sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Love / Hate

Eilen iltatupakan jälkeen tuli innostus kirjoittaa itsestäni nippelitietoa. Koska koko hommasta uhkasi tulla vain pitkä lista niin sain ajatuksen kirjoittaa sitten vihaus- ja rakkauslistat Mehkauksen tyyliin (ja toivottavasti et Maija pahastu). Olen mehkauksen viha/rakkauslistat lukenut pitkän aikaa sitten, että ehkä sattumalta omassa listassani saattaa olla jokunen sama asia, kuin Maijalla. Mutta ei tarkoituksella. Yksi sama on ainakin vihalistalla. Me emme kummatkaan Maijan kanssa pidä siitä, kun joku on minua/häntä laihempi. Aloitetaan siis negatiivisesti, jotta saadaan positiiviset pohjalle viimeiseksi herkuksi :)

I HATE :

- kuorsaus
- kun käsketään rauhoittamaan ilman aihetta
- inhottavat sivuäänet, kuten muista huoneista kuuluva laulu, näppäimistön ääni nopeasti kirjoittaessa, television ääni, musiikki (ja kaikki nämä vain, jos kuuluvat typerinä taustaääninä)
- liian äänekäs puhe
- hyräily ja huono viheltäminen
- ääni, joka tulee kynsiä purressa
- tahdin taputus ja kynsillä pöytään naputtaminen
- liian äänekäs syöminen
- liian raskaasti hengittäminen
- läski itsessäni
- jenkkakahvat, pömppis
- häpeä vartalostani salilla käydessä (laihojen joukossa lihavana)
- viiltoarvet

- viiltoarpien selittely
- termi "paha olo"
- epäjärjestys
- loska, räntä
- rintani (liian pienet ja yääh)
- liian isot rinnat
- pakollinen "jatkuva talouskasvu"

- globalisaatio
- ilmastonmuutos
- huono maailma
- huono wc-paperi
- yleiset vessat
- apteekissa käyminen
- hiusten pesemine, kuivaaminen ja likaiset hiukset
- hampaiden pesu ja likaiset hampaat
- liiasta kahvista / teestä hetkeksi tummuneet hampaat
- kaksihaaraiset
- hämähäkit ja muut öttiäiset (leppäkertut kivoja)
- nokkosperhoset ja isot perhoset, jotka ovat värittömiä
- korttien maat hertta ja ruutu
- Suomen huippumalli haussa, O.C.
- humalaiset ihmiset, jos itse on selvänä

- krapula, morkkis
- oksentaminen
- masentunut olo, ahdistus
- läskiahdistus
- lihominen
- turvonnut maha
- paleleminen
- muhkurainen tyyny
- nälkä

- syöpä
- pelko
- suru

- vanhempien riitely
- huono musiikki
- kouluun / töihin herääminen
- räppi, hip hop
- typeryys
- sota
- itsekeskeisyys, julmuus
- kiusaaminen
- pölyjen pyyhkiminen, imurointi
- ihottuma, atopia
- rohtuneet huulet

- bussin odottaminen / siitä myöhästyminen
- kun pitää raapia

- sokeroitu tai muuten makeutettu kahvi
- repsahtelu
- stressi

- kun asioita kertyy, eikä saa mitään hoidettua pois alta
- vi
erailla "pakosta" syöminen, koska syömättömyydestä kyseltäisiin niin paljon ja lopulta tungettaisiin se vitun pulla suuhun
- kun ihmiset puhuvat laihduttamisesta
- hiilihydraatit (!!!), huonot rasvat
- sängyssä pyöriminen, kun ei saa unta
- pullaposket
- kiire
- kesähitit
- villiintyneet kulmakarvat
- kulmakarvojen nyppiminen
- ruvet, koska en osaa olla repimättä niitä

- rasismi
- huono humala
- siideri (y
leensä), kalja (join ennen, nykyään ei maistu yhtään), viinat kirkkaina
- tek
opyhyys, teennäisyys, tekonauru
- kouluttamattomuuteni
- tyhjän päällä oleminen
- epäonnistuminen
- biologia
- motivaation puute

- vihasta itkeminen
- sateessa kävely vasten tahtoaan (toisinaan kotona ollessa sateessa huvikseen hyppiminen on eri asia)
- märät sukat ja kengät (etenkin, jos on pitkä matka käveltävänä)
- tummat silmänaluset
- kipeät lihakset

- raajojen puutuminen
- lääkärissä (etenkin hammaslääkärissä) käyminen
- kun yksi kynsi on muita lyhempi
- numerot 3, 9, 11, 13, 19, 21, 23, 29, 31, 33, 39 etc. (jos et tajua logiikkaa niin en pidä luvuista, jotka päättyvät numeroihin 1, 3 tai 9 - luku 1 on poikkeus, koska se on ensimmäinen numero)
- huonot, epäuskottavat (joiden pitäisi näyttää uskottavilta) ja liian huuhaa elokuvat
- huonot ki
rjat, jotka silti on pakko lukea loppuun asti, kun on kerran aloittanut
- kun myyjä tulee kaupassa kysymään tarvitsenko apua
- rahan kuluminen
- Visa Elektron, jonka kassalle ojentaessa aina tulee karmea tunne kun tietää näkymättömän rahan juoksevan käsistäni sen muovipalan mukana
- japani ihkutus (sori)
- pakkaset
- liian leuto talvi, liian kylmä kesä
- ennakkoluulot
- liiallinen "musta tuntuu" -tieto
- vaatteet, joita täytyy koko ajan silittää
- showpaini
- asioiden ainainen toistaminen äidilleni, joka ei vain voi tajuta ensimmäisellä kerralla
- siskoni apaattisuus ja tietokoneriippuvuus

- so called isäni
- kännykän akku, joka on aina loppu
- kylmä suihku
- saarnaus asiasta, jonka on jo päättänyt kuitenkin tehdä
- rumat asiat (joita toisinaan käy kuitenkin sääliksi, sillä joku ne rumatkin tavarat ja vaatteet on suunnitellut)
- ahdistushengitys
- vaatteiden rikkoutuminen
- ihmiset, jotka pysyvät omassa kannassaan suostumatta edes kuuntelemaan muutaa tietoa / mielipidettä (saa pääni kiehumaan etenkin, jos joku uppiniskaisesti ajattelee olevansa oikeassa, vaikka olen 100% varma, että tieto on väärää)
- riitely
- että minua haukutaan, tulee paha mieli
- kaksinaamais
uus
- kun haukun äitiäni vihaisena, tulee paha mieli myös
- levinnyt meikki
- ainainen muiden syyttäminen
- liioittelu
- muiden seurassa piereskely ja muu sikailu, liika sikamaisuus yleensäkin
- äärifeminismi, äärikommunisti, äärikapitalismi ja ääriuskovaisuudet
- kun joku toinen on minua laihempi (= haluaisin itse olla aina laihin mutta ei tällä ruholla sellainen onnistu)
- ihmisen ala-arvoisena ja huonona pitäminen pelkän pärstäkertoimen / lihavuuden vuoksi
- reverse thinspo (julmaa!)
- proana/mia ihkutus
- aina viimetingassa oleminen, myöhästyminen

I LOVE :


-asioiden l
istaaminen
- valmiiksi saaminen
- mie
likuvani
- pienet ilot
- tietyt s
anat, esim. gypsy, spirit, humala, vapaus, cabaret
- Pikku Myy
- vastapesty
t hampaat
- vastapestyt hiukset
- lämpö
- sauna

- kauniit vaatteet ja vaatekokonaisuudet
- kengät
- päivät, jolloin on kaunis /laiha olo
- tulipunainen ja tulipunaiset esineet & asiat
- päivät, joina ihmeellinen ilo vallitsee koko ruumiissa
- syksy ja loppukevät
- hyväntuoksuiset tuotteet

- koirani & siskoni koira
- yleensäkin koirat, ketut, siilit
- syöttöl
autamme oravat
- myös napaketut, aavikkoketut, mangustit, kissanpennut, fretit ja chinchillat (+ monet muut elukat)
- äitini

- hyvät elokuvat
- tupakansavun kauneus
- ylee
nsäkin kauniit asiat
- persoonallinen sisustus & tyyli
- kirjallisuus
- historiantieto
- Venäjä maana ja kielenä
- esp
anjankieli
- matkustelu
- S
opranos, Madventures, Big Brother, Huippumalli haussa, Gossip Girl, Little Brittain ja Serranon perhe
- tatuoinnit
- pata ässä
- laivaston sininen

- navy tyyli kaikessa
- hyvä m
usiikki
- blues
- lapsuus

- lentokoneruoka
- teat
terin tekeminen ja näkeminen
- shoppailu
- suklaa
- mangomeloni jäätelö
- vanhat ajat
- laihuus
- lonkkaluiden, kylk
iluiden, solisluiden ja rintalastan näkyminen
- isot silmät
- paksut tummat hiukset
- kivat hatut
- persoonallisuus
- pehmolelut
- lumen narskuminen
- aikaiset a
amut, aamuvirkkuus (joo ja sitä en tasan ole)
- kesäyö klo 5
- korkojen kopina hiljaisuu
dessa
- kun aurinko osuu kauniisti lumeen / betonikolossiin
- mäntyjen latvat taivasta vasten
- kultaiset
pilvenreunat
- kahvi mustana tai maidolla
- teepannullisen keittäminen
- teen ostaminen
- Frez
za Mocca
- minttuka
akao kermavaahdolla
- va
lkoviini
- vodka
- Jefferson Airplanen biisin "Somebody To Love" kuunteleminen hyvässä humalassa
- hyvä humala
- Bob Dylanin "Like a Rolling Stone" ja Simon & Garfunkelin "Church Is Burning"
- laulaminen, kun ääni lähtee h
yvin
- sisu pastillit (vihreässä askissa)
- yö
- hiljai
suus
- kun tuntee olevansa balaansissa itsensä ja kaiken kanssa
- Jack K
erouac
- Kate Moss
- Janis Joplin, Bob Dylan
- hot
ellihuoneet
- retkeilyalueet

- luonnossa (myös uimahallissa) uiminen
- Sims 2
- puhtaat/peh
meät vuodevaatteet
- hotelliaamiainen
- Fear and Loathing in Las Vegas
- San Francisco, New Orleans, Las Vegas ja New York, joissa en missään ole käynyt mutta joista minulla on ihanat mielikuvat
- Mexic
o, sama kuin edellisessä
- kontrolli
- kun huone / laati
kot on järjestyksessä
- liikunta
- kaloreiden pa
laminen
- terveellinen ruokavalio
- onnis
tunut ruoka JA liikunta päivä
- tupakka
- painon laskeminen
- hienot
nimet
- onnistunut suunnitelma, muutenkin onnistuminen
- Johnny Depp, River Phoenix, Leonardi DiCaprio
- Vogue

- muotimainokset
- sa
teen kuuleminen nukahtaessaan
- itsekuri
- hyvä kunto
- laihat jalat
- poptaide, surrealismi, psykedeelisyys, eskapismi
- Salvator Dalí
- kaunis käsial
a
- idyllisyys
- Oulujoki, minun pieni Nevani
- kirjasto
t, etenkin pääkirjasto
- kah
vin juominen pääkirjaston kahvilassa
- Tak
e Away kahvit
- teatteriporukan pirskeet
- lommopo
sket
- tunne, kun ottaa mahanpohjasta
- mustekynät, joissa ohut kärki
- laineiden ja tyynen veden katselu
- veden alla oleminen
- maalaismaisema

- hyvin nypityt kulmakarvat
- tulipunainen huulipuna / kynsilakka
- kaupunkini
- klassisuus
- ba
letti (itse en tosiaan osaa mutta mielelläni katselen sen kauneutta)
- Amelién musiikit
- tanssiminen
- ympäriinsä hyppelehtiminen, kun on kamalasti energiaa
- illalla nopeasti nukahtaminen
- ensilumi
- jouluaatto
- hyvien lahjojen ostaminen (miksei myös saaminenkin)
- joululahjojen paketointi
- kiitollisuus
- ihmeellisiin ajatuksiin vaipuminen
- kun on mukavaa äidin kanssa
- mustikat, mansikat
- tomaatit ja
etenkin kirsikkatomaatit
- Ehr
mann maitorahka
- kun koira vaikuttaa iloiselta
- leirintäalueet
- kylpypy
yhkeet
- uimahallit ja niiden kahviot
- ballerin
a kengät (etenkin pillifarkkujen kanssa)
- lämmin kesä

- pariluvut
- luku 5/15/25
(etc.) ja luku 5 + parillinen luku (paitsi 9-loppuiset numerot)
- kun koira nukkuu kerällä
- hauskojen kotivideoiden eläin/lapsikoosteet
- merkkivaatteet (joihin minulla ei ole varaa)
- ruokaostokset
- askertelu
- satam
at
- junat, juna-asemat
- hienot taulut (samaistun monesti etenkin meriaiheisiin)
- arpisuus (ei viiltoarvet mut
ta vain siksi, että niitä täytyy selitellä)

Ja miksi minusta tuntuu siltä, ettei kukaan saa luettua tätä loppuun asti :DDD Minäpä muuten söin perjantaina mallikkaasti, en jaksa selostaa lisää. Lauantaina iso repsu, joka on nyt kuitenkin historiaa, vaikka eilen illalla olikin vähän vaikeaa. Onneksi uusi viikko kuitenkin alkaa ihan pian. Pidän herkkusunnuntain pakostakin, kun kotona on jo Ristorante pizza ja Omar suklaalevy. Että tänään söin mitä sattuu ja pidän toisenkin lepopäivän putkeen. Pelottavaa pitää lepopäiviä pari päivää putkeen ilman syytä, kun on se salikortti omistuksessa. Mutta hope u enjoid, nyt tiedätte mistä pidän ja mistä en :D Ja minun koneellani kuvat näkyvät järkevästi, ovat kaikki kivassa rivissä oikealla. Koneeni on kuitenkin aataminaikainen joten jos kuvat on miten sattuu niin anteeksi :/ Ja viimeinen kuva on muuten mittanauhoista tehty puu, klikatkaa toki kuvaa isommaksi, jos ette saa selvää. Noissa miljoonassa kuvassa esiintyy ylhäältä järjestyksessä alaspäin : Clemence Poesy, 3 x Mary-Kate Olsen, 3 x Kirsten Dunst, 2 x Renee Zellweger, Nicole Richie, 2 x Rachel Bilson ja 3 x Nicole Richie + yksi punainen mittanauhapuu :)

perjantai 26. syyskuuta 2008

Kauhajoki

Kuvissa puolijumalatar Clemence Poesy. Tälle päivälle muuten on ruokasuunnitelma mutta kun en millään voi taata, että se onnistuisi. Joten tämän päivän syömisistä tulee seuraavaan postaukseen. Nopeasti nyt kerron syömisistä, koska varsinaisen asiani jälkeen olisi liian koomista alkaa puhumaan jostain niin turhasta, kuin syömisestä. Eli suuhun meni eilen näin järjestyksessä lueteltuna ja liikunnat mukaan selostukseen ottaen : rahka, jossa ½ piltti, 125g maitorahka, ja 50g maustamaton jogurtti, 4 x paussi välipalakeksi, maitokahvi, tässä välissä salille, jossa balletone ja vaikeamman asteen pilates (auts, oli rankkaa surkastuineille lihaksilleni), kotiin tullessa nassuun vedettiin heti 2 x paussi välipalakeksi ja rahka, jossa 100g banaania pilkottuna, 50g omenaa pilkottuna, 125g maitorahka ja 60g maustamaton jogurtti. Oli muuten tosi nam!

Myöhäisen iltapalan (about klo 23, hehheh) kanssa oli vähän ongelmaa. En kerrassaan tiennyt mitä syödä. Oli paljon ihania leipiä tarjolla mutta tiesin, että päivän hiilariannos oli jo aika katossa. Toisaalta raejuustoa syödessä olisi vain tehnyt mieli jatkaa syömistä. Otin sitten 2 rieskaa 28% levitteellä ja leikkeleellä. Tässä vaiheessa kcal määrä olisi ollut alle 900. Söin sitten kuitenkin vielä kolmannen rieskan ja vielä 2 niitä fucking paussi keksejä. Arvot sitten ~1064 kcal ~53g prot. ~155g hh. ~30g r. Aika katastrofiarvot mutta kuitenkin koen onnistuneeni, koska päivälle ei ollut suunnitelmaa. Ja sitten +/- jutut. + päivä onnistui, pitää ottaa huomioon, että suunnitelmaa ei ollut ja silloin yleensä repsuan / + liikunnat hyvät / + / - liikaa kcaleja mutta toisaalta ei kyllä edes haittaa ja koen kuitenkin onnistuneeni / - likaa huonoja rasvoja (paussi kekseistä) / - aivan liikaa hiilareita / - liian vähän proteiinia. Ok, aika paljon miinusta mutta pääasia, että koen itse onnistuneeni :)

Ja joka ei halua lukea minun tuntemuksiani Kauhajoen kouluampumisista - feel free to leave. Vaikka oikeastaan tämä on aika yleisesti nuorison tilasta mutta Kauhajokikin saa osansa. Tämä pitää aloittaa aivan
alusta, jotta kaikki menee oikein. Alku on Jokela. Koin siis ensimmäisen kouluampumisen... Tai siis koinko? Juttu oli suuri yllätys. 'Voiko näin käydä Suomessa?' -tyylinen. Sitten sitä jauhamista vaan jatkettiin ja jatkettiin. Minä kyllästyin koko paskanjauhantaan kymmenessä minuutissa. Kaikki ne hiljaiset hetket ja muu paska. En vain pystynyt samaistumaan tilanteeseen. Toisaalta ampumisista saimme ajattelimisen aihetta nykynuorisosta myös teatteriryhmämme kanssa. Tekaisimme pohdinnoistamme tammikuun loppuun näytelmän, joka pääsi myös eräille teatterifestifaalien tapaisille. Kuitenkin sivuseikka tuo teatteri.

Ja sitten se tapahtuu uudestaan, kouluampumiset. Äitini tuli kotiin ja kysyi, olenko jo kuullut. En tietenkään mutta kun kuulin asian niin olin pirun yllättynyt. Se tapahtui taas, toista kertaa ja vieläpä lyhyen ajan sisällä. Yllättyneisyys oli se tunne mutta tunteeni loppuivat siihen. Ja sekin vielä, että jotenkaan en edes uskonut Jokelan jäävän ainoaksi tapaukseksi Suomen kouluampumisissa. Aavistelin jotenkin, että se vain herätti kaikki muut hullut toimimaan samoin, joskus myöhemmin. Minua yllätti, että tämä toinen tapaus tulikin näin nopeasti. Ehkä parin vuoden päästä kouluampuminen olisi ollut jotenkin enemmän odotettavissa. Mutta nyt suoraan... Anyway, kun yllätys laantui niin koin tilanteen taas jolteensakin rasittavaksi.

Eilen sitten olin tulossa salilta, äitini nappasi minut kyytiin (sivuseikkana : kyllä, on ristiriitaista ja epäegologista mennä salille autolla mutta salille on 4 - 5 km, pyöräni on vähän epäkunnossa ja ulkona oli liian pirun kylmä kävellä) ja ensimmäinen lause, jonka hän sanoi: "M (siskoni) on X kirkossa muistotilaisuudessa. T on ampunut itsensä F urheiluhallin taakse". Okei, sain sen kuulostamaan matemaattiselta lausekkeelta mutta se oli jotain pysäyttävää. En edes tiedä, minkä näköinen tuo T oli. Tiedän vain, että hän oli ollut siskoni luokalla kolmannesta luokasta tähän päivään asti, tai siis mihin lie päivään. 9. luokalle kuitenkin. Tiesin, että hän asui siinä isossa, unelmallisessa talossa. Äitini kertoi, että pari vuotta sitten hänen vanhempansa olivat eronneet ja vain hänen isänsä asui enää siinä talossa. Hänen siskonsa oli E, joka oli ala-asteella vuotta korkeammalla luokalla ja voitti etenkin hiihtokilpailut. T:llä oli tyttökaveri ja, mitä äitini kertoi, hänestä ei olisi koskaan uskonut, että hän tappaisi itsensä. Oli kuulemma iloinen ja hänellä oli paljon kavereita. Laittoi ennen itsensä ampumista hyvin kauniin tekstiviestin äidilleen. Sellainen yksinkertainen, samoin kavereilleen laittoi samankaltaisia. Jotenkin vaan tuntuu liian yksityiseltä, jos kirjoittaisin ne tällaiseen yleiseen blogiin.

Minä en tiennyt miltä hän näytti mutta etenkin sen äidin tekstiviestin kuullessani oli vaikea pidätellä itkua. Koska minähän en itke muiden nähden. Ja mietin siinä autossa istuessani kysymyksiä. "Miksi ne lähtee niin nuorina, koko elämä edessä? Mikä on vialla? Mikä on nuorissa nykyään? Onko vanhempamme epäonnistunut sukupolvi lastensa kasvatuksessa? Minä ainakin rakastan äitiäni, enkä halua syyttää häntä mistään. Mutta minäkin olen ollut itsemurhan partaalla ja pyöritellyt sitä paljon päässäni. Yhtäkkiä se vain juoksee vastaan. T oli syntynyt vasta vuonna -93. Mikä on nykyisin väärin maailmassa? Kuka tai mikä on epäonnistunut? On ehkä epäreilua syyttää mitään tai ketään mutta tämä johtuu jostain. Mikään tällainen ei tule tyhjästä. Onko syyllinen se sukupolvi, joka kasvatti meidät? Olemmeko itse syyllisiä oloomme? Onko se vain tämä aika, joka hitaasti tuhoaa meitä?"

En päässyt selvyyteen mistään. Paitsi ehkä siitä, että Kauhajoki palasi mieleeni. Kuinka pelottavan surullinen ja epätoivoinen on nyt tämä Suomen nuori sukupolvi. Tänään sitten avasin television, jossa pyöri Ylen keskusteluohjelma. Aiheena tottakai Kauhajoki. Mitä sanoi rehtori? "On kamalaa, että koulu ei ole enää turvallinen paikka". Mitä sanoi poliisi? "Jokelan jälkeen sanoin työpaikalla, että 'tämä ei jää ainoaksi kerraksi'. Poliisina näen asioita, joiden olemassaolosta kaikki eivät edes tiedä. Ja Suomen nuoriso nykyään ei voi hyvin, me emme voi hyvin" (tuon suuntaisesti, en muista sanantarkkaan). Joku puhuu: "Tämä Kauhajoki vaikutti vielä enemmän, kuin Jokela. Se, että tämä tapahtuu toista kertaa tarkoittaa, että tästä on tullut toimintamalli". Ja se on se, mikä minuakin pelottaa. Toimintamalli. Tässä yhteydessä se on kammottava sana. Nyt joku siellä voi miettiä, että enhän minä edes ole koulussa. No kuulkaas, se ei estä minua kauhulla odottamasta seuraavaa tapausta, joka ei välttämättä edes tapahdu koulussa. Jokelan aikaan minä olin tarhassa työharjoittelussa ja mietin, että joku hullu voi keksiä hyökätä tarhaan. Ja tämä nuoriso ei voi hyvin. Minä en tiedä mihin kaikkeen se kykenee, enkä halua nähdä tai kuulla sitä. Minä haluan, että kaikki olisi paremmin mutta maailma ei tottele tahtoani. Miksei asiaa paranneta? Koska kukaan ei tiedä mistä se johtuu. Olemme syyttäneet jo varmasti kaikkea mahdollista. Väkivaltaa televisiossa, räiskintäpelejä... Minä en usko, että mikään tuollainen synnyttäisi tätä kaikkia. Jos se liittyisi tietokoneisiin ja televisioon se ei olisi tietyt pelit ja elokuvat, jotka meitä muuttavat. Se olisi koko masiina. Koko tietokone ja /tai televisio, jotka muuttavat tapaamme elää, kommunikoida ja vieraannuttavat perheistämme (meidänkin perhe on tästä vieraantumisesta hyvä esimerkki emmekä tasantarkkaan ole ainoa!)

Mutta vasta, kun joku löytää syyn tähän vallitsevaan pahaan oloon (vittu että vihaan tuota 'paha olo' termiä mutta en nyt parempaakaan keksi) niin joku voi tehdä jotain tilannetta parantaakseen. Sitä ennen k-18 merkinnät ja muut on paskaa. Me emme ime väkivaltaa niistä. Meidät muuttaa meidän ympäristö ja vallitsevat toimintatavat. Niissä se joku on vialla. Joten lopetetaanko tämä pelien ja muiden syyttäminen ja myönnetään, että olemme syyllisiä itse. Ja aletaan etsiä sitä jotain, jonka tulisi muuttua. Ok? Vaikka tottakai se on mukavampi aina syyttää muita, jee, televisio ja pelit eivät voi edes puolustautua. Vaikeampaa on myöntää vika meissä itsessämme. Ja meissä se vika nyt on.

torstai 25. syyskuuta 2008

Plus 3 Kilos

Nyt ihan vaan pikapostaus. Otsikko tosiaan kertookin masentavan uutisen. Alimmasta painostani, tuo heinäkuun aikainen 48 kg, olen lihonut 3 kiloa. Periaatteessa 3,3 kg mutta sain painon vain yhtenä päivänä 48-lukemaan. BMI 20,3, alimmillaan 19. Ankarasti on nyt tullut takapakkia. Mutta kuinka tuon kaiken paskan jälkeen voisinkin yhtäkkiä olla samassa painossa, kun syön enkä oksenna suuhuni tunkemaa? Ja siis hyvä toki, että en oksenna mutta lihominen on kyllä ollut väistämätöntä.

Mitä sitten kuuluu eiliseen? Hehee, repsahdus. Onhan sillekkin toki selitettävä syy. Se keitto ei enää mene alas. Ja sitten kun söin yhden lautasellisen keittoa ja knorr shotin koko päivänä, menin balletoneen (joka oli tällä kertaa muuten paljon normaalia raskaampaa) ja olin sellaiset 50 min salilla. Sen jälkeen tiedättekö ei vain huvita mennä kotiin syömään oksettavaa keittoa. Siinä on repsahduksen ainekset. Söin sitten leipää, leipää, leipää, valkosuklaajogurttibanaaneja ja -cashewpähkinöitä. Kahdesta viimeisimmästä tuli aika paljon kaloreita, suklaalevyn verran. Hups keikkaa. Mutta jos syön noin vähän niin repsahdus on minulle lähes varma. Harvassa tapauksessa selviän tuollaisilla syömisillä iltarepsusta. Sen takia syönkin mieluummin kunnolla ja tasapainoisesti.

Tästä eteenpäin? Ruokasuunnittelu alkaa jo nyt, koska selvästikkään en voi keittokuuria vetää loppuun asti. Toivottavasti tämän hetkisessä painossa on turvotusta eilisestä mutustelusta. Toivottavasti tippuisi paino nopeasti alle 50 kg. Tuo luku.... Se kammottaa minua. Jotenkuten olen kuitenkin nyt koonnut itseni ja ruokasuunnittelun ja salikortin voimin aijon hitaasti mutta varmasti raahata itseäni eteenpäin. Joka päivä pitää käydä puntarilla, koska silloin repsahtelen vähemmän. Nyt en ole käynyt kunnolla puntarilla pitkään aikaan ja se näkyy painossa. En ole uskaltanut, koska olen tiennyt lihoneeni. Mutta tästä alaspäin, painossa siis, niinhän. Mahdun edelleen tiukkiin farkkuihini niin hätä ei ole sitä luokkaa, että olisi aika ottaa veitsi käteen ja silpoa tuo maha pois. Vaikka kyllähän sitä on toki kertynyt ;(

Tästä eteenpäin silti yritän pärjäillä ruokasuunnittelun ja liikunnan voimin. Ainoastaan tämä päivä on vähän kyseenalainen. Minulla ei ole suunnitelmaa, joten repsuvaara on erittäin suuri. Pitää yrittää sinnitellä. Mutta voin sanoa, että tässä kirjoitellessa sain oikein innostuksen taas terveellisyyteen ja liikuntaan. Ne ovat oikeasti se minun juttu, ei paastot ja kuurit. Niin ja kuvassa muuten kaunistelee Mena Suvari, sydän.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Big Brother

Jokainen lukija on varmasti jo tajunnut, että tuo on niin minun sarjani :D En vain ole saanut aikaiseksi postata mitään aiheesta, aina on ollut liikaa kaikkea muuta selitettävänä.

Pikaisesti silti päivä läpi. Menin niin myöhään nukkumaan, etten kerrassaan jaksanut aamulla herätä ennen kuin kello oli jo melkein 14. Upsii.. En jaksanut heti alkaa keittelemään rasvanpolttokeittoa. Lopulta sen tekeminen meni aika viime tinkaan. Vihanneksien paloittelussa meni jumalattomasti aikaa ja tuli kiire teatteriin. Lisäksi kun kello oli jo 15:45 ja minä en ollut syönyt mitään, keittokin oli vasta kohta menossa hellalle.. Söin kakkua :) MUTTA tässä on nyt lieventäviä asianhaaroja. Se oli minun synttärikakku, joka on tehty juuri minun koristuksilla ja täytteillä. Eli siis lähes pussillinen marianne rouhetta kermavaahdossa ja kakun päällä, suklaarusinoita reunoilla. Persikkaa toisessa välissä, banaania toisessa. Eli siis juuri sillä tavoin, kuin minä kakusta pidän. Ja jos kerrankin pidän kakusta niin ei kyllä haitannut, vaikka tulikin sillä kuuri "pilattua". Eli tämän päivän vielä pyhitin 18 vuotisuuden piikkiin.

Sain keiton niin viimetingassa valmiiksi, että ehdin sitä vain vähän syödä ennen teatteriharkkoja. Jokseenkin myöhästyin kyllä kuitenkin. Kummastuttaa vain se, että se keittohan on hyvää. Kaikki ovat yleensä sitä niin pahaksi haukkuneet, että nyt mietin teinkö jotain väärin. Laitoin tomattimurskan lisäksi sellaisen tosi snadin purkin tomaattipyreetä ja maustoin suolalla, oreganolla ja pippurilla. Mietin sitten, että ovatkohan ne parhaita mahdollisia mausteita tuohon keittoon. Suolaahan saa vähän siihen soppaan laittaa mutta en kai sitten laittanut liikaa? Omasta mielestäni sitä ei kamalasti tullut. Mutta "hiukkasen suolaa" on niin epämääräinen ohje, kun soppaa on kuitenkin iso kattilallinen.

Teatterin jälkeen soppaa, soppaa, suuttumus. Tuli vähän kärhämää äidin kanssa. Ihan pientä vain mutta loukkaannuin siltikin. Tuntui aika alhaiselta. Sellaiselta, ettei äitini usko yhtään minuun. Ja olin vielä tekemässä leipää niin siihen sitten tuli lisäksi läski olo myös, vaikkei ruuasta ollutkaan kyse. Loppui leivän teko. Jokseenkin myöhemmin palasin takaisin keittiöön, koska kakun takia päivä ei kuitenkaan olisi hyväksytty onnistuneeksi kuurin kannalta. Kolme ruisleipää ja pala ranskanleipää paahdettuna. 28% margariini ja vähän arkijuustoa. Niin ja lisää kakkuakin, oikein iso pala. Mutta ei haittaa, koska ei ole tästä päivästä paha mieli. Voin nimittäin helposti aloittaa kuurin huomenna ja lopettaa ensi maanantaina. Maanantai olisi muutenkin mehupäivä, joten ei haittaa, vaikka jää väliin. Ja nyt minulla ei ole sellainen olo, että uskottelen itselleni syömisen olleen ok. Nyt on oikeasti ihan neutraali fiilis syömisistä. Huomenna keittokuuri ja se soppakin on niin hyvää! Rikoin rajojakin tänään ja minähän menin teatteriin niillä punaisilla korkkareilla ja tulipunaista huulipunaa huulillani. Ja vaikka söin kakkua ja leipää niin ei tullut yhtään sellainen ahminta fiiliskään, että pakko saada ruokaa. Parin hetken verran mietin, että suklaa olisi jees mutta ei sekään ollut mikään pakkomielle juttu. Eli päivä pulkassa. Ja muuten soppaviikon aikana en aio laskea kaloreita. En näe siinä suuremmin järkeä, kun soppaakin saa syödä niin paljon, kuin sielu sietää.

Puhutaanko BB:stä? Voi mutta niin, tämähän on minun blogini ja mielipiteenne ei nyt merkkaa mitään :D Mutta skipatkaa lopputeksti, jos ette voi ohjelmaa sietää. Eli siis kerron mielipiteeni kaikista talon asukkaista. Yritän hoitaa homman lyhyesti, jotta joskus pääsisi nukkumaankin. Unirytmin korjaus on työn alla mutta se vaan on niin hankalaa. Mutta itse asiaan. Otan tässä ensin ne, jotka ovat talosta jo lähteneet.

Minna : Ensimmäinen ilta talossa laski hänet suoraan inhokkeihini. Kuitenkin hän jotenkin mukavustui loppua kohden. Lopulta en olisikaan halunnut hänen lähtevän talosta, koska hän olisi tuonut elämää taloon, vaikkei suosikkini siis todellakaan ollut.

Risto : Tähän mennessä yksi BB-ajan ällökeistä. Jotenkin koin hänessä vastenmielisyyttää siitä asti, kun hän astui taloon. En osaa tarkkaan määritellä, mikä se inhottava juttu oli mutta kun ulkonäöstäkin jo tuli vastenmieliset vibat. Ne kamalat hiukset, jotka e
ivät hänelle sopineet (pitkät hiukset kun ovat yleensä miehillä niin jees mutta hän kuului niihin, jolla ne näyttävät ällöttäviltä). Kasvot, rumat tatuoinnit ja etenkin se luonne - kaikki jotain kamalaa. Olipa muka niin rokkari. Minusta vaikutti pelkältä pelleilyltä koko "rokkihemmous" ja etenkin se meikkaaminen. Narsistinen, julkisuushakuinen, vieläpä haukkui kaikki muut asukkaat diivoiksi tippuessaan. Hyi, en halua ajatella häntä nyt yhtään enempää.

Marko : Erehdyin aluksi pitämään hänestä. Vaikutti sopivasti lupsakalta ja hauskasti puhuvalta kaverilta. Hänestä kuitenkin kuoriutui sanalla sanoen niljakas persoona. Sellainen, jonka ei haluaisi koskettavan itseään, edes pitävän kädestä kiinni. Eniten kuitenkin hänessä inhotti se yli-itsevarmuus, jota ihmisissä vihaan. Astetta liian täynnä itseään.


Marianna : Niin kaunis, voi niitä silmiäkin! Kauneutensa vuoksi hän ei kuitenkaan ollut suosikkini. Avautui vaikeasti mutta kun suojamuuri raottui niin paljastui mainioksi naiseksi, vaikka ei aina kaikesta innostunutkaan muiden tavoin. Pidin siitä, kuinka hän ei kaunistellut puheitaan (etenkään pk-huoneessa Markosta puhuessaan) mutta ei kuitenkaan ollut Mianlainen haukkuja. Eniten hänessä iski minuun se hänen omanlaisensa huumorintaju, joka kuulosti vittuilulta, jos sitä ei tunnistanut hänen vitsikseen. Mahtavia välikommentteja. Harmi, että hänet poistettiin talosta.


Maria : Ehkä suurin BB-ällökki koko historiassa. Vaikutti ennen taloon menoaan rennolta ja rempseältä, "seuraavalta Kadilta", mitä niihin taloa edeltäviin haastatteluihin tuli. Nopeasti kuitenkin alkoi ällöttää ensinnäkin hänen sikamaisuutensa. Piereskelyä, nenän kaivamista, kaikkea kamalaa. Hänen olemuskin alkoi ottaa päähän. Ja hänen viimeinen viikkonsa talossa sai minut kerrassaan inhoamaan häntä! Järkyttävä manipulaattori, läyhääjä pahimmillaan. Kaiken piti toimia, niinkuin hän halusi, eikä hän ollut valmis mukautumaan mihinkään. Toi negatiivista energiaa taloon, edesauttoi kovasti sitä negatiivista ilmapiiriä, joka talossa vieläkin on (vaikkei ehkä aivan yhtä pahana). Ottaa päähän koko tyyppi! Ja käyttäytyminen (varsinkin talk showssa nimeämisiä katsoessa) aivan ala-arvoista.


Siinä talosta poistuneet. Harri joutui sairaalaan, enkä tiedä tuleeko hän takaisin. Mutta laitan kuitenkin talon asukkaisiin hänet edelleen. Väliin haluan kuitenkin selvittää pari faktaa. Minä tiedän, että en tunne talon asukkaita henk.kohtaisesti. Miten sitten voin puhua heistä näin? Koska minun filosofiani on se, että kun menee BB-taloon niin asettaa itsensä sillä tapaa näkyville, että on luvallista arvostella miten haluaa. Yleensä vihatunkin asukkaan kuva neutralisoituu, kun hän astelee talosta ulos. Ja haastattelussa sitä sitten huomaa, ettei enää vihaa asukasta. Näin ei käynyt Riston, Sorellan ja Mantan eli Marian tapauksessa mutta muuten varmaankin joka kerta. Ja tiedän myös sen, ettei mielipiteeni henkilöistä ole absoliittisia faktoja vaan pelkästään kuva, jonka olen asukkaasta saanut. Ja oli se kuinka kärkäs tahansa niin itseppä ovat itsensä arvosteltavaksi asettaneet BB-taloon mennessään.

Andreas : Aluksi ajattelin, että hän on sympaattinen ja hyväsydäminen velmu, jolla vain sattuu olemaan ruma nenä. Nyttemmin hänestä on tullut jotenkin inhottava. Liittyy siihen kuppikunta juttuun tuo inhottavuus. Oikeastaan Andreas vaikuttaa jotenkin laskelmoivalta. Tai ei se ole oikea sana. Kuuluu kuitenkin siihen helvetin kuppikuntaan, joka riitelee koko ajan, puhuu muista paskaa, pitää silti itseään ja kuppikuntalaisia niin sydämellisinä ja tuntuu tämä kuppikunta Niko - Mia - Andreas - Manta (joka nyt onneksi pois) pitävän kiinni negatiivisesta energiasta talossa. Andreas ehkä kuitenkin vähiten.

Anniina : Tämä uusi likka. Puhuu vähän rasittavasti ja en ole oikein mitään hänestä saanut irti. Ensimmäisenä iltana, kun hän tuli niin töllötin yömyöhään 24/7 netti-TV:tä ja hän vaikutti jokseenkin kamalan typerältä. Mutta en sitten tiedä. Hän on neutraalia aluetta tällä hetkellä. Aivan sama, onko talossa vaiko eikö. Talo ei saa hänestä vielä ainakaan mitään.


Antti : Uusi pojka. Samalla tavoin neutraali, kuin Anniina. Kuitenkin hän on Cheryllin kanssa niin suloinen yhdistelmä, että vähän lisäpisteitä. Minun mielestäni hän on aikas ruma (vaikka itseään Antti muuten pitää hyvännäköisenä) mutta Cheryllin kanssa hän on kuitenkin niin jotenkin.. ihana? Ja venäläisyys on aina jees, jokseenkaan en voi käsittää Venäjän nationalisteja, joka Antti on.


Cheryll : En olisi uskonut, että hänestä tulisi lempparini. Marianna olisi vieläkin lemppari mutta kun ei ole enää talossa. Ja nyt kun alan sanomaan, kuinka kaunis Cheryll on niin kaikki luulee, että valitsen suosikkini ulkonäön perusteella. Näin asia EI ole. Aluksi en pitänyt Cheristä. Sitten aloin katsomaan, että onhan siinä sitten niin positiivinen likka, että kiva katsella, vaikkei järjen jättiläinen olekkaan. Risto episodi veti maton C:n alta. Ehdin jo vihatakkin hetken Cherylliä mutta yhtäkkiä, kun kaikki alkoivat häntä kiusaamaan niin lähti sitten hetken päästä sympatiat lipumaan hänen puoleensa. Ja nyt viime viikkona samaistuin häneen oikein kunnolla. Jetset prinsessa, joka pitää järjestyksestä ja luksuksesta. Haluaa tuoda taloon positiivista energiaa, minkä vuoksi on kamala nähdä, kun häntä vastaan hyökätään oikein joukolla. Naiivin oloinen, elää ehkä liian pumpulisessa maailmassa. Jossain vaiheessa ärsytti, kun hän kehui muita ihmisiä niin paljon ja myös se, että puhuu niin kovasti itsestään eikä saa ajatuksia ilmaistua selkeästi. Silti hänessä on jotain perin suloista. Ja Chipa ei ole tosiaan sellainen, jota normaalisti pitäisin kauneusihanteeni mukaisena. Hänellä on ihan ok kroppa mutta minä en sellaiseen tyytyisi milloinkaan. Muutenkin on blondi (pidän enemmän bruneteista) ja kovin pinnallisen näköinen. Mutta pidän kovasti hänen suupielistään, jotka ovat söpösti alaspäin, pullaposkista (joita yleensä vihaan, koska itselläni on sellaiset) ja hänen pienistä rinnoistaan. Ja minä en tissejä ruukaa katsella mutta Chipalla on kivat. Pakko todeta :D


Harri : Sairaalassa :/ Aluksi hän oli tylsä. Sitten parempi Cheryllin kanssa. Remontti viikkotehtävän aikaan hän oli vihastuttavan sovinistinen. Nyt hän taas on ihanasti hullu, kasvoistaan kaunis (keesi nyt on vitun ruma kampaus mutta miettikää Harri kunnollisilla hiuksilla, nam) ja muutenkin jotenkin iskevä persoona. Voi toivottavasti hän tulisi takaisin taloon, koska sieltä alkaa hyvät tyypit loppua!


Jari-Matti : Uutuus myös. En vain saa hänestä yhtään kiinni, on niin hiljainenkin. Vaikutti ennen taloon menoaan haastatteluissa jotenkin hauskemmalta, velmulta. Todellisuudessa vielä tässä vaiheessa ainakin on pelkästään tylsä. On muuten kovin "jarkkomainen", muistatte hänet ehkä viime kaudelta. Jarkosta vaan en pitänyt niin yhtään. Mutta Jari-Matin suhteen odotukseni olivat paljon suuremmat, kuin mitä saamani piti. Tylsyyttä vain.


Johan : Vihasin häntä pitkään mutta nyt hänestä on alkanut kuoriutua mukavampi persoona. Kamala se maha mutta viehättävät silmät ja kulmakarvat. Edelleenkään en siedä hänen ajoittaista nudismiaan ja penisorgameja mutta kyllä hänestä on miellyttävämpi tullut. Ei hän kuitenkaan suosikkejani ole. Liian pelaaja kaikin puolin. Myös astetta liian itsekäs toisinaan. Astetta liian sovinisti myös, kun sille päälle sattuu (tämä korostui remontti viikkotehtävässä). Jokseenkin pidän silti hänen tietystä rauhallisuudestaan riitatilanteissa.

Arvatkaa mitä? Tuli uupumus! Marianne, Mia, Tero ja Tuuli... Joskus toisten. Vaikka toki voin sanoa, että Miaa en vain siedä, Tero on niin mysteerinen, että samaistun häneen, Marianne on ok ja Tuuli on tylsä ja jotenkin ärsyttävä. Mielipiteeni muuten, nämä nykyiset, saattavat kovasti vaihtuakkin. Tilanne elää, BB elää ja minä olen aina ajan hermolla, mitä siihen taloon tulee :D Nyt on huono tilanne, kun on nälkä... Pitää ehkä käydä haukkaamassa leipä, ennen nukkumaan menoa. Nyt on jo periaatteessa tiistai mutta en ole vielä nukkunut. Niin, nukahtaisin tosiaan paremmin, jos mahassa olisi murkinaa. Että ehkä syömään ensin. Cioau!

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

18 and Live

Tulipas täytettyä vuosia. Ja kuinka absurdilta tuntuikaan astella alkoon ja ostelemaan tupakkaa ja hakemaan kaupasta siideriä, hih. Ja myyjät katselivat sillä hassulla virneellä syntymäpäivää passistani ja toivottivat onnea. Ja ilta oli niin mainio, kunnes sitten yhtäkkiä kaikki olivatkin lähteneet ja jäin yksin - aivan liian aikaisin. Kello about 01 enkä tasan halunnut baariin. Söin sitten leipää ja puolikkaan Q&T pasta-annoksen ja sitten itkin ja viiltelin mutta lopulta päätin ryhdistäytyä ja syödä Ristorante pizzan ja katsoa Amelién. Jokseenkin nukahdin ennenaikaisesti. Porukatkin jättivät talon tyhjäksi, olipas outoa.

Ja viime viikko oli katastrofi, joka näkyy mahani pyöreyde
ssä. Yhden päivän olin syömättä ja muuten yhtä myrskyä ruuan kanssa. MUTTA se on nyt mennyttä ja nyt olen 18 vuotta ja aloitan puhtaalta pöydältä. Uskokaa vain, kuinka tuntuukaan hyvältä.

Inhoan luetelmapostauksia. Tai niiden lukeminen on kivaa mutta itse en tykkää kirjoittaa sellaisessa muodossa. Nyt kuitenkin on myöhä (4:17 am) ja haluan joskus nukkumaankin. Nyt on silti pakko postata ja juuri luetellen. Huomenna en kuitenkaan muistaisi enää näitä asioita kunnolla.

Ensinnäkin maanantaina alkaa salikortti ja rasvanpolttokeittokuuri. Jos keitto on liian pahaa niin tiistaina aloitan ruokasuunnittelun. Tästä lähin en hoppuile painon kanssa. Unohdan kaikki paastot ja proteiinikuurit. Suunnittelen ruokani ja alan tasapainoiseksi terveysintoilijaksi. Pesen hampaat kahdesti päivässä (joo, siis normaalisti pesen vain kerran päivässä ja juuri ennen kuin lähden jonnekkin). Aamulla ja illalla siis. Ostan joka kuukausi sen kalliin British Glamourin, koska rakastan sitä ja muotilehtiä on ihana kerätä. Alan viimein lukemaan tuota historiakirjojen sarjaa, joka alkaa aikojen alusta ja loppuu Maon paikkeille. Korjaan unirytmini ja alan huoltamaan kynsiäni. Olen aika surkea tekemään ranskalaisen manikyyrin mutta kyllä minä opin! Aikaa kuluu kyllä toki kyseiseen toimintaan mutta kyllä minä näistä säädylliset ja nätit kynnet sain. Lopetan läskimantrat. Tästä lähin siis pikkuhiljaa sitä tavoitepainoa kohti. En häpeile käyttää tulipunaista huulipunaa, jota olen pelännyt käyttää, koska se on niin suuri muutos ulkonäössä, niin näkyvä. En pelkää käyttää tulipunaisia korkokenkiäni, joita en ole viitsinyt kavereiden nähden käyttää, koska ne ovat niiiiiin korkkarit. En enää koskaan viiltele, vaikka miltä tuntuisi. Koska mitä ihmettä minä näiden nykyisienkin kanssa teen, kun ne (=nämä uudet) ovat niin näkyvällä paikalla ja muutenkin siis todellakin näkyviä. En myöskään enää tumppaile tupakkoja käteeni. Tuli neljäs tumppi kämmenselkään synttäripäivänä. Olin päissäni ja yksin mutta kyse ei ollut itsetuhosta. Teki vain mieli taas tehdä se traditio tumppaus.

Lisäksi katson televisiota vähemmän. Viime aikoina on tullut liikaa sitä tuijotettua. Kaikkien maiden huippumallit katson kyllä, Madventurit, Muumit ja pari kerran viikossa tulevaa sarjaa (Gossip Girl, Ashes to Ashes, Little Brittain).Ja ok, Big Brother on aina pakko katsoa mutta jos vaikka jättäisi extrat väliin :D Paljon muutoksia, yleensä muutokset pitäisi tehdä pikkuhiljaa. Mutta nämä ovatkin suurin osa pieniä juttuja. Suurempi juttu on tuo syöminen, josta on tällä hetkellä kuitenkin tosi hyvä fiilis. Tiedän, että lauantaina söin miten sattuu mutta se oli syntymäpäiväni. Ja tänäänkin olen syönyt herkkuja ja leipää melkoisen kcal määrän edestä mutta tämä olikin minun sunnuntai, jonka halusin pitää tällaisena synttäreiden kunniaksi. Ensin juomista lauantaina ja syömistä sunnuntaina. Mutta kerrataan vielä:

* Pesen hampaat kahdesti päivässä.
* Laihdutan tasapainoisemmin ja vähemmän pakkomielteisesti.
* Hoidan kynteni.
* Kuukausittain Glamourin osto ja lukeminen (paras aivojen tyhjennys lehti muutenkin).
*Aloitan historian lukemisen.
* Opiskelen kunnolla sitä venäjää!
* En tumppaile itseeni tupakoita enkä muutenkaan viiltele tai aiheuta arpia itseeni.
* Juon vähemmän!
* Katson vähemmän televisiota.
* Yritän ajatella positiivisemmin :)

Tämän päivän positiivisuudet voisin jakaa kanssanne. Sääreni näyttävät hyviltä. Sääreni ja ranteeni ovat ne kaksi asiaa kehossani, joista pidän. Sain laitettua kynnet kuntoon. Syntymäpäivälahjaksi sain mummolta ja papalta 50 € ja laivalta ostetun diskopäähineen, click. Paitsi minun päähine on tuplasti nätimpi ja näyttää vieläpä hyvältä oikealla vaatetukselta. En siltikään usko, että sitä tulee kamalasti pidettyä mutta on se mainio siltikin! Kuinka moni saa 18-vuotislahjaksi discopäähineen! Oloni on uniikki! Lisäksi mummolla on sellaiset punaiset puuhelmet kaulassa ja minä sitten sanoin, että onpas ne älyttömän hienot. Mummo sitten kysyi, haluanko ne. Ja kyllä tottakai! Nämä ovat upeat, pitkät puuhelmet, jotka joku mummoni ystävä on tehnyt hänelle 60-luvulla. Nyt minulla on jumalaiset aidot hippihelmet, joita rakastan! Ja positiivista oli myös se, että se saatanan Manta saatiin ulos BB-talosta. Että näin, viiltojäljistä ja yleisestä minussa viihtyvästä mollista huolimatta osaan olla myös positiivinen :D Go Molly, it's my birthday, I partyid like it's my birthday!

Ja vaikka olo onkin nyt lihava niin tämä laihdutuksen kaamoskausi oli väliaikainen. Nyt taas kohti laihuutta mutta astetta fiksummin.