sunnuntai, 2. marraskuuta 2008

Goodbye Autumn!

And the winter comes. Täällä on jo maassa ensilumi kolmatta päivää. Pian se sulaa mutta siltikin syksy on jo mennyt. Onkohan tämä talvi, jona lihon? Koska onnistuin pitämään syksyn laihtumisena.

Ja pelottaa niin kamalasti taas vaihteeksi. Mutta sehän nyt ei ole mitään uutta. Nyt vain pelon mukana tulee kamala ahdistus. Istun tässä koneella ja ahdistun, aeyivd. Tänään ehkä on pakotettava itsensä syömään. Lihominen pelottaa niin kamalasti, että ei kamalasti huvita syödä. Tulee paha olo tulevaa syömistä miettiessäänkin. En käsitä, miksi pitää syödä jos ajatuskin kyseisestä toiminnasta kammottaa? Tai tiedänhän minä muuten sittenkin. Muuten ei jaksa BodyStepissä. Valitsen mieluummin syömisen ja liikunnan, kuin kituuttamisen ja paikallaan koomaamisen. Tänään vaan syömispuoli ei oikein inspaa. Ja minulla kun vielä on puolikas herkkupäivä. Tiistaina katsos repsuilin isosti niin eilen suunnittelin kivan 1243 kcal menun, että voin pikkuisen herkutella = suurempi mahdollisuus selvitä ensiviikosta. Nyt kuitenkin olen jo nyppinyt ruokalistan 1200 kcal kokoiseksi ja voi että sekin ahdistaa...

Ja tämän kamalan olotilan aiheutti mikäpäs muukaan, kuin se kirottu puntari. Eilen pidin pakosta lepopäivän, kun BodyPumpissa pehmitetyt käsilihakset eivät olleet yhteistyöhaluisia. Tai ehkä pumppejen jälkeen olisi vielä toiminut mutta kun helpon tason steppitunnin päätteeksi taisin ahnehtia lihaskunto-osioon liian suuret painot, heh. No whatever, minä sitten koomasin koko päivän ja vahtasin kelloa, että milloin on seuraava ruoka-aika. Ja ihmettelen kovasti, että selvisin. Olin niin varma repsahtavani. Ruokalistaa on yleensä helpompaa pitää koossa, kun on päivä täynnä tekemistä. Jos pitää olla koko päivä kotona niin sitä vaan koomaa ja odottaa ruokailua. Anyway, lauantai aamuna puntari näytti lukua 47,9 kg. Ja arvatkaas olinko täpinöissäni, kun sain alitettua sen helvetin BMI 19:sta! Heh, BMI siis oli 18,9. Mutta kuinka paljon paremmalta 18 numeroinen kuulostaa! 19 kuulostaa korvaani niin isolta ja lihavalta numerolta. Siis jos kyse on minun luvustani. Muiden painot ja BMI:t olkoon mitä tahansa huvittaa. Vaikka mieluummin ei kamalan laihoja, kun sitten alkaa itseä läskittää, heh.

Ongelma onkin, että viikonloppuna olen päättänyt höllätä sen verran, että kcal arvot ovat ainoat, mitkä merkitsevät. Saan siis aikalailla herkutella viikonloppuisin, kun syön kaikkea hiilarimössöä. Aika ällöttävää joo, tiedän. Hiilari on kirosana minulle, pahempi, kuin rasva. Rasva on vain hyvästä, kunhan ei liioittele sen kanssa. Mutta hiilareita tulee niin helposti ja pelkään turpoavani ilmapalloksi. Ja nyt on juuri sellainen olo. Aamupaino 48,1kg. Puntari ei ole paras kaverini tällaisina päivinä. Saatanan selkäänpuukottaja. Ensin näyttää 47-alkuista kivaa lukua ja sitten heittää yli seuraavan tasakilon. On tuo aikamoinen kettu tuo puntari, pakko myöntää. Tietää, miten ihmisen voi hajottaa. Ahdistus ahdistus, hyvää huomenta siis muillekkin! Kohta pakko pukea ja kaikkea, että voin heti syönnin jälkeen mennä tupakalle rauhoittelemaan itseäni. Vammaista.

Ja kyllä minä tiedän, ettei 0,2 kg näy missään. Mutta minä olen niin numeroholisti, mitä puntariin tulee. Ja tiedän, että luultavasti keskiviikkona (joka on siis seuraava puntaripäivä) paino on taas 47-alkuinen - siis jos kuvitellaan, että onnistuisin kaikkina päivinä siihen asti (not gonna happen, tässä on onnistuttu jo liian monta päivää peräkkäin). Mutta minua huolettaa myös turpoaminen. Pelkään mielettömästi hiilareita. On kiva pitää tällaisia hiilariviikonloppuja, ettei pidä välittää proteiinista. Helppoa setviä ruokalista kokoon ja kaikki on niin hyvää. Mutta jossain vaiheessa päivää - tai viimeistään seuraavana päivänä - hiilarisaldo kammottaa.

Pysäytti muuten hiukan, kun eilen olin tupakalla. Mietin, että nyt minä kuules haen sinne lähihoitaja-alalle ja alan lastenhoitajaksi! Ja sitten mietin, että "ei, ei, siellä pitää syödä niin paljon". Ja siihen se ajatus sitten tyssähti. Että ehkä tämä kontrolloi elämääni vähän enemmän, kuin mitä olen kuvitellut. Mietin tulevaisuuttani siten, että ruokapelleilyt mahtuvat mukaan. Cheers!

Wednesday - BodyPump & latino (tanssi tunti, 45 min.)
aamupala : ruiskaurapuuro 100g mehukeitolla & maitokahvi
tarhassa : 150g pisaratomaatteja, mandariini, 2 x cracotte lättalla ja leikkeleellä, iltapäivällä cottifrutti
lounas : 0,25 dl riisi, kasvispihvi, 100g wokkivihanneksia rypsissä paistettuna, 100g raejuusto & ½ vaniljakahvi
iltapala : 100g maustejogurtti 10g soijahiutalein & 125g maitorahka 100g mehukeitolla

~937 kcal ~73g prot. ~118g hh. ~17g r.
+ hyvät liikunnat / + hyvä menyyyy / - liikaa hh. & liian vähän prot.

Thursday - SpinnPump & balletone
aamupala : hedelmäpuuro & maitokahvi
tarhassa : 100g raejuusto, 2 x cracotte lättalla ja leikkeleellä, mandariini, iltapäivällä 125g maitorahkaa 100g mehukeitolla
lounas : ½ paketti riisinuudelia 100g wokilla ja öljytunalla* & 1,5 dl kevyttä kaakaomoussea **
iltapala : 125g maitorahka omenalla (kuorittu & pilkottu sekaan) & 80g tunaa

~965 kcal ~96g prot. ~101g hh. ~17g r.
+ hyvät arvot / + hyvät liikunnat / + hyvät ruuat / + hyvä mieli / + eli kaiketi siis hyvä päivä :)

Friday - helpompi steppi & venyttelyt (molemmat 45 min.)
aamupala : omena havre & maitokahvi
tarhassa : 250g maitorahkaa, 100g tomaatteja, mandariini, ½ suklaakahvi, iltapäivällä cottifrutti
lounas : 2,5 dl vihannessoppaa, 100g raejuustoa & 2 x cracotte lättalla ja leikkeleellä
iltapala : proteiinipatukka & salaatti, jossa 50g tomaatti, 50g kurkku, 50g raejuusto ja 80g tuna

~976 kcal ~109g prot. ~98g hh.
~15g r.
+ tosi hyvät arvot, etenkin prot. & hh. / + tarpeeksi hyvät liikunnat / - liian hyvää jatkuakseen pitkään, siis koko tämä onnistuminen

Saturday - lepo (at last)
aamupala : hedelmäpuuro & maitokahvi
välipalat : 1.) 100g kahvijogurtti & 50g banskulastuja*** 2.) 100g wokkivihanneksia rypsissä & kasvispihvi
lounas :
0,4 l ranskalaista sipulikeittoa & 100g raejuusto
iltapala : 2 x cracotte lättalla ja leikkeleellä & puolukka cottifrutti

~919 kcal
Ei muita arvoja, koska viikonloppuisin prot. & hh. arvoilla ei niin merkitystä ja tulisi vain paha mieli, jos näkisin ne huonot arvot.

* Öljytuna on joo rasvaisempaa, kuin vesituna mutta rasvaakin täytyy saada! Sitäpaitsi paistoin kätevästi wokinkin tunapurkin öljyllä. Ja tiedän, että hyvä rasva muuttuu transrasvoiksi kuumentuessaan mutta olkoon sitten niin. Enkä minä kaikkea öljyä kuumentanutkaan ^ - ^
** Makeutettu fruktoosilla ja aspartaamilla. Olen edelleen makeutusaineita vastaan (poikkeuksena fruktoosi) mutta oli nyt pakko tätä testata. Sisut ovat joo makeutettu kaikella tekomakeutuksella mutta sekin poikkeus. Älkää ihmiset pumpatko itseenne liikaa niitä makeutusaineita, sillä ne ovat liian hyviä ollakseen totta. Ehkä olen epäluuloinen mutta varmasti ne lihottavat!
*** Eli siis näitä valkosuklaajogurttibanaanilastuja, joilla viime viikolla mäyssäsin. Noiden kanssa pitää olla varovainen, ettei mene mässyksi. Pitää ostaa syömispäivänä vasta. Paitsi nyt ostin perjantaina, kun lauantaina kaupat olivat kiinni. Mutta menipäs vain se puolikas pussi pömpistämään mahaani ja sekin vasta lauantaina, juuri niinkuin suunnitelmassa oli :)

Voi että minä sitten olenkin neuroottinen!

7 kommenttia:

Rikkirevitty kirjoitti...

Molly pieni. Näitä tekstejäsi on niin
pelottava lukea. Kuinka ruuasta onkin tullut sinulle tuollainen pakkomielle. :< Hakisit apua. Ei tuossa ole enää mitään järkeä. Ruoka ei voi olla koko elämä. Hae apua. En sano tätä pahalla, vaan hyvällä. Toivon, että elämässäsi olisi jotain muutakin kuin ruoka, liikunta, kalorit ja laihuus.

HAE APUA.

<3

karpet kirjoitti...

on jotenkin surullisen huvittavaa että olen jääny jotenkin koukkuun sun blogiin. pidän kirjoituksistasi ja kiitos kutsusta.

Aimé kirjoitti...

jes sain toimiin nää tunnukset:)

kiitos viä<3

Anonyymi kirjoitti...

Molly, en voi muuta kuin yhtyä ensimmäiseen kirjoittajaan. Sun elämä voisi olla niin paljon muutakin kuin laihdutus, peili ja puntari.

Rikkirevitty kirjoitti...

Heii tyttö, missä olet? ;o Sinusta ei ole kuulunut pitkään aikaan.

marissa123 kirjoitti...

missä sinä olet ? : o

Anonyymi kirjoitti...

Meitä huolestuttaa!

Anna jokin elonmerkki, Molly.