Cabaret Once Again

Tästä nyt alkaa tulla taas tapa, juomisesta. Ja voi kuulkaa, nyt on sunnuntai ja olen jo tavallaan lupautunut pitämään ensi viikonloppuna pippalot kotonani. Edellistenkin siivoamisessa oli sellainen homma, että.. Ja huonoin homma on tosiaan se ainainen hinta, minkä joudun juomisestani maksamaan. Krapulassa on yksinkertaisesti pakko saada kaikkea kamalaa mönjää ahdettua itseensä. Ja yleensä, kun bilettää perjantaisin niin sunnuntaina ei tietenkään ole enää krapulaa, mutta koska lauantai on pilalla niin sunnuntaina mäyssäys jatkuu. Ja en edes kehtaa kertoa, mitä kaikkea tuli syötyä nyt sunnuntaina ja lauantaina. Mutta mitä krapulaan tulee niin kylmä hiki valui mutta morkkista ei ollut paljon nimeksikään. Olenkin tainnut kirjoitella, että minulla on aina morkkis. Vaikka en olisi muiden mielestä tehnyt mitään erikoista niin itse pyörittelen mielessäni jotain, jota kadun. Häpeän kovasti jotain pientä asiaa ja vihailen sitten itseäni.

Ja kummaa, ettei nyt muka ole morkkista. Huikea kännikäyttäytymiseni johti siihen, että lopulta tuli hiukkasen nuoleskeltua erään varatun herran kanssa, kaveri vieläpä. Siis mikä ihme minua vaivaa? Miksi täytyy olla niin pohjattoman lohduton päissään? Yritänkö jotenkin todistella itselleni, että kelpaan? Selvänä en pidä edes siitä, jos joku koskee minua. Kännissä heitän kaikki estot sivuun ja haluan vain paljon rakkautta!! Sattuuko olemaan samanlainen känniääliömäisyys tuttua muillekkin? Enkä helvetti tajua, miksi taas juon, kun kuitenkin tiedän, että loppupeleissä se saa minut aina onnettomaksi. No, nautin nyt ensin tästä hyvästä juomakaudesta. Kuinkahan pitkään sekin muka jaksaa jatkua.

Väliaikatietoina voin sanoa, että se "ihastuminen" mistä viime postauksessa puhuin meni sen sileän tien, kun näin postauksen lähettämisen jälkeisenä yönä unta hänestä. Ja siinä hän oli jotenkin niin kamala ja liian puhtoinen. Ja tottahan se onkin. Mutta mitäpä tuosta, ajattelinkin "ihastumisen" olevan pelkkää 'Molly haluaa rakkautta' -kompleksiani. Ja niinhän se olikin.

On se muuten vaikea ymmärtää kehuja. Bileissä tämä eräs nuorempi likka oli aivan päissään ja pitkin iltaa olin hänen mielestään niin kaunis. Kaveri ihan vilpittömästi kehui lauluääntäni ja saarnasi, että heitän kaikki näyttelijän ja laulajan lahjani hukkaan, eikä hän haluaisi katsella sellaista. Ja lopulta joku jopa koski minuun, en ollutkaan niin ällöttävä jonkun mielestä. Ja kuitenkaan en usko sataprosenttisesti yhteenkään kehuun. Vääntelen ja kääntelen sanoja, jotta en varmasti uskoisi hyviä juttuja itsestäni tosiksi. Koska siis kännissähän he olivat. Ja laiha kaveri laulaa paremmin ja buuhuu. En vain jotenkaan voi uskoa, että joku oikeasti tarkoittaa sanojaan, jos kehuu minua. Oikeasti, näkisitte ja kuulisitte minut niin ymmärtäisitte kyllä. Koska täällä ei istu mikään anaenkeli tai muutenkaan mikään kasvoiltaankaan kaunotar tai kultakurkku. Täällä istuu Molly erittäin turvonneessa kunnossa kahden päivän repsun jäljiltä.

Jokainen varmasti tietää, että repsun jälkeen on lannistunut olo mutta kun siitä hieman pääsee yli niin tulee se 'nyt onnistun oikeasti' -juttu kaikkine suunnitelmineen. No, minä olen nyt siinä tilanteessa. Siispä päätin pistää herkkulakon pystyyn. Krapulassa sallittua on vaalea leipä ja jogurtti. Viimeisempi on sallittu muutenkin mutta krapulassa sitä voi syödä paljon ja vähän päälle. Suklaa, jäätelöt, sipsit, karkit, leivokset, karjalanpiirakat, etc - väistykää tieltäni! Maaliskuu on nyt minun puritaaninen paratiisini. Kieltäydyn herkkupäivästäkin. Krapulapäivät tosin täytyy jättää, koska turhaan lupaan itselleni, että selviäisin niistä. En selviä kuitenkaan, enkä halua tehdä jo suoraan tyhjiä lupauksia. Mutta krapulassakin suklaat ja muu höttö on kiellettyä. Pakko nyt laittaa pystyyn tällainen lakko, koska muuten en pääse tästä suosta koskaan. Suotaa, huopaa, suotaa taas. Sellaista on nyt ollut puntarin kanssa. Arkiviikko menee niin mainiosti ja viikonloput hyppivät silmille, kalorit kattoon! Joka viikko olen tainnut lihoa vähän. Siis pieniä summia, joitakin grammoja. Mutta nopeasti niistä tulee enemmän. Ja on naurettavaa pilata viikonlopuilla koko arkiviikon onnistunut työ. Että nyt näin, koska aion olla 45kg 1. kesäkuuta 2009!

Kuka siis lähtee mukaan herkkulakkoon? Ilmottautua saa. Pääasiassa kiellettyä on suklaa, karkki, sipsit, leivonnaiset ja jäätelö. Jokainen saa laittaa lisää omia rajoitteita, jos haluaa. Myslipatukat ja tällaiset menevät sallittuihin, vaikka niissä vähän suklaata olisikin. Samoin välipalakeksit, vaikka keksejä ovatkin. Läkerolit ja muut sallittuja. Ja muutkin kamalat makeutusainepommit, kuten light limukat (itse tosin en näitä juo kuitenkaan) ja makeutetut salmiakit sun muut. Että joo, ilmoittautukaa siis mukaan, katsotaan kuinka moni kestää koko maaliskuun. Ensimmäistä päivää ei tosin lasketa mukaan, koska itselläni meni mäyssätessä, heh :/ Mutta joo, teen listaa mukanaolijoista seuraavaan postaukseen. Ja jos sortuu niin sitten ilmoittaa uusimpaan postaukseeni sen (ja olemmehan kaikki rehellisiä) ja laitan listaan tippumispäivämäärän. Jeejee, tällainen perusidea siis kyseessä. Tällainen on ollut jo about tuhannessa blogissa mutta se vaan on aina yhtä hauskaa, vaikka joka kerta tipunkin jo kahden sekunnin kuluttua kilvasta pois!

Näin loppuun voisin vielä mainita, että sain otettua ison askeleen eteenpäin. Perjantaina kävin työvoimatoimistossa, olen soitellut asioita selviksi ja sellaista. Minulle tuollaiset jutut on vaikeita. Pitkitän ja pitkitän aina työkkäriin menoa ja kaikkea. Siihen täytyy aina täydellisesti valmistautua. Ei ole helppoa lähteä ihmisten ilmoille, kun on tottunut olemaan työtön erakko, joka näkee kavereitansakin vain juodessaan ja teatterissa. Ja itse työkkäriin meneminen ei ole se paha juttu vaan se, että sitten on jo puolessa välissä menossa taas työharjoitteluun eli pois ylhäisestä yksinäisyydestään ja turvallisista rutiineista, kun on päivät kotona. Kuitenkin kun saa työkkärissä käytyä niin aina se helpottaa kummasti. Saa asian hoidettua alta pois ja voi olla vähän kevyemmin mielin :)

Ja kuvissa Kirsten Dunst ja luultavasti melkoinen humala ainakin ylemmässä kuvassa. Tai ainakin sellainen fiilis noissa kuvissa.