tiistai 24. helmikuuta 2009

Life Is a Cabaret!

Cabare! Viinihumala, ystävät ympärillä! Ja olikin suhteellisen hyvä meininki, vaikka välillä meinasi tulla yksinäinen olo, niinkuin minulla usein porukassa tulee. Mutta voi, kuinka kuplinkaan hyvinä hetkinä! Selvänä en halua kenenkään koskevan itseäni mutta humalassa kaikki estot ovat poissa. Halailin ja pusuttelin ihmisiä. Ok, myönnetään, että usein kännissä estot poistuvat vähän liikaakin. Viimeksi meni hyvin mutta monesti olen päissäni niin lohduton. Hakeudun ihmisten syleihin ja kesän railakkaiden menojen jälkeen päädyn toisinaan tuntemattomien sänkyihin. Hyi, sellaiset laittaa inhoamaan itseään niin kovasti. Mutta hei, nyt ei ollut sellainen kerta! Oli hieno perjantai.

Mutta cabareella on hintansa - eikä se ole halpa. Lauantaina pidin järkyttävää herkkupäivää. Sallittuhan se oli mutta kamalaa kuitenkin. Krapulassa täytyy syödä mutta mikään ei oikeastaan edes maistunut niin hyvältä. Ja sitten kävi kuten pelkäsinkin. Eli siis sunnuntaina mäyssäsin yhtä pahasti. Jotenkin minulla menee niin, että jos lauantai epäonnistun niin sunnuntai menee samaan sössöön siinä sivussa. Viikon viimeinen päivä, "antaa mennä vaan, ensiviikko on parempi".

Mutta ei tämä viikko kummoisesti alkanut. Maanantaina nukuin pitkään, niinkuin maanantaisin teen. Väsäsin ruokalistaa ja ennen teatteriin lähtemistä söin puuron ja maitokahvin. Yleensä vedän maanantaisin 500-650 kcal edestä hiilarihöttöä ja koomaan menemään. Maanantaita ei minulle edes ole olemassa tavallaan. Se vain menee ohi. Mutta nyt tulin teatterista ja piti käydä ostamassa viikon ruuat. Ja kappas, kahden laskiaispullan paketti puoleen hintaan. Olisikin jäänyt siihen. 180g tutti frutti karkkeja, ranskanleipä, 100g tuttifrutti suklaata (470 kcal) ja joku valmisateria höttö, joka oli tarkoitettu lauantaille. Kaduttaa toki mutta se sai nyt olla herkkupäivä. Pelottaa kyllä, että en selviä tästä viikosta läpi moitteettomasti mutta pakko se on yrittää.

Kummaa on, että viimeaikoina en oikeastaan edes ole saanut mielihyvää karkeista. Ne on aika höttöä. Liian makeaa, tulee jano. Suklaahan on mitä ihaninta mutta ei sekään ole nyt maistunut niin erikoiselta. Ehkä olen tottunut omiin ruokiini niin paljon, että muu on turhaa höttöä. No, toivotaan näin. Tulen sitten taas selittämään, kun olen vetänyt sokeriöverit.

Tänä perjantaina olisi taas kekkerit. Miten muuten viimeiset neljä viikkoa menivätkään? Viikko 6, kaksi humalaa. Viikko 7, vain sokerihumala. Viikko 8, tuparini viinin kera. Ja nyt taas perjantaina mennään. Se on kumma, että puolen vuoden aikana join 4 kertaa. Synttäreilläni, Tampereella ja sitten tuo viikko 6. Juontikertojen välissä oli aina noin kaksi kuukautta, paitsi siis viikolla 6, kun välissä oli kaksi päivää. Mutta heti, kun pääsen tahtiin kiinni niin tuntuu, että juoda tulisikin kerran viikossa. Nyt on tiistai yö (pilkkua viilaten keskiviikon puolella) ja odotan jo perjantaita ja viiniä. Vaikka on kyllä kaikki maailman syyt myös kammota tulevaa. Olen menossa bileisiin, joissa a) pukeudutaan vampyyreiksi b) on vain pari tuttua. Ja minä näytän kolmen mässypäivän jälkeen tältä. Että saa olla 50.jotain perjantaina vaakalukemana, että viitsin minnekkään lähteä.

Kuten muuten huomaatte niin olen lihonut. Viime perjantaina paino oli 50,4 kg, mikä ei ollut turvotusluku. Minulla on kyllä tiukka aikataulu ja painotavoitteet, että 1.6. painaisin 45 kg mutta en usko itsekkään siihen kykeneväni repsujeni vuoksi. Osaan nimittäin syödä ja liikkua täydellisesti (epäterveellisen vähän mutta minulle täydellisesti) mutta kun repsahdan niin kaaos on oiva sana kuvaamaan tilannetta. Repsuni ovat suuria nyt yksin asuessani.


Tänään sitten ei ole maanantain 3000 kcal päivän takia ollut nälkä. Olen siltikin syönyt. Menin niin myöhään nukkumaan, että jatkoin nukkumista, kun herätyskello soi klo 12. Ja sitten seuraavan kerran kelloa katsoessa kauhistelin lukua 15:04. Että siinä sitten erittäin myöhäinen aamupala. Skippasin välipalan. Lounaan jälkeen salille kuluttamaan väh. 600 kcal ja iltapalaksi ravintorikasta ja proteiinipitoista safkaa. Mutta kysymys kuuluukin ehtiikö turvotus lähteä, ennen perjantain bileitä?

Ja tämä on niin kummaa tämä sielunelämäni. Olen vähän ihastunut, hihihiiii. Maailman epätodennäiköisintä piti olla, että ihastuisin häneen. Mutta hän on vaan jotenkin kasvanut ja on muutenkin niin kiehtova. Perjantaina toivoisin näkeväni hänet. Toivoisin myös, että ihastus lähtisi tuulen mukaan, koska ei siitä mitään tulisi. Hän on minua kaksi vuotta nuorempi ja paljon laihempi. Eikö siinä nyt ole jo syitä aivan tarpeeksi jo tuossakin. Onneksi olenkin ihastunut vain hyvin hyvin hyvin vähän. Mutta olisipa kiva silti nähdä hänet pian :)

Kuvissa party Kate Mossit.

perjantai 20. helmikuuta 2009

Mania

Pakko olla parempi. Olla laiha, uurastaa, liikkua lihaksensa niin kipeiksi. Pakko olla ylpeä, pakko jättää joka päivä jotain ruokalistalta syömättä... Voi olla, että tämä maanisuus jaksaa kestää vaikkapa vain tämän viikon tai ehkä kaksi. Pieni sh päässäni toivoo sen jatkuvan loputtomiin, vaikka järki kuinka yrittääkin sanoa, että minun pitäisi syödä kaikki suunnittelemani ruuat. Ei joka päivä tipauttaa jotain pois ruokalistalta. Siinä missä normaalisti onnistuessani syön hieman alle/päälle 1000 kcal niin nyt se on jäänyt alle/päälle 900 kcal lukemiin. Ja liikunta... Voiko koskaan liikkua liikaa?

Eilen hikoilin spinning tunnilla enemmän, kuin koskaan. Ja tunti oli siis oikeastaan SpinnPump, puoli tuntia spinningiä ja sitten pumppaamaan kädet ja selkä. Tulin tomerasti balletonen kautta, joka sitten kyllä vaikutti pumpissa käsiini - oli kammottavan rankat rintalihakset ja kaikki muukin, kun oli pitänyt tunnin verran käsiään sivulla ylhäällä balletonessa. Itseasiassa vain hauis ja vatsat olivat iisimpiä. Mutta back to spinning. Ohjaaja oli jonkun sijainen, jonka tunnilla en ole koskaan ollut. Ja voi luoja, että pisti koville. Osasi yllyttää juuri oikein. Sillä tavalla, joka vaikuttaa minuun. Jokaisessa välissä minun on pakko laittaa lisää vastusta, kun hän sanoo. Pakarat jumissa jo toista päivää mutta ei se haittaa, koska mania on käynnissä ja luulen olevani rautaa, terästä, voittamaton. Voisin juosta itseni kuoliaaksi asti, punnertaa iästä ikuisuuteen, rikkoa lautasia. Olla vaan purkaen kaikkea vihaa ja energiaa. Liikunta on ainoa kanava minulle tunteiden purkamiseen. Tai ainakin patoumien käsittelemiseen. Pyöräilen vihan pois.

Ja tänään kammottaa. Minulla on mieletön draivi päällä laihdutuksen kanssa mutta pakko ne tuparit on
joskus pitää. Maanantaina valitsin päiväksi tämän perjantain. Siis kuinka ollakkaan, tänään isketään naamariin 800 kcal edestä viiniä. Ja en haluaisi jättää liikuntaa väliin, joten pakko syödä jonkun verran, että voi mennä steppiin. Ja siinä onkin yksi aihe, jota pelätä. Nimittäin saa nähdä, kuinka paljon uskallan syödä. Stepin takia pitäisi syödä, tiedän, mutta se vaan on niin hankalaa syödä niinä päivinä, kun ryyppää. Yleensä juon tyhjään mahaan, säästän kaloreissa. Että... Toivottavasti vaan en känniääliöile. Ja kuvissa muuten ihanat Sasha Pivovarova (ylhäällä) ja Daria Werbowy. Ihania malleja, yhtiä suosikeistani.

Wednesday
aamupala : 30g nallepuuro* & mandariini
--- BodyPump ---
välipala : (klo 15) cottifrutti & mandariini (klo17) näkkäri 5g lättalla, 100g raejuusto & kuppikeitto
lounas : 0,25 dl riisiä 80g vesitunalla ja paloitellulla pakasteseidillä, 100g kurkku, 100g tomaatti & mandariini
--- pallopilates ---
iltapala : cottifrutti, 100 g mansikkakiisseli (sokerilla, en suosi niitä makeutusainepommeja)
plus** : 5g läkerol dents pastilleja, kahvi, tee & purkka

Yht: ~912 kcal ~94g prot. ~103g hh. ~13g r.

Thursday
aamupala : 30g nallepuuro
välipala : cottifrutti & mandariini
lounas : 2 x kalapihvi, 0,25 dl riisiä, jossa 100g wokkia + paistamiseen 5g rypsiöljy
--- Balletone ---
--- SpinnPump ---
iltapala : 125g maitorahka 100g kiisselein & tunasalaatti
plus : 1½ kahvia, tee, purkka

Yht: ~885 kcal ~85g prot. ~77g hh. ~26g r.

* 30g hiutaleista tehty puuro eli itse valmista puuroa on reilusti enemmän, kuin vain 30g.
** Plussaan kuuluu suunnittelemattomat ruuat, joihin lasketaan pastillit, purkat, kahvi ja tee. Niille varattu päivittäin 30 kcal mutta ei siihen maailma kaadu, jos menee vähän yli.

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Me, Myself and Food

Orthorexia in me :

- Usein ruokien suunnittelu on mukavampaa, kuin itse syöminen.
- Ruuan laatu on tärkeämpi, kuin maku (loppupeleissä).
- Suunnittelen ruokia paljon ennen niiden syömistä. Siis en edes 24 tuntia ennen syömistä vaan maanantaisin suunnittelen koko viikon ruuat ja käyn kaupassa. Sen jälkeen on lupa käydä vain ostamassa tupakkaa ja herkkupäivänä karkkipussi tai jotain.
- Olen neuroottinen siitä, että saan tarpeeksi kalsiumia ja hedelmiä/vihanneksi päivässä. Aina tuo suositeltu annos ei aivan täyty mutta yritän kovasti.
- No en tiedä nyt kuinka liitännäinen tämä tähän asiaan on mutta en syö punaista lihaa.
- Liikuntaa mahdollisimman monipuolisesti. Syville lihaksille, jaloille, yläkropalle. Aerobista liikuntaa siinä missä rasvanpolttotasolla olevaakin. BodyPump, BodyStep, spinning. Ja myös koordinaatioon ja tasapainoon vaikuttavaa mahtuu mukaan, pilates, balletone. Plussaa mukaan vielä sulkapallo ja uinti, joita harvemmin tulee harrastettua. Mutta joskus kuitenkin.

MUTTA edelleenkään en sanoisi olevani ortorektikko. Sitä vastaan puhuu yhtä moni asia, kuin sen puolesta. Eli siis jos tulee repsu niin kaikki unohtuu ja silloin survon itseni täyteen ja räjähdän. En myöskään ole karsinut hirveästi ruoka-aineita listaltani sen vuoksi, että ne olisivat sopimattomia. Ja vaikka ruuan laatu olisikin tärkeämpi, kuin maku niin yleensä en syö huonon makuista ruokaa, vaikka se olisi kuinka terveellistä. Teen tavallaan kompromisseja. Voisin syödä parempaa ruokaa mutta ravintoarvojen takia tyydyn vähemmän hyvään. Siltikin pidän syömistäni ruuista. En vedä niin yli, että söisin pelkkiä linssejä, vaikka ne maistuu yksistään niin tylsältä. Toisaalta ruuan maku tavallaan tuplaantuu, kun se on terveellistä. Siitä saa niin mielettömät kiksit. Epäortoreksia in me : tupakka, liiallinen proteiinitankkaus rasvojen kustannuksella. Ja minulle merkkaa enemmän kuinka paljon syön (kcal määrä), kuin se miten ravintoarvot natsaa. Että ei, en ole ortorektikko mutta jotain kummallisia piirteitä minusta löytyy.

Että siinä alkupaasaus, jonka lähinnä kirjoitin selventääkseni asiaa itselleni. Mutta täällä minä nyt istun, lihakset kipeinä pumpin jälkeen. Eilisen spinningin jälkeen venyttelin kotona myöhemmin. Eli annoin lihaksien palautua, jotta voin tehdä kunnolliset venytykset. Kuitenkaan en sitten jaksanut lämmitellä ennen venyttelyjä ja pakarat on ollut aamusta asti vähän jumissa. Mutta näin pumpin jälkeen vielä lisää (ja muutkin lihakset, kuin vain pakarat) etenkin kun tuli ladattua vähän liikaa rautaa tankoon rintalihaksia tehdessä. Joo, olkaa te viisaampia :D

Mutta mitäpä voisinkaan sanoa? Että liikuntaeuforia on parasta maailmassa! Parempaa, kuin ruoka, kuin humala, kuin mitä seksi on koskaan minun kohdallani ollut. Viimeisin ei kyllä mitenkään ihme, koska juuri se on yksi iso syy miksi inhoan itseäni - typerät kännisekoilut, jotka kalvaa sisältä aina vaan. Mutta tosiaan, mitä onkaan istua spinning pyörän päällä, kun liikunnanaikainen endorfiini hyökkäys iskee ja sitä tuntee, että voisi polkea auringonlaskuun 120 km/h. Ja vielä parempaa on suuri rakkauteni BodyStep! Kun se tunne iskee niin sitä voi hyppiä niin korkealle ja kovaa ja nostaa jalkaa niin ylös, että varmasti jotain tulosta syntyy. Ja hengästyminen tavallaan unohtuu, sitä on aivan huumassa (tai huumeessa). Että suosittelen tosiaan liikuntaa kaikille! Mutta jos joku laji maistuu pakkopullalta niin se on iso nou nou. Nimittäin silloin alkaa vain vihata liikuntaa, jos katselee vain kelloa tai poltettuja kaloreita. Liikunnan pitää olla mukavaa ja mielekästä. Juoskaa kaikki nyt etsimään oma lajinne, ette kadu!
Terveisin Molly, aamu BodyPumpin jälkeisessä hyvän mielen tilassa ja pakarat aivan jumissa.
PS: Olikos se yksi tunti ahkeraa liikuntaa, joka vastasi masennuslääkettä? En muista, kuinka pitkä liikuntamäärä sitä vastasi mutta voin vain todeta, että itse olen huomannut tehon aikoja sitten. Ilman liikuntaa olisin raunio.


Se liikuntamanifestista. Tämä syöminen menee niin kausittain. Nyt on sellainen kausi käynnistynyt, että sitä syö, koska on suunnitellut. Kuitenkin sitä salaa takaraivossaan miettii, että entä jos ei söisikään välipalaa, entä jos ei söisi enempää, kuin 400 kcal tänään. Mutta olkaa huoleta, en sitä tee. Tiedän tarvitsevani energiaa liikkuakseni. Ehkä tiputan vähän jotain ruokalistalta mutta en paljoa. Usein on nyt ollut niin, että en ole raaskinut syödä jotain osaa välipalasta, joten olen syönyt sen illalla. Ihan kätsää sinänsä, koska illalla treenin jälkeen tekee eniten mieli ruokaa. Mutta on tämä itselle rasittavaa. Nytkin on nälkä, pumpin jälkeen en ole mitään syönyt. Mutta kuitenkin toivoisin voivani mennä vain tupakalle ja jättää syömättä. Ja voisinkin tehdä sen mutta sitten kaikki menee väärin! No, ehkä syön pienemmän välipalan ja mäyssään sen illalla, mitä nyt jätän syömättä. Who knows.

Tuesday
aamupala : hedelmä havre (=kaurapuuro) veteen ja 50g maitoon tehtynä
välipala : näkkäri 5g lättalla & 100g raejuusto
lounas : ½ pussi knorr mexicana keittoa, jossa 10g keitettyä soijarouhetta, jälkiruuaksi 250g maitorahkaa 50g mustikoin (ja kuinka täynnä olinkaan!)
---- 45 min. spinning & 1h sulkapallo ----
---- kotona 1h venyttely ----
iltapala : 2 x cottifrutti (toinen oli suunniteltu välipalaksi) & pakasteseiti 100g pakastevihanneksien kanssa, joissa mausteena 5g lättaa

Yhteensä ~921 kcal ~105g prot. ~97g hh. ~11g r.

(Upsii, taisin hiukkasen liioitella tuon proteiinin kanssa mutta syytän hiilarikammoani).

(Kuvissa ylhäällä Natalia Vodianova ja alempana Gisele Bundchen.)

perjantai 13. helmikuuta 2009

Real Home


Okei. Ymmärrän toki, jos tällä blogilla ei ole enää lukijoita. Itse en jaksaisi kaiketi lukea blogia, joka pitää kahden kuukauden tauon. Mutta elossa kuitenkin. Paino on noussut ja en ole uskaltautunut puntarille. Anyway, on tähän taukoon ihan oikea syykin. Nimittäin pääsin pois siitä loukusta, jota kodiksi kutsuin. Täällä nyt elelen uudessa osoitteessa ja annan äidin maksaa vuokran. Mutta tämä nyt on vähän pidemmän kaavan tulosta, kuin että olisin vain kultalusikka tiukasti perseessä. Ja edellisessä osoitteessa en olisi edes pitkään enää kestänyt sen luuhakkeen (=isä siskoilleni, minulle ei mitään) vaellellessa sen talon käytävillä. Mutta tosiaan, joulukuussa en ehtinyt kirjoittaa, sillä remppasin tätä kämppää äidin kanssa. Ja sitten kun muuten niin nettiä ei ollut ja en tosiaankaan raahannut itseäni kirjastoon, jossa muuten odottaa elämää suurempi lasku myöhästyneistä cd:istä, jotka tuossa vieressä tosiaan vieläkin loikoilevat. Olempas minä saamaton. Mutta nyt on netti ollut ihan pari päivää vaan ja olen täällä taas. Jokseenkin ahdistaa kirjoittaa tänne, kun on näin lihonut ja tietämätön painosta. Eli siis kirjoitan uudestaan paremmin, kun tiedän painon.

Joulu- ja tammikuu tosiaan olivat kohdallani aika BED tapauksia. Että tässä yritän nyt saada taas tätä hommaa ja päätä kasaan. Mutta henkiseltä kannalta katsottuna menee paremmin, kun kukaan luuhake ei ole ikuisena painolastina samassa talossa. Vihdoin saan olla yksin, omassa rauhassa, joskus jopa hymyilen itsekseni.