Molly kohtaa miehen

Tämän päivän piti olla tulikoe. Torstaina söin liikaa ja sen vuoksi peruutin juomisen. Ajattelin kuitenkin käydä bileissä, kun kaverini kerran täytti 17 vuotta. Ja minä pummin juomaa niin paljon, että kalorit on nyt päin vittua.

Mutta minä näin hänet. Hänellä on varmasti tyttöystävä. Niiden lasiensa takaa hän katsoi, kun soitin kitara ja lauloin. Kolmen laulamani biisin jälkeen hän viittoi minut luokseen ja kysyi osaanko Bob Dylanin biisejä. Ja hän laski aurinkolasejansa, puhui minulla. Mollylle, joka olin kaukaa häntä katsonut koko illan. Hänen hillittyä ja mysteeristä olemustaan. Hän kysyi, olenko musiikkilukiossa ja kun vastasin, etten ole hän kysyi, missä opin laulamaan. Mutta en ole oppinut missään, minä vain laulan. Ja hän pyysi numeroni. En tiedä miksi. Ei hän varmasti soita tai sitten hänellä on tyttöystävä ja hän soittaa vain lähdenkö kadulle soittamaan. En tiedä. Ei hän voi pitää minusta.

Ja kirjoitin numeroni hänen kännykkäänsä. En jakele normaalisti numeroani mutta kun hän kysyi voisiko saada numeroni en vastustellut. Hän kysyi nimeäni ja minä hänen. "Johnny", hän vastasi ja kun kysyin oikeaa nimeä hän nauroi ja kertoi nimensä. Mutta ei hän soita minulle. Eikä häntä kiinnosta. Minä olen lihottanut itseäni juomisen kaloreilla ja toivon vain, että huomenna ei olisi krapula, vaikka olen nyt päissäni pummimistani juomista. Kaloreista ei mitään tietoa mutta oli pakko pummia, koska en pystynyt olemaan selvänä, kun alkoholia on lähettyvillä.

Ja nyt minä moniolgelmainen Molly elättelen toiveita, että hän soittaisi huomenna, ylihuomenna, pian. Mutta ei hän soita. Jos minä olisin mies en tuhlaisi aikaani minunkaltaiseen rumilukseen. Kuitenkin haluaisin juuri hänet. Mystisen miehen Ray Banien takaa. Voisin rakastaa häntä.

Mutta ei hän soita.