tiistai, 14. lokakuuta 2008

World Today

Kuvissa Sasha Pivovarova, yksi ehdottomasti lempimalleistani. Hän on niin jotain! Mutta en tullut puhumaan Sashasta enkä kenestäkään muustakaan mallista. Tiedättekö, minä alan päästä jonnekkin lähteille ehkä. Lähemmäs jotakin syytä, miksi minun täytyy laihduttaa. Ennen minä tiedostin enemmän asioita. Minä halusin oppia tätä maailmaa ja tietää miten se toimii. Ja sitten minä yhtäkkiä halusin eroon kaikesta siitä tiedosta. Huomaan tämän toiminnan tietenkin vasta näin myöhemmin. Minä en enää halunnut tietää sitä kamalaa maailmaa, jossa asun. Voi, minä rakastan pieniä asioita. Miten aurinko voikaan tehdä mistä tahansa kaunista oikeanlaisella auringonsäteellä, oikeanlaisin silmin katsottuna. Mutta me ihmiset, millaisen me maailmasta teemme? Yritämme väännellä siitä mahdollisimman saastaisen ja ällöttävän paikan asua. Paikan, jossa kukaan ei välitä kenestäkään. Paikan, jossa on huono asua. Se tekee minut surulliseksi ja tunnen itseni voimattomaksi vaikuttamaan tilanteeseen.

Ei siis ihme, että minä en halunnut enää kuulla mitään politiikasta, maailmasta, mistään. Minä tiedostin sen käynnissä olevan kamaluuden kerran paljon paremmin. Ja aina välillä tätä ah-niin-ihanaa maailmaa oikein hierotaan kasvoilleni. "Katso nyt, tällaisessa paikassa sinä elät! Mitä teet parantaaksesi asioita!" En mitään. Minä en osaa ja minua ahdistaa koko tieto. Minun on helpompi näin, keskittyä vain omaan pieneen kuplaani, ruokamaailmaan. Minun on ollut erittäin helppo rakentaa tästä itselleni turvapaikka. Punnitsen tomaattini ja kurkkuni, lisään ruudukkooni yhdentekeviä määriä ravintoarvoja. Niin pieniä, etteivät ne vaikuta mihinkään. Ne saavat kuitenkin oloni turvalliseksi. Minä lasken, lasken, miinustan ja plussaan. Minun ei tarvitse ajatella! Minä en halua ajatella! Minä haluan unohtaa tiedon, millainen tämä maailma on! Sillä kun tiedän millainen tämä maailma ja me ihmiset olemme.. Minun tekee vain mieli tappaa itseni. Tulee tunne, että en halua olla täällä ja kaikki on niin turhaa. Tämä koko maailma on vain suuri peli, enkä minä halua olla nappula, jonka olemisella ei ole mitään väliä. Ja kaikki lopulta aina johtaa siihen viimeiseen kysymykseen ; onko millään mitään väliä? Enkä minä ole vielä keksinyt syytä. Minä pitäydyn siis ruokamaailmassa ja historian lukemisessa. Tähän päivään minä en halua puuttua. Joku voi pitää minua typeränä, koska en halua ajatella sitä. Oikeasti minä vain olen liian heikko kohtaamaan maailman tällaisena paikkana.

Ja nyt voisin puhua niistä ruokailuista pikkuisen. Sunnuntai ei mennytkään miten piti. Aamupala, välipala ja lounas pysyivät suunnitelman mukaisina mutta BodyStepin ja BodyBalancen jälkeen tuli takkiin. Kolmen tunnin aikana 2 ruispalaa 28% lättalla, 2 paahtoleipää 28% lättalla ja 3 paussi välipalakeksiä. Nuo siis aluksi. Suklaata natustelin komen tunnin aikana 200g, hehheh. Otin aluksi äidin suklaalevystä rivin, kaksi, kolme ja sitten kun kaupasta piti käydä hakemassa mitälie niin käskin hakea levyn Omar suklaata, josta sitten annoin rivejä äidilleni sen verran, että söin yhteensä kokonaisen levyn. BB talkshown aikana suklaan lisäksi 3 Doris keksiä ja 3/4 Ristorante pakastepizzaa. Ajattelin olla laskematta kalorit mutta tulipas laskettua. ~2663 kcal ja voitteko uskoa, että olin helpottunut! Luulin, että olisi ollut enemmän. Ja koska nykyään yritän ajatella asioita positiivisemmin etenkin tämän laihdutuksen kanssa niin kävin kuitenkin salilla kuluttamassa ainakin 700 kcal. ~1963 kcal ei mene niin kamalasti yli peruskulutukseni :D

Maanantaina litra neljän hedelmän mehua ja maitokahvi, ~370 kcal. Ei liikuntaa. Ei mitään erikoista muutenkaan. Paitsi ehkä se, että uimaan ei ole menemistä sittenkään tällä viikolla vielä, kun menkat sattui alkamaan. Miksi juuri nyt, kun tatuointini puolesta uskaltaisin uida! Ja nyt pitäisi syödä välipalaa, laittaa itsensä, mennä tupakalle, lukea venäjää.. Eli au revoir, taikka do svidanija, kommentoikaa jos kommentointi tuulella suinkin olette :D Viimeaikoina tullut niin kuppaisesti kommentteja (eli siis vähän), että ihmettelen, ketä ovatkaan ne blogilistan 48 lukijaa viikossa tai 15 tilaajaa, heh.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

minä olen ollut jo toukokuusta asti uskollinen seurailija :') en uskalla tuoda ehkä itseäni esille, mutta sekavin tuntein olen sua stalkannut (sillä stalkkaukselta blogien lukeminen tuntuu :----D). älä edes mieti itsesi tappamisen mahdollisuutta!

Tapsa kirjoitti...

Täällä stalkkaillaan kyllä ja pidetään sinun puolestasi peukkuja. Setämäisiä kommentteja en ole jättänyt kuin muistaakseni kerran ja silloinkin taisit siitä hikeentyä :)

marissa123 kirjoitti...

Juujuu, kumma ku en oo ikin kuullu tollasseest ;D

Voi hitto mä oon kade tolle sun ruokasuunnittelulle ja paneutumiselle, voiku mullaki riittäs viel itsekuri. No ehkä sit taas joskus..

Hei muuten uskallatko kertoa, missä päin asut?

Mutmut tsemppiä! : )

molly kirjoitti...

Anonyymi : En olekkaan itseäni tappamassa :D Teksti ehkä vähän harhaanjohtava. Mutta jos eläisin jokapäivä tiedostaen millaisessa paikassa asun niin silloin en haluaisi olla tässä maailmassa. Mutta minä pakenen maailmaa (ja vähän itseänikin) mitä mielettömimpiin juttuihin.

Tapsa : Hehee, minä muistan sinut! Jokseenkin olen koko blogin aikana kiehahtanut vain yhdestä kommentista, joka oli niin täynnä "musta tuntuu" tietoa, että oli pakko vähän oikeista ihan postauksessakin. Ja se ei ollut sinun kommenttisi. Ehkä toisinaan puolustukseni ovat hyökkääviä tai jotain? Empäs tiedä, olen vaan aika suora ihminen sanomaan. Yleensä kuitenkin sanon hyvässä mielessä mutta kirjoittaessa se saattaa vaikuttaa.. hikeentymiseltä :D

marissa123 kirjoitti...

No voi mölli, mä oon ollu ihan varma, että asut yhdessä kaupungissä tässä mun kotikaupungin lähel :D En tiiä mist se tuli, mut ainaku oon lukenu, että käyt makuunissa ni oon kuvitellu, että kävelet sen kaupungin makuuniin ja käyt siellä hulluilla päivillä :D

Aimé kirjoitti...

Voi ei mä kyllä luen mutten yleensä keksi kellekkään mitään järkevää kommenttia:DD Muuten sullekkin tulis varmaan aina multa vakio "Hyväpostaus jälleen!TSEMPPIÄ!" Tai jotain aivan yhtä jännittävää.
Tykkään sun kirjoitustyylistä kovasti, olet todella taitava mun mielestä:)

Tapsa kirjoitti...

Muistaakseni esitit retorisia kysymyksiä tyyliin "onkohan mulla sh" ja "oonkohan masentunut". Kommentoin kyllä/kyllä: blogisi perusteella kummankin tunnusmerkit täyttyvät. Se ei tainnut olla toivottu vastaus kun seuraavassa postauksessa teit selväksi ettei vähempää voinut kiinnostaa muiden mielipiteet asiasta... Auts! :oD

Edelliseen postaukseenkin meinasin jättää setämäisen kommentin, mutta pidättäydyin. Tässä se tulee: idylli on sanakirjan mukaan ihanteellinen tai ihannoitu hetkellinen tila tai tilanne. Sitä ei siis voi saavuttaa pysyvästi, vaan se on kuin kangastus tai sateenkaaren pää. Happy hunting!

thinthin kirjoitti...

Minä luen myös mutta olen hirveän huono kommentoimaan, tuntuu etten ikinä saa mitään järkevää kirjoitettua :/.
Mutta kuitenkin, oon uskollinen lukijasi :)

Papillon kirjoitti...

niin on :)

auts :O no, onneks en juo kaakaoo usein, toosi harvoin vaan :)

ja niin , siellä käytetään ihanaa aksenttia<3

Wendy kirjoitti...

Hei tyttö! Anteeks ettei musta ole kuulunut aikoihin. Otan missiokseni lukea sun viime kuukauden kuulumiset tässä seuraavan viikon sisällä. Postaus osui ja upposi :/ Näin tää menee. Nimim. Entinen pinkkitukkainen vegaani

Anonyymi kirjoitti...

Äh kunpa mullakin olis tollanen itsekuri..