Plus 3 Kilos

Nyt ihan vaan pikapostaus. Otsikko tosiaan kertookin masentavan uutisen. Alimmasta painostani, tuo heinäkuun aikainen 48 kg, olen lihonut 3 kiloa. Periaatteessa 3,3 kg mutta sain painon vain yhtenä päivänä 48-lukemaan. BMI 20,3, alimmillaan 19. Ankarasti on nyt tullut takapakkia. Mutta kuinka tuon kaiken paskan jälkeen voisinkin yhtäkkiä olla samassa painossa, kun syön enkä oksenna suuhuni tunkemaa? Ja siis hyvä toki, että en oksenna mutta lihominen on kyllä ollut väistämätöntä.

Mitä sitten kuuluu eiliseen? Hehee, repsahdus. Onhan sillekkin toki selitettävä syy. Se keitto ei enää mene alas. Ja sitten kun söin yhden lautasellisen keittoa ja knorr shotin koko päivänä, menin balletoneen (joka oli tällä kertaa muuten paljon normaalia raskaampaa) ja olin sellaiset 50 min salilla. Sen jälkeen tiedättekö ei vain huvita mennä kotiin syömään oksettavaa keittoa. Siinä on repsahduksen ainekset. Söin sitten leipää, leipää, leipää, valkosuklaajogurttibanaaneja ja -cashewpähkinöitä. Kahdesta viimeisimmästä tuli aika paljon kaloreita, suklaalevyn verran. Hups keikkaa. Mutta jos syön noin vähän niin repsahdus on minulle lähes varma. Harvassa tapauksessa selviän tuollaisilla syömisillä iltarepsusta. Sen takia syönkin mieluummin kunnolla ja tasapainoisesti.

Tästä eteenpäin? Ruokasuunnittelu alkaa jo nyt, koska selvästikkään en voi keittokuuria vetää loppuun asti. Toivottavasti tämän hetkisessä painossa on turvotusta eilisestä mutustelusta. Toivottavasti tippuisi paino nopeasti alle 50 kg. Tuo luku.... Se kammottaa minua. Jotenkuten olen kuitenkin nyt koonnut itseni ja ruokasuunnittelun ja salikortin voimin aijon hitaasti mutta varmasti raahata itseäni eteenpäin. Joka päivä pitää käydä puntarilla, koska silloin repsahtelen vähemmän. Nyt en ole käynyt kunnolla puntarilla pitkään aikaan ja se näkyy painossa. En ole uskaltanut, koska olen tiennyt lihoneeni. Mutta tästä alaspäin, painossa siis, niinhän. Mahdun edelleen tiukkiin farkkuihini niin hätä ei ole sitä luokkaa, että olisi aika ottaa veitsi käteen ja silpoa tuo maha pois. Vaikka kyllähän sitä on toki kertynyt ;(

Tästä eteenpäin silti yritän pärjäillä ruokasuunnittelun ja liikunnan voimin. Ainoastaan tämä päivä on vähän kyseenalainen. Minulla ei ole suunnitelmaa, joten repsuvaara on erittäin suuri. Pitää yrittää sinnitellä. Mutta voin sanoa, että tässä kirjoitellessa sain oikein innostuksen taas terveellisyyteen ja liikuntaan. Ne ovat oikeasti se minun juttu, ei paastot ja kuurit. Niin ja kuvassa muuten kaunistelee Mena Suvari, sydän.