Life Is a Cabaret!

Cabare! Viinihumala, ystävät ympärillä! Ja olikin suhteellisen hyvä meininki, vaikka välillä meinasi tulla yksinäinen olo, niinkuin minulla usein porukassa tulee. Mutta voi, kuinka kuplinkaan hyvinä hetkinä! Selvänä en halua kenenkään koskevan itseäni mutta humalassa kaikki estot ovat poissa. Halailin ja pusuttelin ihmisiä. Ok, myönnetään, että usein kännissä estot poistuvat vähän liikaakin. Viimeksi meni hyvin mutta monesti olen päissäni niin lohduton. Hakeudun ihmisten syleihin ja kesän railakkaiden menojen jälkeen päädyn toisinaan tuntemattomien sänkyihin. Hyi, sellaiset laittaa inhoamaan itseään niin kovasti. Mutta hei, nyt ei ollut sellainen kerta! Oli hieno perjantai.

Mutta cabareella on hintansa - eikä se ole halpa. Lauantaina pidin järkyttävää herkkupäivää. Sallittuhan se oli mutta kamalaa kuitenkin. Krapulassa täytyy syödä mutta mikään ei oikeastaan edes maistunut niin hyvältä. Ja sitten kävi kuten pelkäsinkin. Eli siis sunnuntaina mäyssäsin yhtä pahasti. Jotenkin minulla menee niin, että jos lauantai epäonnistun niin sunnuntai menee samaan sössöön siinä sivussa. Viikon viimeinen päivä, "antaa mennä vaan, ensiviikko on parempi".

Mutta ei tämä viikko kummoisesti alkanut. Maanantaina nukuin pitkään, niinkuin maanantaisin teen. Väsäsin ruokalistaa ja ennen teatteriin lähtemistä söin puuron ja maitokahvin. Yleensä vedän maanantaisin 500-650 kcal edestä hiilarihöttöä ja koomaan menemään. Maanantaita ei minulle edes ole olemassa tavallaan. Se vain menee ohi. Mutta nyt tulin teatterista ja piti käydä ostamassa viikon ruuat. Ja kappas, kahden laskiaispullan paketti puoleen hintaan. Olisikin jäänyt siihen. 180g tutti frutti karkkeja, ranskanleipä, 100g tuttifrutti suklaata (470 kcal) ja joku valmisateria höttö, joka oli tarkoitettu lauantaille. Kaduttaa toki mutta se sai nyt olla herkkupäivä. Pelottaa kyllä, että en selviä tästä viikosta läpi moitteettomasti mutta pakko se on yrittää.

Kummaa on, että viimeaikoina en oikeastaan edes ole saanut mielihyvää karkeista. Ne on aika höttöä. Liian makeaa, tulee jano. Suklaahan on mitä ihaninta mutta ei sekään ole nyt maistunut niin erikoiselta. Ehkä olen tottunut omiin ruokiini niin paljon, että muu on turhaa höttöä. No, toivotaan näin. Tulen sitten taas selittämään, kun olen vetänyt sokeriöverit.

Tänä perjantaina olisi taas kekkerit. Miten muuten viimeiset neljä viikkoa menivätkään? Viikko 6, kaksi humalaa. Viikko 7, vain sokerihumala. Viikko 8, tuparini viinin kera. Ja nyt taas perjantaina mennään. Se on kumma, että puolen vuoden aikana join 4 kertaa. Synttäreilläni, Tampereella ja sitten tuo viikko 6. Juontikertojen välissä oli aina noin kaksi kuukautta, paitsi siis viikolla 6, kun välissä oli kaksi päivää. Mutta heti, kun pääsen tahtiin kiinni niin tuntuu, että juoda tulisikin kerran viikossa. Nyt on tiistai yö (pilkkua viilaten keskiviikon puolella) ja odotan jo perjantaita ja viiniä. Vaikka on kyllä kaikki maailman syyt myös kammota tulevaa. Olen menossa bileisiin, joissa a) pukeudutaan vampyyreiksi b) on vain pari tuttua. Ja minä näytän kolmen mässypäivän jälkeen tältä. Että saa olla 50.jotain perjantaina vaakalukemana, että viitsin minnekkään lähteä.

Kuten muuten huomaatte niin olen lihonut. Viime perjantaina paino oli 50,4 kg, mikä ei ollut turvotusluku. Minulla on kyllä tiukka aikataulu ja painotavoitteet, että 1.6. painaisin 45 kg mutta en usko itsekkään siihen kykeneväni repsujeni vuoksi. Osaan nimittäin syödä ja liikkua täydellisesti (epäterveellisen vähän mutta minulle täydellisesti) mutta kun repsahdan niin kaaos on oiva sana kuvaamaan tilannetta. Repsuni ovat suuria nyt yksin asuessani.

Tänään sitten ei ole maanantain 3000 kcal päivän takia ollut nälkä. Olen siltikin syönyt. Menin niin myöhään nukkumaan, että jatkoin nukkumista, kun herätyskello soi klo 12. Ja sitten seuraavan kerran kelloa katsoessa kauhistelin lukua 15:04. Että siinä sitten erittäin myöhäinen aamupala. Skippasin välipalan. Lounaan jälkeen salille kuluttamaan väh. 600 kcal ja iltapalaksi ravintorikasta ja proteiinipitoista safkaa. Mutta kysymys kuuluukin ehtiikö turvotus lähteä, ennen perjantain bileitä?

Ja tämä on niin kummaa tämä sielunelämäni. Olen vähän ihastunut, hihihiiii. Maailman epätodennäiköisintä piti olla, että ihastuisin häneen. Mutta hän on vaan jotenkin kasvanut ja on muutenkin niin kiehtova. Perjantaina toivoisin näkeväni hänet. Toivoisin myös, että ihastus lähtisi tuulen mukaan, koska ei siitä mitään tulisi. Hän on minua kaksi vuotta nuorempi ja paljon laihempi. Eikö siinä nyt ole jo syitä aivan tarpeeksi jo tuossakin. Onneksi olenkin ihastunut vain hyvin hyvin hyvin vähän. Mutta olisipa kiva silti nähdä hänet pian :)

Kuvissa party Kate Mossit.