ei ollut näin tiukka mutta repsahdin keskiviikkona ja haluan ihan kuollakseni laskennallisesti laihtua 1kg. Lauantaina on vielä juomingitkin, joten pitää näyttää mahdollisimman laihalta.

Keskiviikkona tosiaan kävin Filmtownissa, joka on uusi tuttavuuteni. Löysin sen viimelauantaina ja karkit ovat paljon ihanampia, kuin makuunin tutuiksi tulleet mässyt. Ja keskiviikkona ruokailujen tauot venähtivät kiireen takia niin pitkiksi (aamupalasta välipalaankin reippaasti yli 5 tuntia), että illalla olin repiä hiukseni päästä makeanhimoni kanssa. Kävi vielä niin, että unohdin kokonaan aloittaneeni herkkulakon. Enkä oikeastaan tiedä nyt, että jatkaisiko lakkoa vaiko ei.

Painon kannalta ollaan sinänsä hyvällä mallilla liikenteessä, että turvotusluku seuraavana aamuna oli 51,6 kg. Ja hei, vähän aikaa sitten se oli turvotukseton luku. Eli ehkä tässä edistytään. Mutta joo, tämä oli vähän tällainen hehkutuspostaus, kun saan sairaita kiksejä liikuntani määrästä. Ja kyllä, tiedän, että liikun liikaa. Mutta en osaa hiljentääkkään tätä ilakointia pääni sisällä, kun tajuan torstaihin mennessä liikkuneeni noin. Mutta joo, seuraavanlaisesti liikuntani ovat muodostuneet.

Ma : 95 min. & 30 min. kävelyt
Ti : 45 min. spinning & BodyStep (+40 min. venyttely)
Ke : BodyPump & 70 min. hölkkälenkki (jossa meni muuten 510 kcal)
To : 90 min. hölkkälenkki & 1 ½ h sulkapallo (+30 min. venyttely)
PLUS : palauttavaa rullaamista kuntopyörällä pariin otteeseen

Venytellessä en tosiaankaan pidä sykemittaria, joten se ei kuulu tuohon liikuttuun kymmeneen tuntiin. Ja ei venyttely ole minulle muutenkaan liikuntaa. Näin. Huomenna otan vähän iisimmin. Teen vain kävelylenkin, käyn pumpissa ja pelaamassa tunnin sulkapalloa. Easy? Hell yeah!

Ja edelleen olen hulluna Naomi Wattsiin, tuo on yksi parhaista hänestä löytämistäni kuvista.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

New Goals

Anteeksi taas pitkä tauko. En vain ole saanut valutettua asiaa itsestäni. Sen voin sanoa, että viime viikko meni penkin alle. Laskennallisesti tulos olisi +0,4 kg mutta puntari näytti tänään aika hyvää lukua kuitenkin. En sitten tiedä. Okei, ollaan vieläkin siinä 51 kg puolella, koska maaliskuussa ei tapahtunut mitään muuta, kuin sahausta edestakaisin painon kanssa. Mutta nyt minulla on selkeät tavoitteet. Eikä minua muserra se, että viikonloppu meni miten sattuu. Nyt on uusi viikko.

Viimeviikko meni pilalle lähinnä siksi, että perjantaina innostuin juomaan. Inhottaa, kun ei pysty kieltäytymään juomisesta, vaikka ei edes olisi omia juomia! Tästä lähin voisin todellakin välttää spontaanit juomiset olemalla menemättä itse tapahtumapaikkoihin. Vaikka perjantainakin kyseessä oli vain pienet afterpartyt teatteri-illan jälkeen. Join taktisesti desimitasta. Saldo : 3dl helmeilevää ja 2dl Gin Lemonia. Ja olin sen verran humalassa, että estot ruuan kanssa sanoivat hyvästit. Kotona söin paketin riisinuudeleja ja puolikkaan pirkka sorbetin, joka oli tarkoitettu sunnuntaiksi. Lauantaina ja sunnuntaina olisin paikkaillut tilannetta mutta jo lauantaina tuli katastrofi ovesta sisään. Sykemittari ei enää suostunut toimimaan, joten menin siis aivan sekaisin. Tuntui niin turvattomalta. Kuin puolet numeroiden ihmeellisestä maailmasta olisi viety. Vähistä rahoistani sijoitin sykemittariin heti samana päivänä. Ja kyllä nyt onkin hyvä sykemittari! Ja vielä puoleen hintaan - oikea hinta olisi ollut lähes 200€!

Vahinko kuitenkin oli jo tapahtunut. Mieleni perukoilla olin jo sekaisin ja äitini kanssa astelin Filmtowniin, jossa en ole koskaan käynyt. Ja siellä oli niin mielenkiintoisia karkkeja! Aivan toista, kuin ne makuunin tutut karkit. Lisäksi meni leipää ja karjalanpiirakoita. Kävin kyllä liikkumassa mutta se ei korvaa kuin ihan vaan pienen osan repsusta. Sunnuntaina olin sekaisin. Lähdin aamulla kävelylle ja menin nukkumaan vasta noin klo 10 kävelyltä tullessani. Heräsin iltapäivällä, tiskasin tiskivuoren, lähdin uudestaan kävelylle. Suunnitelmana oli laihtua 100g sinä viikkona mutta päädyinkin vielä Filmtownin ihmeellisiin mässyihin (joskin paljon pienemmin, kuin lauantaina) ja söin loput leivät ja karjalanpiirakat. Se oli siis hyvästi sille, että olisin laihtunut -100g viikolla 14 ja terveterve sille, että lihoin +400g. MUTTA nyt on uusi viikko edelleen ja kuten sanoin niin selvät tavoitteet on tiedossa. Ja alan myös leipä & herkkulakkoon. Vain pirkan makeutusainesorbetti sallitaan. Ja läkerolit tottakai.

!GOALS!

vko 15 : -1kg (51 kg) [ ]
vko 16 : -0,7kg (50,3 kg) [ ]
vko 17 : -0,7kg (49,6 kg) [ ]
vko 18 : -0,8kg (48,8 kg) [ ]
vko 19 : -0,7kg (48,1 kg) [ ]
vko 20 : -0,7kg (47,4 kg) [ ]
vko 21 : -0,8kg (46,6 kg) [ ]
vko 22 : -0,7kg (45,9 kg) [ ]

Kesäkunto siis näillä tavotteilla olisi vielä mahdollinen! Niiden vain pitää onnistua. Aloituspainoksi tosin laitoin 52 kg mutta se ei kaiketi ole todellinen, koska nyt tiistaina viikonlopun turvotuksen laskeuduttua paino oli 51,3 kg. Kävin tosin puntarilla vasta noin klo 13, että saa nähdä mikä se on huomenna klo 09. Unirytmi on erittäin sekaisin mutta huomenna on pakko herätä aikaisin, että ehdin aamupäivän BodyPumppiin. Ensiviikolla ei ole enää mahdollista käydä siinä, koska aloitan sen työpajan. Pitää muutenkin miettiä nyt sitten syömisten mukauttamista. Onneksi kyseisessä paikassa on omat eväät politiikka. Kuolisin muuten! Jos sykemittarin sippaaminen aiheuttaa jo katastrofin niin mitä yhteislounas tekisi...

Mutta näin. Eli noilla tavoitteilla jäisin alkuperäisestä tavoitteesta 0,9 kg mutta ei se haittaa. Jos nyt vaan onnistuisin!