tiistai 18. marraskuuta 2008

Tobacco Road

Vahva tunne jotenkin, että olen sekoamassa. Tai romahtamassa. Ehkä molempia. Voimat on loppu taas ja olen jälleen monta kertaa vakavissani ajatellut, että tänne nyt terapeutti, äkkiä! Lääkkeet tiskiin ja nopeasti. Ahdistaa ja masentaa. Ja vielä näidenkin asioiden taakan alla stressaa. En saa mitään aikaan ja kurkkua kuristaa, kun tiedän, mitä kaikkea pitäisi tehdä. Mutta pahintahan on, että olen ahminut aivan helvetisti.

Ja edellämainittu voipi olla syy siihen, etten ole tullut kirjoittelemaan (ja anteeksi anteeksi anteeksi siitä!) Hävettää kamalasti myöntää. Ja syömiseni on maximoinut ahdistukseni ja pää tässä hajoaa aika kovaa vauhtia. En ole oksentanut, kiitos nyt siitä. Että olkaa huoleti, olen jättänyt kaiken minuun lihottamaan itseäni, jotta te arvon lukijat tuntisitte itsenne laihemmiksi, heh... Enkä ala nyt puhumaan kaikista syömisistä vaan kerron vaan onnistumiset / epäonnistumiset aikaväliltä, jolloin en kirjoittanut. Eli ensimmäinen päivä on 3.11.08 : mehupäivä / herkkupäivä / onnistuminen / onnistuminen / onnistuminen / iso repsu / onnistumin
en / mehupäivä / herkkupäivä / iso repsu / onnistuminen / iso repsu / iso repsu / onnistuminen / ISO repsu. Eli mukana on 2 x onnistunut mehupäivä, 2 x herkkupäivä (eivät ole olleet valtavia), 6 x onnistuminen ja 5 x iso repsu. Miettikää sitä. Olen ollut sitten tottakai aivan epätoivoinen, koska pelottaa, että olen kadottanut vähänkin kontrollin kokonaan. Ja paino... No en tiedä. Sekin vielä! En ole koskaan päässyt puntarille, kun repsuja on ollut niin tiheään tahtiin, että en ole voinut mennä puntaroimaan turvotusta.

Ja repsut ovat olleet isoja! Toisinaan pelkkää makuunimässyä (PALJON) mutta toisinaan kotona jumalattomasti kaikkea. Siis älyttömästi. Normaalisti syövä ihminen pitäisi sitä paljona. Ja toki olen nyt aivan sekaisin ja tunnen taas kerran menettäneeni laihuuteni ja ja ja... Muuten, en käsitä. Miten minulla tulee näitä "tunnen menettäneeni laihuuteni" -tunteita, kun en koskaan itseäni laihaksi tuntenutkaan, ennen mättöä?

Ja vaikka olenkin liikkunut, kuin hullu niin en niin paljoa, että se kuittaisi kaiken syömäni. 'Hulluna' tarkoittaa sitä, että parhaimmillaan tiistaisin helppo spinning ja ke-pe sekä su kaksi ohjattua tuntia. Ja ennen viime viikkoa minulle näkyi kevyesti sixpack, jota tietenkin pelästyin. Mutta oli se parempi, kuin möhömaha.

Voisin lohduttautua siihen, että kyllä minulta katosi kontrolli tuossa heinäkuussakin. Ja kyllä siinäkin lihottiin mutta sitten kaikki palasi ennalleen ja laihduin kevyimpään painooni 47,3 kg. Mutta ei lohduta. Koska virhe on jo tapahtunut ja kaikki voi palata hyvin vasta, kun olen onnistunut kunnolla pari viikkoa. Sitä ennen märisen kiloja, jotka ovat kertyneet mässätessäni. Ja murehdin, että kontrolli on voinut sanoa hei hei ja minusta tulee BED potilas. Ajatuskin pelottaa niin paljon, että se on ihan kamala kirjoittaakkaan!

Joo, ehkä tästä noustaan, vaikka tällä hetkellä siis ollaankin hajalla ihan kaikin puolin, oltaisiin ilman ruokaakin. Halu päästä takaisin onnistumisiin on suuri. Pelkään vaan, että se on nyt mennyttä ja minusta tulee ahmija. Ei ole naurun asia. Vaan jos minä alan ahmimaan BED tyyliin niin tapan itseni. On lupaus. Jos tämä lähtee lapasesta niin millään ei ole mitään väliä, koska tämä ruokapelleily alkaa olla viimeinen lanka, joka pitää yhdessä elämää ja minua. Jos minä menetän tämän vaivalla riudutetun kropan (joka ei vielä ole edes valmis) niin vitut kaikesta. Ei kiinnosta mikään kuitenkaan ja olen niin uupunut, että välähdyksenomaisesti mieleeni vaan pomppaa aika-ajoin (=usein) ajatus, joka menee jotenkin näin : "jos vain tappaisi itsensä", "mää ehkä tapan itseni", "vois vaan vetää ranteet auki" etc. Ja ne ei ole mitään angstiajatuksia vaan varteenotattevia vaihtoehtoja, joita toisinaan jään hetkeksi jopa pohtimaan. Että go Molly, get a life!

Ai niin, en ole vielä edes kertonut, kuinka tunnen itseni huonommaksi, kuin koskaan. Ensinnäkin tunnen ansainneeni paskan, mitä minulle huudetaan mutta valitan siltikin takaisin ja haluan viimeisen sanan, vaikka sen jälkeen häpeänkin itseäni ja surua, jota aiheutan. Tunnen itseni kaikin puolin kelpaamattomaksi ja huonoksi. Ja jos joku erehtyy sanomaan jotain pientä niin minä voin tulkita sen hyvin helposti tiedoksi, jonka mukaan olen huono omasta ja muiden mielestä ja kenenkään tietämättä Molly siis ottaa ja möksähtää.

Ja yhä useammin päälle sattuu se mode, kun sitä istuu ruumiinsa sisässä vailla elämää. Silmät kuolleina ja raahaten itseään eteenpäin. Ja silloin mietin, kuinka paljon valo voi kadota ihmisen silmistä, kunnes hän on oikeasti kuollut. Ja kuinka pitkään sen jälkeen voi vielä hengittää, kun valo silmistä on sammunut. Ja minun silmieni tuike on nykyisin poissa tiuhaan tahtiin. Ja silloin minä ikävöin sitä Mollya, joka joskus olin. Eikä entinen Molly liity pelkkään Mollyyn ennen syömäpelleilyä. Minä möksähdin kauan ennen tätä. Entinen Molly on se kaunis kipinä, joka joskus olin. Olin ulkoisesti niin ruma silloinkin, vielä nykyistäkin kamalampi. Mutta sisälläni oli jotain erikoista. Ja miksi kaiken pahan ja tumman piti tulla ja ajaa pois se spirit? Minussa oli silloin vielä elämää niin paljon, minä olin ihan räjähtää aika-ajoin kyltymättömyydestäni elämän eri osa-alueisiin, milloin mihinkin niistä. Minussa oli sielua enemmän, kuin joissain koko elämänsä aikana. Ja olenhan minä ollut aivan blue niin pitkään, kuin muistan, mutta oli aika, kun minun spirit oli niin suuri! Vaan kun minä tiedän, että siitä on niin pitkään, ettei sillä enää pidä elämäänsä kasassa.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Goodbye Autumn!

And the winter comes. Täällä on jo maassa ensilumi kolmatta päivää. Pian se sulaa mutta siltikin syksy on jo mennyt. Onkohan tämä talvi, jona lihon? Koska onnistuin pitämään syksyn laihtumisena.

Ja pelottaa niin kamalasti taas vaihteeksi. Mutta sehän nyt ei ole mitään uutta. Nyt vain pelon mukana tulee kamala ahdistus. Istun tässä koneella ja ahdistun, aeyivd. Tänään ehkä on pakotettava itsensä syömään. Lihominen pelottaa niin kamalasti, että ei kamalasti huvita syödä. Tulee paha olo tulevaa syömistä miettiessäänkin. En käsitä, miksi pitää syödä jos ajatuskin kyseisestä toiminnasta kammottaa? Tai tiedänhän minä muuten sittenkin. Muuten ei jaksa BodyStepissä. Valitsen mieluummin syömisen ja liikunnan, kuin kituuttamisen ja paikallaan koomaamisen. Tänään vaan syömispuoli ei oikein inspaa. Ja minulla kun vielä on puolikas herkkupäivä. Tiistaina katsos repsuilin isosti niin eilen suunnittelin kivan 1243 kcal menun, että voin pikkuisen herkutella = suurempi mahdollisuus selvitä ensiviikosta. Nyt kuitenkin olen jo nyppinyt ruokalistan 1200 kcal kokoiseksi ja voi että sekin ahdistaa...

Ja tämän kamalan olotilan aiheutti mikäpäs muukaan, kuin se kirottu puntari. Eilen pidin pakosta lepopäivän, kun BodyPumpissa pehmitetyt käsilihakset eivät olleet yhteistyöhaluisia. Tai ehkä pumppejen jälkeen olisi vielä toiminut mutta kun helpon tason steppitunnin päätteeksi taisin ahnehtia lihaskunto-osioon liian suuret painot, heh. No whatever, minä sitten koomasin koko päivän ja vahtasin kelloa, että milloin on seuraava ruoka-aika. Ja ihmettelen kovasti, että selvisin. Olin niin varma repsahtavani. Ruokalistaa on yleensä helpompaa pitää koossa, kun on päivä täynnä tekemistä. Jos pitää olla koko päivä kotona niin sitä vaan koomaa ja odottaa ruokailua. Anyway, lauantai aamuna puntari näytti lukua 47,9 kg. Ja arvatkaas olinko täpinöissäni, kun sain alitettua sen helvetin BMI 19:sta! Heh, BMI siis oli 18,9. Mutta kuinka paljon paremmalta 18 numeroinen kuulostaa! 19 kuulostaa korvaani niin isolta ja lihavalta numerolta. Siis jos kyse on minun luvustani. Muiden painot ja BMI:t olkoon mitä tahansa huvittaa. Vaikka mieluummin ei kamalan laihoja, kun sitten alkaa itseä läskittää, heh.

Ongelma onkin, että viikonloppuna olen päättänyt höllätä sen verran, että kcal arvot ovat ainoat, mitkä merkitsevät. Saan siis aikalailla herkutella viikonloppuisin, kun syön kaikkea hiilarimössöä. Aika ällöttävää joo, tiedän. Hiilari on kirosana minulle, pahempi, kuin rasva. Rasva on vain hyvästä, kunhan ei liioittele sen kanssa. Mutta hiilareita tulee niin helposti ja pelkään turpoavani ilmapalloksi. Ja nyt on juuri sellainen olo. Aamupaino 48,1kg. Puntari ei ole paras kaverini tällaisina päivinä. Saatanan selkäänpuukottaja. Ensin näyttää 47-alkuista kivaa lukua ja sitten heittää yli seuraavan tasakilon. On tuo aikamoinen kettu tuo puntari, pakko myöntää. Tietää, miten ihmisen voi hajottaa. Ahdistus ahdistus, hyvää huomenta siis muillekkin! Kohta pakko pukea ja kaikkea, että voin heti syönnin jälkeen mennä tupakalle rauhoittelemaan itseäni. Vammaista.

Ja kyllä minä tiedän, ettei 0,2 kg näy missään. Mutta minä olen niin numeroholisti, mitä puntariin tulee. Ja tiedän, että luultavasti keskiviikkona (joka on siis seuraava puntaripäivä) paino on taas 47-alkuinen - siis jos kuvitellaan, että onnistuisin kaikkina päivinä siihen asti (not gonna happen, tässä on onnistuttu jo liian monta päivää peräkkäin). Mutta minua huolettaa myös turpoaminen. Pelkään mielettömästi hiilareita. On kiva pitää tällaisia hiilariviikonloppuja, ettei pidä välittää proteiinista. Helppoa setviä ruokalista kokoon ja kaikki on niin hyvää. Mutta jossain vaiheessa päivää - tai viimeistään seuraavana päivänä - hiilarisaldo kammottaa.

Pysäytti muuten hiukan, kun eilen olin tupakalla. Mietin, että nyt minä kuules haen sinne lähihoitaja-alalle ja alan lastenhoitajaksi! Ja sitten mietin, että "ei, ei, siellä pitää syödä niin paljon". Ja siihen se ajatus sitten tyssähti. Että ehkä tämä kontrolloi elämääni vähän enemmän, kuin mitä olen kuvitellut. Mietin tulevaisuuttani siten, että ruokapelleilyt mahtuvat mukaan. Cheers!

Wednesday - BodyPump & latino (tanssi tunti, 45 min.)
aamupala : ruiskaurapuuro 100g mehukeitolla & maitokahvi
tarhassa : 150g pisaratomaatteja, mandariini, 2 x cracotte lättalla ja leikkeleellä, iltapäivällä cottifrutti
lounas : 0,25 dl riisi, kasvispihvi, 100g wokkivihanneksia rypsissä paistettuna, 100g raejuusto & ½ vaniljakahvi
iltapala : 100g maustejogurtti 10g soijahiutalein & 125g maitorahka 100g mehukeitolla

~937 kcal ~73g prot. ~118g hh. ~17g r.
+ hyvät liikunnat / + hyvä menyyyy / - liikaa hh. & liian vähän prot.

Thursday - SpinnPump & balletone
aamupala : hedelmäpuuro & maitokahvi
tarhassa : 100g raejuusto, 2 x cracotte lättalla ja leikkeleellä, mandariini, iltapäivällä 125g maitorahkaa 100g mehukeitolla
lounas : ½ paketti riisinuudelia 100g wokilla ja öljytunalla* & 1,5 dl kevyttä kaakaomoussea **
iltapala : 125g maitorahka omenalla (kuorittu & pilkottu sekaan) & 80g tunaa

~965 kcal ~96g prot. ~101g hh. ~17g r.
+ hyvät arvot / + hyvät liikunnat / + hyvät ruuat / + hyvä mieli / + eli kaiketi siis hyvä päivä :)

Friday - helpompi steppi & venyttelyt (molemmat 45 min.)
aamupala : omena havre & maitokahvi
tarhassa : 250g maitorahkaa, 100g tomaatteja, mandariini, ½ suklaakahvi, iltapäivällä cottifrutti
lounas : 2,5 dl vihannessoppaa, 100g raejuustoa & 2 x cracotte lättalla ja leikkeleellä
iltapala : proteiinipatukka & salaatti, jossa 50g tomaatti, 50g kurkku, 50g raejuusto ja 80g tuna

~976 kcal ~109g prot. ~98g hh.
~15g r.
+ tosi hyvät arvot, etenkin prot. & hh. / + tarpeeksi hyvät liikunnat / - liian hyvää jatkuakseen pitkään, siis koko tämä onnistuminen

Saturday - lepo (at last)
aamupala : hedelmäpuuro & maitokahvi
välipalat : 1.) 100g kahvijogurtti & 50g banskulastuja*** 2.) 100g wokkivihanneksia rypsissä & kasvispihvi
lounas :
0,4 l ranskalaista sipulikeittoa & 100g raejuusto
iltapala : 2 x cracotte lättalla ja leikkeleellä & puolukka cottifrutti

~919 kcal
Ei muita arvoja, koska viikonloppuisin prot. & hh. arvoilla ei niin merkitystä ja tulisi vain paha mieli, jos näkisin ne huonot arvot.

* Öljytuna on joo rasvaisempaa, kuin vesituna mutta rasvaakin täytyy saada! Sitäpaitsi paistoin kätevästi wokinkin tunapurkin öljyllä. Ja tiedän, että hyvä rasva muuttuu transrasvoiksi kuumentuessaan mutta olkoon sitten niin. Enkä minä kaikkea öljyä kuumentanutkaan ^ - ^
** Makeutettu fruktoosilla ja aspartaamilla. Olen edelleen makeutusaineita vastaan (poikkeuksena fruktoosi) mutta oli nyt pakko tätä testata. Sisut ovat joo makeutettu kaikella tekomakeutuksella mutta sekin poikkeus. Älkää ihmiset pumpatko itseenne liikaa niitä makeutusaineita, sillä ne ovat liian hyviä ollakseen totta. Ehkä olen epäluuloinen mutta varmasti ne lihottavat!
*** Eli siis näitä valkosuklaajogurttibanaanilastuja, joilla viime viikolla mäyssäsin. Noiden kanssa pitää olla varovainen, ettei mene mässyksi. Pitää ostaa syömispäivänä vasta. Paitsi nyt ostin perjantaina, kun lauantaina kaupat olivat kiinni. Mutta menipäs vain se puolikas pussi pömpistämään mahaani ja sekin vasta lauantaina, juuri niinkuin suunnitelmassa oli :)

Voi että minä sitten olenkin neuroottinen!