Okei. Ymmärrän toki, jos tällä blogilla ei ole enää lukijoita. Itse en jaksaisi kaiketi lukea blogia, joka pitää kahden kuukauden tauon. Mutta elossa kuitenkin. Paino on noussut ja en ole uskaltautunut puntarille. Anyway, on tähän taukoon ihan oikea syykin. Nimittäin pääsin pois siitä loukusta, jota kodiksi kutsuin. Täällä nyt elelen uudessa osoitteessa ja annan äidin maksaa vuokran. Mutta tämä nyt on vähän pidemmän kaavan tulosta, kuin että olisin vain kultalusikka tiukasti perseessä. Ja edellisessä osoitteessa en olisi edes pitkään enää kestänyt sen luuhakkeen (=isä siskoilleni, minulle ei mitään) vaellellessa sen talon käytävillä. Mutta tosiaan, joulukuussa en ehtinyt kirjoittaa, sillä remppasin tätä kämppää äidin kanssa. Ja sitten kun muuten niin nettiä ei ollut ja en tosiaankaan raahannut itseäni kirjastoon, jossa muuten odottaa elämää suurempi lasku myöhästyneistä cd:istä, jotka tuossa vieressä tosiaan vieläkin loikoilevat. Olempas minä saamaton. Mutta nyt on netti ollut ihan pari päivää vaan ja olen täällä taas. Jokseenkin ahdistaa kirjoittaa tänne, kun on näin lihonut ja tietämätön painosta. Eli siis kirjoitan uudestaan paremmin, kun tiedän painon.
Joulu- ja tammikuu tosiaan olivat kohdallani aika BED tapauksia. Että tässä yritän nyt saada taas tätä hommaa ja päätä kasaan. Mutta henkiseltä kannalta katsottuna menee paremmin, kun kukaan luuhake ei ole ikuisena painolastina samassa talossa. Vihdoin saan olla yksin, omassa rauhassa, joskus jopa hymyilen itsekseni.
Joulu- ja tammikuu tosiaan olivat kohdallani aika BED tapauksia. Että tässä yritän nyt saada taas tätä hommaa ja päätä kasaan. Mutta henkiseltä kannalta katsottuna menee paremmin, kun kukaan luuhake ei ole ikuisena painolastina samassa talossa. Vihdoin saan olla yksin, omassa rauhassa, joskus jopa hymyilen itsekseni.
9 kommenttia:
Minä ainakin luen vielä tätä innolla, ihanaa kun palasit :)
Kiva kuulla susta jotain pitkään aikaan. Aion edelleenkin lukea innokkaasti sun blogia :)
MOLLY RAKAS. <3
Voi vitsi, melkeen itken ilosta kun oot täällä taas! Mä ainakin luen, oon niin kaivannut sun postauksia ja ihania kuvia ja kaikkee. Waiting for, maija
Voi kuinka mukaavaa taas kuulla susta. En ole päässytkään blogiisi viime syksyn jälkeen, kun en kysynyt silloin salasanaa (jota sitten harmittelinkin kovasti).
Toivottavasti jaksat nyt taas kirjoitella ahkerasti, sillä uskon että meitä lukijoita on edelleen runsaasti ;)
Toivon myös että saat elämäsi nyt sujumaan ilman suurempia vastoinkäymisiä. Onnea uuteen kotiin!
Molly Malone!! <3
Sinäkin olet takas.
Minäkin tein comebackin. Tosin nyt näissä terveellisimmissä merkeissä. :)
Toivoin sulle valosia päiviä ja tsemppiä kovasti! Äläkä turhaa ahdistele tietämätöntä painoas vaan keskity omaan, sisäiseen hyvään oloon ja peilikuvaan <3 Se näyttää varmasti hyvältä!
-Edna
Joo mustakin toi dokumentti oli ihan huono. En kyllä kattonut kun sen ensimmäiset 20 min, mut huonolta vaikutti. Noi tollaset on niin nähty ja kun itse en edes ymmärrä sinänsä koko pro-anailua niin ei ollu kauhene innostava, tosin kyl mä sen varmaan viel loppuun katon.
Mutta hei mitkäs on Mollyn suunnitelmat nyt? Laihdutatko, yritätkö parantua ja mitä sulle muuta kuuluu ?
http://rakentamassa.blogspot.com/2009/02/tiistai_17.html
Kivaa päästä taas lukee sun blogii:)
Ihana kun olet takas täällä : )
Jee! Molly tuli takas. Ehdin jo pelätä pahinta. Kiva kun kirjotat taas, näköjään lukijoita edelleen on. :)
Lähetä kommentti