tiistai 2. joulukuuta 2008

Depression

Anteeksi taas katoamiseni. Ei vain ollut voimia, ei edes kertoa, että elossa ollaan. Sekin nykyään vähän hankalaa. Ja syömiset menevät kamalan huonosti. Nyt koitan taas ensinnäkin saada syönnit kuntoon ja toisena sitten pitää postaustahtia yllä. On vaan ollut kaikkea...

Tampereellakin kävin teatteriporukan kanssa. Juominen meni aivan vituilleen ja nyt olen viimeistään sitä mieltä, ettei alkoholi sovi minulle. Krapulassa tuli oksennettua viisi kertaa, joista kaksi kadulle. Ja ennen Tamperetta ehdin myös romahtaa kotona äidin nähden ja olla kuristettavana ja soittaa poliisit hakemaan kännisen kusipään täältä pois ja aaarg. Ja voisin nostaa syytteen mutta en halua keskustella poliisien kanssa ja haluan vain olla rauhassa.

Teatteriohjaaja kysyi krapulaiselta minulta onko minulla jokin mielialalääkitys. Miksi - en tiedä. En minä mitenkään molleja vetänyt päissäni. Tai siis koko känni oli pelkkä iso laskuhumala mutta en minä sitä näyttänyt. Ja voi, taas on hankala hengittääkkin. Ahdistus on hirveä, masennuskin kamala. Ja Tampereella keskusteltiin siitä, kuinka masennus ja syömishäiriö ovat tämän hetken "muotisairauksia". Ja mitäpä siihen sitten sanoo, kun sitä yhtäkkiä tajuaa omaavansa molemmat.

Mutta nyt kohti onnistunutta ja parempaa päivää. Ensin ruuan kautta ja kyllä se mielikin siitä sitten kohenee, kun kontrolli palautuu. Pelottaa vaan, että entä jos ei palaudukkaan.

Niin ja paino on muuten noussut. En tiedä edes, kuinka paljon. Tässä lähipäivinä informoin asiasta, kunhan saan turvotuksen pois. Toivon, että luku alkaisi edes numerolla 48, ei 49.