Insomnia

First things first - herkkulakkoon saa edelleen ilmoittautua. Ja kuvissa Suvi Koponen.

Ja asiaan sykemittari. Kuinka teknologinen vempain voi parissa päivässä kahlita ihmisen lumoihinsa? Sain äitini sykemittarin tiistaina ja näin perjantaihin mennessä olen jo valmis kiroamaan sen. Ja pitäisikin heittää moiset liikunnanilon tappajat hukkaan mutta siltikin on niin mukava tietää kulutuksensa, että sitä ei vie minulta enään mikään. Tänään kävin BodyStepissä. Olen aina ajatellut kuluttavani sellaiset 500 kcal kyseisessä jumpassa. Innoissani tunnin lopuksi painelin nappuloita - vain nähdäkseni luvun 416 kcal. Voi hyvä jumala, että olin pettynyt ja suuttunut! En välttämättä tosin ole edes niin väärillä jäljillä tuon 500 kcal kanssa, koska onnekseni sain kuulla tänään ilouutisen, että sarja on vaihtunut. Ja olin erittäinkin hymy perseessä, etenkin, kun sarja oli mahtava ja vetäjänä oli mahtava ohjaaja. Ensimmäisellä steppitunnillani juuri hän oli ohjaamassa :)

Mutta voi voi, kun hymy hyytyikin nopsaan pienen numeron nähdessäni kalorinkulutuksessa (vaikka ensimmäistä kertaa sarjaa vetäessä on vielä velttoutta, kun pitää oppia askeleet ja välillä tippuu kyydistä). Siitä sitten kuntopyöräilemään salin puolelle ja vikkelään. "Pakko saada 500 kcal täyteen" muuttui minuutin sisällä "pakko saada 550 kcal poltettua" -virkkeeseen. Ei ollut edes mukavaa tuo pyöräily. Mutta näytinpäs sykemittarille, kuka sen herra, allmighty master on. Se on Molly, joka tänään poltti 550 kcal ja jos hän onnistuu syömään oikein vielä illalla niin ruokaa on mätetty naamaan 933 tai 966 kcal edestä. Olisin tyytyväinen tuohon pienempään lukuun, vaikka sekin on aika iso näinä maanisina päivinä, jotka ovat nyt jo kyllä muodostuneet maanisiksi pariksi viikkoa.

En tosiaankaan ole jaksanut kirjoitella yksityiskohtaisesti ruokia ja arvoja enää ja tuskin ne ketään kiinnostaakaan. Mutta jotta nyt vähän mentäisiin sille linjalle niin viikko on kulunut seuraavasti:

Monday : mäyssätty 630 kcal, liikuttu zero
Tuesday : mäyssätty 800 kcal, liikuttu 400 kcal (BodyBalance, 1h spinning)
Wednesday : mäyssätty 950 kcal, liikuttu 450 kcal (crosstraining intervalli 30 min., 1h sulkapallo, pallopilates)
Thursday : mäysmäys 810 kcal, liikuttu 620 kcal (BodyPump, Balletone, 1h sulkapallo)

Keskiviikkona siis huimat 950 kcal, joka sekin johtuu vain siitä, että laskin kalorit väärin ja seuraavana päivänä lopulliset arvot laskiessani luku ei ollutkaan 870 kcal, niinkuin muka olin laskeskellut. Tänään vituttaa myöskin, kun kcal määrä alkaa yhdeksällä. Tähän tämä on mennyt. Ja minusta alkaa kovasti tuntua, että valun jonnekkin syömishäiriön syövereihin aika nopeasti. Huomiseksi on minuuttiaikataulu, jotta ehdin spinnaamaan ja pelaamaan sulkkista ja vielä sitä ennen kirjata eiliset ruuat (eli laskea arvot ja kirjata koko saatanan taulukko). Pitää näes ehtiä Alkoon ennen sitä. Onneksi sentään saan nollata aivoni humalalla! Mutta sehän on jo nykyisin aika viikottainen rutiini, että eipä mitään uutta. Siinä on vain se, että mitään en voi juoda, jos en ensin polta 500 kcal tai vaihtoehtoisesti ole syömättä (ja silloin on turhan heikko olo ja oksettaa). Muuten tulee liikaa kaloreita. Ja syödä pitää vain niin naftisti, että voi treenata. Että aloha vaan! Ja häpeän itseni suonsilmäkkeeseen syödessäni salilla iänikuisia mandariinejani.

Mutta ei niin mustaa, ettei pientä valoläikkää. Rutinoitunut, tylsä ja harmaa elämäni koki tänään jotain pientä kivaa. En saanut millään unta klo 06 jälkeen. Klo 07 kyllästyin viimein sängyssä pyörimiseen ja nousin katsomaan lastenohjelmia ja vähän uutisia. Vaikkakin lastenohjelmat oli niin kuonaa, että vain Nalle Luppakorvan pystyi katsomaan alusta loppuun. Anyway, normaalisti herään mahdollisimman myöhään, että olisi mahdollisimman vähän aikaa syödä. Tänään kuitenkin keittelin kahvia, laitoin siihen jopa maitoa. Koomailin kämpässäni ja kävin aamutupakalla reidet ja sääret aivan paljaina, kun en jaksanut laittaa farkkuja lyhyiden yöhousujeni sijaan. Hetken jalatkin näyttivät ihan hyviltä mutta se on sivuseikka (vaikka kiva sellainen onkin). Nimittäin aamutupakalla huomasin kuuntelevani lintujen laulua. En ajatellut vain iänikuista 'olen lihonut laihimmasta painostani' / 'haluan olla jo laiha' / 'paljonko kaloreita syöty tähän mennessä, mitä tulevaa ruokaa voi tiputtaa pois, mitä ruokia on ylipäätään jäljellä' / 'mitä teen seuraavaksi, jotta aika kuluisi' / 'kesällä olen laiha' / etc. ajatuksia. Ja se oli outo hetki, ei yhtään minun elämääni. Hymyilin, kun tajusin, mitä tapahtuu. Jotain hyvää tästäkin helvetin insomniasta aka unettomuudesta, joka on viimeaikoina ollut aika sietämätöntä. Suomeksi : olen onnellinen, jos saan nukuttua 6h yöunet ja on turha edes toivoa, että olisi yö ilman aamuyöllistä heräämistä.

Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Rutiineja rikkovasta aamusta suuntasin takaisin nukkumaan tai ehkä paremminkin pyörimään sänkyyni. Kun sitten heräsin syömään klo 10 (mikä sekin harvinaisen aikaisin) palasi harmaus takaisin rutinoituneeseen arkeeni. Sen pituinen se. There is no happy endings in my bubble.