torstai 31. heinäkuuta 2008

Came Back, Been So Blue

Se ei ollut liian pitkä matka. Pääsimme kauemmaksi tästä kaupungista, kunnes poliisiauto pysähtyi tienlaitaan. Eikä siinä karkuunkaan voinut juosta. Ja silloin päätimme palata. Ja siitä episodista ei enempää. Ei koko siitä kännissä ja krapulassa vietetystä ajasta. Paitsi ehkä sen verran, että siinä vaiheessa tuntui liian helpolta jäädä kiinni, kun poliisille olimme jutustelleet. Valehtelimme toki menevämme vain kaverimme luokse, joka asui siinä lähellä. Ja he nakkasivat meidät ABC:lle, josta käskivät soittaa taksin. Liftasimme siltikin - takaisin päin. Huono reissu.

Mutta koko lähtö ei ollut pelkkää kännistä paskaa. Koska muistan vielä elävästi, kun yli vuosi sitten istuin huoneeni lattialla ja puntaroin kahta vaihtoehtoa, joista toinen toteutuu. Joko tapan itseni tai katoan maisemista. Päädyin lopulta viimeiseen mutten lopulta voinutkaan sitä suoraan toteuttaa. Osastolta pääsyn jälkeen olin myös lähdössä mutta mietin asiaa liian pitkään ja jäinkin. Ja nyt olin todella lähdössä ja palasin takaisin. Itsekunnioitusta ei enää jäljellä sitä vähääkään.

Olisi lähdettävä salille tai lenkille mutta tuntuu voimattomalta lähteä tämän talon ulkopuolelle näyttämään naamaansa. Haluaisin vain katsella elokuvia ja Sopranosia, karata fiktiivisten tarinoiden maailmaan, koska en ole tyytyväinen tähän omaan todelliseen elämääni, jossa minun täytyy elää päivästä toiseen ja vuodesta seuraavaan. En halua elää tätä elämää. En halua enää koskaan juoda mutta teen sen kuitenkin. Ensi perjantaina kaverini läksiäisissä juon taas viiniä. Inhotan itseäni. Ja toisaalta olisi helppo sanoa, että on ongelma juomisen kanssa. Mutta en minä niin paljoa todellakaan juo. Silloin tällöin. Liian usein itselleni mutta muun maailman näkökulmasta se ei ole niin paljoa. Haposgasdgf. Haluaisin vain lentää pois.


Mutta en omista siipiä ja jos omistaisinkin olisi ne kuitenkin helvetin rikkinäiset ja lentokelvottomat. Siispä palaan tähän kontrollihelvettiin. Nautin itseasiassa tästä kontrollihelvetistä. Aina siihen asti, kunnes juon. Koska en voi juoda ja olla kontrollissa yhtä aikaa. Ja krapula syönnit tappaa hitaasti sisältäpäin. Noin 24 tuntia ehdin olla matkalla ja krapulan kunniaksi söin ranskalaisia ja karkkia. Voin niin helvetin pahoin ja olin kylmissäni. Nyt menen suihkuun ja kun olen ulkoisesti puhdas voin lähteä 10km kävelylle tai salille. Jotain vaan. Tänään olen kuitenkin pysynyt ruokasuunnitelmassani. Se olisi ollut tiistain suunnitelma mutta menin sössimään sen juomisellani. (Minua on varmasti helppo vihata, tuli vain mieleen. Helppo vihata ja sääliä ja halveksia). Eli aamulla 200g raejuustoa, sitten tonnikalasalaatti. Suihkun jälkeen syön 200g wokkia ja seitikimpaleen. Sitten urheilemaan jossain muodossa. Olen niin lihavassa kunnossa, että peiliin katsominen inhottaa. Yöllä tein jauhelihaa ja pätkittyjä spagetteja, joita söin niin helvetisti. Eli nyt mennään takaisin siihen ruotuun, jonka hukkasin viimeaikojen yleistyneiden ryyppyreissujen takia. Illalla syön tonnikalalla, juustolla ja oreganolla päällystettyjä ruisleipiä ja totuttelen ajatukseen, etten koskaan löydä ketään, joka rakastaisi. Katselen kai samalla Sopranosia ja huomaan, että pakenen elämääni niin sarjoihin, kuin elokuviinkin. Ja viiniin tietenkin. Ja yhdestä asiasta saatan silti olla onnellinen - porukkani olivat koko tämän ajan pois, joten ainakaan ei murhetta siitä. Aamen. Mua saa piristää, jos ette satu liikaa halveksumaan. Niin ja mitä sitä söisi sitten iltapalaksi ihan illalla, ettei tarvi nukkua nälkäisenä, jolloin en saa unta.... Nojaa, maitorahkaa puoli purkkia.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Grey Sunday, Blue Life

Ensinnäkin anteeksi heille, joiden kommentteihin en ole vastannut viimeiseen kolmeen postaukseen. En vain ole saanut jotenkaan mitään irti itsestäni muiden kommenttilaatikoihin jakaa. Toisena - kuinka kauniisti näkyvätkään Kate Mossin kylkiluut selän puolelta tuossa viereisessä kuvassa. Ja kuinka sopivan luinen selkä Alexandra Jimenezillä onkaan.

Ja mitä tulee minuun näinä päivinä? Olen ollut taas holtiton humalassa. Iskeytynyt tuntemattoman tyypin kotiin. Hyviä tyyppejä ja tietenkin minä olen heistä rumimman ja helsinkiläisimmän kanssa. Joka muutenkin puhui niinkuin homo (anteeksi kaikille pääkaupunkiseudun ihmisille mutta vihaan sitä helsinkiläistä aksenttia). Pohjalle litra viiniä. Sitten uuden tuttavuuden kämpillä kaljaa ja paukkuja. Ilmaiseksi. Tupakkaa myöskin. Perjantain Qstockin aikana poltin askin yhdessä illassa. Ja minulle ainakin se on helvetin paljon liikaa. Myöskin lauloin epämääräisen kauniille tuntemattomalle naiselle ja juttelin hänen kaverilleen korkealentoisimpia ajatuksiani. Sellaisia, kuinka biisistä aikeaa kokonainen skaala jotain ihanaa. Ja kuinka siitä voi kuvitella jonkun elämän sen biisin tahtiin. Miten kokonaisen kuvitellun henkilön elämä avautuu jonkun hienon biisin soidessa. Tässä vaiheessa olin humalassa, enkä edes vielä ollut ehtinyt juotatuttamaan itseäni toisella puolella kaupunkia. Näin ollen vielä aamullakin olin hieman hiprakassa. Kävin suurimman saastan pesemässä itsestäni. Ainut vaan, ettei itsevihaa voi pestä pois. Ja kun viimeinenkin humala haihtui sen korvasi kamala krapula. Olin jumissa kilometrien ja vieläkin kilometrien päässä kotoani, enkä tiennyt, miten sinne pääsee. Iskeydyin takaisin nukkumaan sille patjalle, jolla yöni vietin. Erittäin kovasti tyhjentynyt ilmapatja. Ennen tätä olin ollut lennokkaalla aamukeskustelulla näiden muiden talon asukkaiden kanssa, jotka vielä aamullakin tarjoilivat kaljaa. En vaan enää voinut juoda. Ja rakastuin heistä yhteen. Hänen kasvoissaan oli jotain perin ihanan merkillistä. On harmi, ettemme enää koskaan kohtaa. Tai ehkä kymmenen vuoden päästä elämämme jotenkin yhtäkkiä kohtaavat taas nopeasti ja vain erotakseen sitten samalla.

Ja talossa joko asui tai oli kylässä kaksi naista. Kaikki porukat talolla olivat minua vanhempia. En vain aivan tarkalleen tiedä kuinka paljon. Ja nämä naiset olivat niin ihanan raikkaita, mitä elämään tuli. Sellaisia oikeita naisia, vaikkei toinen heistä ainakaan ollut mitenkään mallinmitoissa. Lyhyt ja hieman pyöreä. He puhuivat, kuin naiset. Ja hoikemmalla oli raikkaat kasvot ja vaaleat hiukset. Minä vajosin siis takaisin sinne patjalle olohuoneeseen ja nukuin monta tuntia. Minun oli määrä päästä näitten poikien kyydissä kaupunkiin mutta heillä näytti menevän niin pitkään. Kaikki paitsi minä iskeytyivät vuorotellen saunaan pienissä porukoissa, vaikka oli vasta päivä. Myös nämä naiset. Ja he olivat niin ihanan avoimia, vaikken heidän kanssaan edes puhunut. Se jotenkin huokui heistä. Ja kun heräsin - vaikken edes koskaan nukahtanut, näytin vain siltä - tämä blondi sanoi niin raikkaasti "Huomenta Molly". Enkä edes tiedä, mistä hän nimeni tiesi. Tai ennemminkin miten hän jaksoi sen muistaa.

Pääsin autolla kotiin, kuolleena. Siinä sitten lähti taas perus kalorielämä käyntiin. Edellisenä iltana kalorit menivät yli. Kiitos niiden paukkujen ja kaljojen, joita en suunnitellut. Ja sen grillatun maissin, jonka söin. He grillasivat koko ajan. Ja naisetkin söivät. Minä en enää aamulla syönyt. Grilliruoka on syntiä, eikä edes niin hyvää. Laahustin 30 metriä kotiin siltä autolta, joka minut kyyditsi kotini lähelle. Tuntui, kuin en olisi edes ollut osallisena siitä maailmasta, joka ympärilläni eli. Olin joku typerä juomari, joka ei hoida rutiineitansa, eikä ansaitse kunnioitusta itseltään eikä keneltäkään muultakaan. Pystyin syömään hieman ennen klo 18. Ja siitä se lähti. Aluksi söin hiljakseltaan hieman jäätelöä suoraan paketista. Sitten pakastekeiton. Niistä ei olisi tullut mitenkään liikaa. Pysyin jo niiden voimin hereillä ja pääsin viimein dvd-soittimen luokse. Serrano pyörimään, niinkuin krapulaan kuuluu. Nukuin, söin, katsoin Serranoa. Kaikkia näitä kolmea aktiviteettia vuorotellen. Matka jääkaapille oli aina vaivalloinen. Onneksi porukat eivät olleet kotona muutamaa tuntia enempää. Ei tarvinut kenenkään todistaa alhaista olotilaani.

Pakko myöntää, että nyt kun mietin niin en enää edes muista, mitä eilen söin. Nuo edelliset, domino keksin ja vähän lisää jäätelöä. Ne minä muista. Muu on pimennossa. Mutta laskeskelin kuitenkin, että about 1200 kcal niistä tuli. Liikkunut en arvatenkaan. Mutten kuitenkaan syönyt yli, niinkuin krapulassa on tapana. Johtui siitä, että aloitin syönnin niin myöhään. Myöhään yöhön asti makoilin olohuoneen sohvalla ja katselin televisiota, välillä nukkuen. Siinä meni lauantain Qstock, kun hommasi itsellensä melkoisen krapulan juomalla kaikkea eteen sattuvaa sekaisin. Ja vielä extemporeena tuntemattomille juottamaan itseäni.
Ja tuntuu, että kohtasin rajani. En voi, en halua, juoda näin. Minua kauhistuttaa tällainen käyttäytymiseni. En ole saanut edes rutiineistani nyt kiinni uudelleen.

Tänään nukuin pitempään, kuin normaalisti pystyisin nukkumaan. Siinä ei mitään pahaa tosin. Heräsin hieman ennen tai jälkeen klo 10. Lähdin äidin kanssa ruokakauppaan. Ruokavarastoni alkoivat olla tyhjillään. Söin myöhäisenä aamupalana
125g maitorahkaa mansikoilla. Äiti teki kermavaahtoa ja piti sitäkin vielä ottaa 50g ja lisää mansikoita sekaan. Mutta ei mennyt yli siltikään. Ruokaakaan ei tehnyt mieli. Katsoin taas kerran Bonnie & Clyde -leffan ja söin silloin luonaaksi Q&T pakastekeiton ja ruispalan tuorejuustolla. Lähdin kävelemään pihalle ja selvittelemään tiistain ja perjantain juomakuvioita, jotka peruuntuivat yhtä nopeasti, kuin syntyivätkin. Olisin halunnut taas juoda. Vain laihan kaverin kanssa, meidän tyhjässä kodissa. Toisena hetkenä hän on mukana kuviossa ja sitten kertookin, ettei oikeastaan haluakkaan juoda, koska se lihottaa ja hän pelkää krapulaa. No niin minäkin, vittu sentään. Kävelin pitkään ja päätin nähdä vanhan luokkakaverini ala-asteelta. Poltin koko saatanan matkan ja vielä kaverinkin kanssa. Kahdessa ja puolessa tunnissa poltin 9 tupakkaa ja aijemmin päivällä 3 tai 4. Tupakkakäyttäytymiseni toisinaan on erittäin kyseenalaista. Tulin kotiin. Ja vaikkei matkalla tehnytkään mieli ruokaa niin kotona oli kuitenkin riisiä ja hunajakanaa. Otin semi annoksen. Teki mieli syödä lisää. Tein kolmioleivän, 100g yosa kaurajogurttia. Toinen kolmioleipä. Ja sellainen käsittää muuten itseasiassa 2 kolmioleipää, mikä käsittää 2 paahtoleipää, vähän voita, juustoa ja kinkku väliin. Koko höskä työnnetään leipäkoneeseen. Ja tsädäm, siinä on 280 kcal noin suurinpiirtein mutta realistisesti. Eli yhteensä 610 + 2 x 280 + yosasta 69 = 1240 kcal + hunajakanariisi. Ja kas näin tuhosin tämänkin päivän. Ja se on juominen mikä tekee minusta tällaisen. Ja silti haluan lisää sitä vitun myrkkyä sisääni. Minä haluan lopettaa! Oikeasti. Haluan mutta näin rehellisesti itselleni myöntäen voin sanoa, etten pysty. Olen liian riippuvainen humalaan. Siihen tilaan, missä kaikki on niin helppoa. Mitä pitää katua aamulla mutta mikä juuri sillä hetkellä tuntuu niin hyvältä.

Ja oikeastaan haluaisin juoda tämän tietyn 'mitä teinkään ja kenen kanssa kröhöm' -kaverin kanssa kahdestaan. Voisin pitää siitä. Minä pidin hänestä, kovasti. Siitä on aikaa. Pääsin hänestä erittäin paljon yli, enkä pidä hänestä enää. Hän on tämä herra A = A poikanen, josta olen puhunut joskus aiempina kuukausina. Ja jonka taas unohdin, lopullisesti. Sitten vähän typeryyksiä Mollyn tyyliin. En pidä hänestä vieläkään, vaikka nyt pitikin jotain idiootteilla sängyn puolella. Minä vaan haluan, että hän pitäisi minusta. Haluan, että joku pitää minusta. Joku voisi haluta pitää minua sylissä ja silittää hiuksiani. Haluaisin kovasti rakastaa jotakuta. Mutta heti sillä minuutilla, jos sattuisinkin jonkun löytämään ja oletetusti saisin vastakaikua niin kuitenkin ottaisin niin nopeasti takapakkia. Adios ja unohdus. Haluan rakkautta mutten ole valmis ottamaan sitä vastaan. En ole valmis luottamaan kehenkään. Ehkä en vain halua tulla jätetyksi, joten livistän suoraan. Eikä kukaan muutenkaan mitään kiinnostusta osoita. Jos osoittaisi - näinkin on käynyt - kieltäisin kaiken jyrkästi ja etsisin tekosyitä kaikelle. 'Ei hän minusta pidä, hän voi sanoa noin kaikille' -tyylisiä verukkeita. Ja sitä enemmän verukkeita, mitä enemmän tyypistä pitäisin. Ja haluaisin, etten olisi ollut A:lle pelkkä kännisen mielentilan erehdys, joka muuten olin. Haluaisin, että jotain enemmän, vaikka en itse hänestä siltikään pidä. Kun vaan joku pitäisi minusta.

Ja minun on kerrassaan pakko ryhdistäytyä ja koittaa juoda vähemmän. Heti huomenna, maanantaina, aloitan taas oikean rytmini. Meinaa sitä, että huomenna on paastopäivä. Ja paastopäivisin tupakka tekee sen ihanan heikon olon, josta pidän kerran viikossa. Ja sen paasto / lepopäivän jälkeen on tiistai, jolloin en juo. Se peruuntui jo ja hyvä niin. Vaikka tänäänkin teki kovasti mieli juoda, kun katselin 30 päivää -dokkaria, jossa oli bingedrinker tyttö. Äiti eli 30 päivää hänen elämäänsä = äiti sai vetäistä 30:nen päivän ryyppyputken. Ja juominen alkoi niin houkuttaa... Mutta takaisin asiaan saatana, en voi olla näin heikko, että jo juomista nähdessäni haluan vetäistä nupin sekaisin. Siis tiistaina proteiinipäivä ja iskeydyn kuntosalille. Vuokrasin kortin eräälle hyvälle kuntosalille. Tänään olisi alkanut käyttöaika mutta tiistaina menen sinne. Ja joka päivä sen jälkeen, paitsi sunnuntaisin, maanantaisin ja mahdollisessa krapulatilassa. Näin siis. Uuden viikon alkaessa on helpompi saada taas rutiinit kohdalleen. Ja kun onnistuu yhtenä päivänä on helpompi onnistua myös seuraavana. Ja niin saa hyvän putken menemään ja pääsee pian taas tahtiin takaisin. Ja siitä kurinalaisesta syönnistä tulee taas normaalia tämän kauhean känni / krapula / Iisalmi putken jälkeen. Enää minulla ei tee mieli karkkeja ja suklaata. Pian ei tee mieli enää ruokaakaan, jota ei suunnitelmassa ole. Pääsen takaisin siihen kuriin, jonka sain luonnistumaan niin hyvin, ennen tätä saatananmoista kännitoilailua, joka johtaa nykyään liian usein huonoon seksiinkin vielä. Pian taas syön täydellisessä suhteessa proteiineja ja hiilareita, vain rasvoja liian vähän. Saan kalsiumia oikean verran ja ihoni taas paranee tämän kuivattavan ryyppäämisen jälkeen.

Vittu että nyt ollaan alhaalla. En olisi osannut kuvitella yläasteella, että päädyn viettämään tällaisenkin 2 viikkoa ja kutsun sitä toisinaan elämäksikin. Olen aika helvetin säälittävä nykyään.

torstai 24. heinäkuuta 2008

Almost Fresh New Start

Mielenkiintoinen matka monella tapaa. Juttuhan menee niin, että vuoden mittaan kasvaa aina sellainen tunne, että pakko päästä 'kultaiseen Iisalmeen', jossa ruoho on vihreää ja aurinko paistaa. Jossa soitan pellolla kitaraa ja elämä on kevyttä ja helppoa. Kultaista Iisalmea vaan ei ole tietystikkään olemassa, vaikka aina ennen Iisalmeen lähtöä niin luulenkin. Kultainen Iisalmi oli se paikka, jossa pentuna temmelsin, kun ruusut kukkivat niin punaisena ja olin valmis uimaan missä tahansa eteen osuvassa rapakossa. Mummo ja pappa olivat rakkaita ja 12 vuotta nuorempia. Nyt lähden Iisalmeen etsimään rauhaa ja idylliä. Iisalmi on kuitenkin nykyään muiden. Se on puolet nuorempien serkkujeni paikka. Hiljaisuus on kaukana ja minua lähinnä vain rasittaa se juttu, kun koko suvun huonot puolet kokoontuvat yhden katon alle. Kukaan ei kuule kysymystä ensimmäisellä kerralla ja vaikka kuulisikin niin ei vastaa. Aurinko ei paista ja en voisi kuvitellakkaan uivani siinä mutalammikossa savusaunan rannassa. Siinä, jota lammeksi kutsutaan ja jonka pinnalla kelluu jotain iljettävää vihreää mössöä. Siispä katson sadetta sen punaisen aitan ikkunasta. En auringon valossa uivaa kultaista peltoa. Luen Elle Magazineja yliannostuksen ja soitan kitaraa vain kerran. Ja tietenkin syön - unohtaen kaiken liikunnan.

Lauantaina olin tosiaan yllätyksellisesti 48 kg, niinkuin tavoitteen mukaan pitikin. Sitten join, toilailin, söin krapulaan ja sitten söin täysin kontrollittomasti ma, ti, ke ja to ollessani Iisalmessa. En hillinnyt itseäni tippaakaan. Kieltäydyin sipseistä ja joistakin herkuista. Kun piti ostaa evästä ostin kurkun, jonka autossa nakersin. Mutta nämä kaksi seikkaa eivät lämmitä mieltäni. Söin liikaa. Ylikulutukselle kai joka päivä. En järkyttäviä lukuja syönyt mutta liikaa kuitenkin. Tämän päivän aamiainen meni niin yli. Serranon aikana vetäisin nassuuni 4 rasvaista karjalanpiirakkaa ja hillittömästi maustettua ei-kevyttä jogurttia. Ajattelin skipata lounaan mutta söin sittenkin. Ja vielä 1½ palaa mustikkapiirakkaa. Ajattelin, etten enää nyt illalla söisi mutta toisaalta vahinko on jo niin suuri, että voisin nappasta 2 paahdettua leipää juustolla ja voilla. Huomenna ja seuraavina päivinä se ei nimittäin enää onnistu.

Mutta kuten siis uskotte niin olen järje
tön pallo tällä hetkellä. Ja se johti Iisalmessa lievään krooniseen ahdistukseen - neljän päivän siis. Nimittäin pe-la on Qstock, jonne tottakai tapani mukaan iskeydyn ryyppäämään. Tällä kertaa vaan en aijo taappaa itseäni, haahaa (black sense of humor). Ja saatan tavata hyvällä todennäköisyydellä vanhoja tuttuja, joille on kaunaa tai joiden edessä haluan muuten vaan olla paljon laihempi. Haluan kuulla, kun juuri he sanovat, että olen laihtunut! Niin, en taidakkaan syödä sitä leipää. Ehkä olen huomenna hieman litteämpi, kun syön ennen juomista vain 80g tunaa x vähintään 3 tölkkiä. Minua muuten harmittaa helvetistä, en ole tarpeeksi laiha Qstockiin. Odotin pitkään, että saisin olla vanhojen (petturi)kavereiden edessä laihana.

Tänään oli pakko astua puntarille. Siis iltapaino (järkyttävän) syömärumban jälkeen ja mekko, villapaita & legginsit päällä oli - tiivistäkää jännitys - 50.7 kg. Se on kamala luku mutta odotin näkeväni paljon kamalampaa, kuten 53 kg. Joten olen aivan helvetin helpottunut! Huomenna aamupaino kertoo kuitenkin karun totuuden, jota niin pelkään. Mutta sen jälkeen pari juomapäivää (1-2) ja sitten fresh new start. Vuokrasin salikortin 27.8 - 1.9 ajaksi. Aijon hikoilla itseni viemäriin vähintäänkin. Kontrolloin syömiseni ja järjestän täydellisen viikon. Toivon, ettei kukaan järjestä bileitä, koska kuten tunnettua en niistä osaa kieltäytyä.

Vaikkei matka ollutkaan se kultainen toivottu niin kuitenkin tunnen sen olleen jollain tapaa seesteyttävä. Maanantaina ja tiistaina tunsin kamalaa oloa lauantaista. En halua enää edes toistaa, minkä vuoksi. Tiistaina tunsin hermojen romahtavan ja pelkäsin kovasti, että masennus alkaisi taas. Olo oli juuri sellainen, kuin niinä huonoina aikoina. Jotenkin kuitenkin virkistyin. Aurinkokin alkoi viimeisinä päivinä paistaa sen loputtoman sateen jälkeen. Tänään ja eilen olin jo niin täynnä kaikkia niitä tyyppejä, joita piti sietää. Tänään suutuin kaikesta, mitä kukaan sanoi. En olisi jaksanut kuunnella ketään. Tiuskin ympäriinsä ja aivan typeristä jutuista. Olin ahdistunut koostani ja syömisistäni. Auto lähti siinä klo 18 jälkeen ja klo 19 lähti pyörimään auton soittimessa Edith Piafin cd. Ja kuinka mahtavan fiiliksen sainkaan, kun Non, je ne regrette rien lähti soimaan. Kaksi tuntia kuuntelin siis haltioituneena Edith Piafia. Ja kun astuin kotini pihaan olin uudelleensyntynyt. Palasin kontrollin maaperälle, jossa minä itse päätän mitä syön. Jossa hyvinä päivinä liikun, kuin hullu. Maaperälle, jossa tupakka maistuu niin paljon paremmalta. Lauantai tuntui niin unohtuneelta. Lähdin heti tupakalle, kun olin tsekannut paljonko KWV tonkka maksaa. Soitin kaverille, jonka jälkeen peruspaikallani poltin savukkeen. Päässäni pyöri Edith Piafin edellämainittu biisi. Hymyilin ja tunsin, että sydämeni ratkeaa jostain nimeämättömästä onnesta.

Erään hienon hetken koin Iisalmessa. Kävelin yhtä harvoista lenkeistäni. Kuuntelin Moody Bluesia ja koin elokuvahetkiä. Kuvittelin päässäni, millaisessa elämää suuremmassa kohtauksessa mikäkin biisi voisi soida. Eläydyin itse tavallaan näyttelijän rooliin. Ja viimeiset kaksi kuuntelemaani biisiä, loivat todellakin jotain elämää suurempaa.

Elokuvani juttu kertoi tytöstä, joka oli elänyt nuoruutensa maalla. Hän oli villikko, jolla oli farkkuhaalarinen rakastettu, jonka kanssa hän tapasi nojailla kauhtuneen talon seinämää vasten. Pieni, kivinen koppero, ei edes asuinkäyttöön tarkoitettu. Mutta kaikki tytön menneisyydestä ja tästä rakastetusta paljastuisi pikkuhiljaa flashbackeinä. Vähän, kuin Edith Piafista kertovassa Mome -elokuvassa mutta paljon selvemmin ja lineaarisessa aikajärjestyksessä. Tämä tyttö lähti maalta ja sekoitti elämänsä totaalisesti. Ja erään Moody Bluesin biisin tahtiin hän kävelee takaisin kotiin kaiken sen jälkeen. Tuntee asken askeleelta jättävänsä taakseen entisen elämänsä huonoissa luukuissa ja sinisessä elämässä. Hän tuntee olonsa vieraaksi kävellessään sitä tietä, ei enää maantie vaan vanha kotitie. Näkee ne samat talot, joita hän katseli viimeksi niin monta vuotta sitten. Hän tuntee ihmisten katseet ja miettii, mitä he mahtavatkaan ajatella. Tuntevatkohan he edes enää häntä? Ja katseiden alla hän haluaisi niin kovasti olla näkymätön. Ja yhtäkkiä hän näkee sen suuren järven parinkymmenen metrin päässä, vasemmalla, puiden takana. Ikäänkuin hän olisi unohtanut sen olemassa olon. Hän kävelee sen kivitalon ohi ja sitä vasten nojaa se sama rakastettu, jonka hän jätti. Jonka hän olisi saanut mutta päättikin lähteä. Ja nyt hän voisi niin kovasti haluta hänet. Mutta miestä kohti juoksee pieni lapsi, joka katsoo pienillä säkönöivillä silmillä isäänsä. Eikä nainen tiedä, pitäisikö hänen tervehtiä. Se pieni hymy, jolla hän tervehtii ei kuulunut ennen hänen kasvoillensa. Hän ei pysähdy missään vaiheessa. Hän tuntee kaipuuta nähdessään 5-vuotiaan itsensä niissä lapsissa, jotka temmeltävät pellon reunassa, kuin häntä näkemättä. Kuka heistä on seuraava tämän naisen tapainen? Kuka joutuu ottamaan sen kohtalon? Kamera jää maalaismaiseen puhelinpylvääseen. Taustalta näkyy loittonevan naisen kävely, selkä siis. Viimeiset sanat hän puhuu musiikin päälle. Kamera on edelleen lyhtypylväässä, sen latvassa. En ole varma, mikä viimeinen unelias ja hitaasti lausuttu lause on. Sen jälkeen kuitenkin elokuva loppuu ja juuri ennen, kuin taustalla näkyvä nainen on kääntymässä kotipihaansa. Kävelyn pääosassa ovat naisen ilmeet, jotka kertovat kaiken ja etenkin sen, kuinka vieraaksi hän tuntee itsensä. Vieraaksi ehkä koko maailmasta.

http://www.youtube.com/watch?v=8YGXsw3XK9I&feature=related
Ja tämä biisi kuunnellaan nupit kaakossa ja elämää rakastaen. Non, je ne regrette rien = En kadu mitään.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Totaalinen floppi

Se olen minä, se floppi. Miksi join? Vaikea sanoa. Miksi tein niin typeriä asioita? Mahdotonta edes keksiä selitystä. Viini puhui ja niin selkeästi. Eli näin eilen. Kalorit olisivat olleet 1560, jos en olisi syönyt vielä grilliranskalaisia illalla ja 2 x voi, juusto ja tomaatti päällysteisiä ruisleipiä. Mutta kalorit ei olekkaan tänään ongelma. Seksi on. Näin typerä voin olla vain minä ja viini päässäni (erillinen osio minua). Seksiä kaverin kanssa. Eikä ollut edes tyydyttävää. Ehkäisy? Niin mikä? Vaikea itseinho tässä vaiheessa ja muuta vastaavaa. Oikeastaan kamala itseinho, aivan hirvittävä. Voisi sitä harkita joskus myös seksiä selvänäkin. Ja jonkun kanssa, josta oikeasti pitää.

Tänään mennyt kurkusta alas 4 x cream cracker juusto, kinkku ja kurkku päällystein. Siskon rippijuhla tarjoilua. Kohta 2 x minttu domino ja 2 x suklaa-aarre keksi. Lisäksi pussipasta. Ajattelin, etten söisi tänään enää paljoa. Lähden Iisalmeen, jonka ruokailusta en ehkä edes jaksa yrittää selviytyä. About itketti tänään, kun kävelin kirkolle etsimään siskoani. Koko matkan mietin typeryyttäni. Aarrrg. Ei tätä nyt oikein osaa selittää. Siispä laitan random pätkän typerää tekstiä, jonka löysin eräästä suttuvihkosta aivan sattumalta. Olisikohan vuosi sitten kirjoitettu.

Live of Vagabond

Kaikki lähti siitä, kun näin auton viimein pysähtyvän kohdalleni. Olin sateen kastelema ja surkea näky tien laidassa. Avasin auton oven ja ajaja tarkkaili minua. En nähnyt hänen ilmettään mutta oletin hänen haluavan tietää edes minne matkani vei. En tiennyt itsekkään. Tiesin vain, että se tulisi olemaan pitkä matka maailman ääriin, itään, länteen ja etelään. Pohjoiseen ei sydämeni halajannut, olin pohjoisessa koko elämäni viettänyt. Mutta nyt olin lähdössä matkalle, jonka tiesin sisältävän paljon vauhtia, epätodellisuutta, neonvaloja. Vihdoin olin kulkuri ja vapaa maailmasta, jota vihasin.

Nukahdin ennen kuin ajaja sai edes nimeäni selville. Matkani tarkoitus oli pyhää beatnick tyylin vaeltelua. Eikä se ollut pelleilyä mihinkään suuntaan. Olin niin nuori, niin levoton, niin kiihkeä, että melkein sattui. Olin nuoruuteni parhaassa vaiheessa, vaikka olinkin mennyt elämäni aikana niin mollivireiseksi. Vuosien päästä olin jo masentunut raunio, vain muisto siitä päivästä, kun nousin autoon. Mutta ennen Tanskan slummeja oli vielä paljon muuta. Autossa nukkuessani se aika oli niin kaukana edessäpäin. Kuvittelin olevani vahingoittumaton. Kuvittelin, ettei siipeni voisi koskaan pettää. Olin ennenkin selvinnyt niin kipeistä ja vaikeista tilanteista. En tiennyt kaiken olevan vasta edessäni. En ollut tyhmä enkä edes naiivi. Olin vain niin kipeän nuori.

Suht. paskaa mutta kuitenkin. Muistakaa mua kommentein, että saan paljon iloa niistä Iisalmen jälkeen.

Mietimpäs tänään, että sellaiset sekavat elämät ovat ihania. Olen aina niistä pitänyt, sellaisena romanttisena kuvana. Henkilö, jossa on tyyliä ja karismaa, joka pukeutuu tyylikkäästi. Vähän rokisti, vähän hipisti. Hän juo, polttaa, elää muutenkin villisti. Ja mietin sitten vähän itseäni ja kyllähän tyylini on tuollainen ja elämäni suhteellisen sekaisin. En edes osaa viinasta kieltäytyä. Tyylistä ja karismasta en tiedä, mutta vitunkos väliä. Kuitenkin pointtini: sellaiset rappio elämät kuulostavat ihanalta ja sitä haluaisi olla sellainen. Romanttisen rappiollinen. Mutta minä olen siinä realistisessa tilanteessa, että tajuan - tämä on perseestä! Vihaan, vihaan, vihaan. Rappio on kaunista vain minun mielikuvanani mutta todellisuudessa.. No sanotaampa vaikka, että voisin muuttua vähän vähemmän rappiolliseksi. Kiitos.

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Good News, Bad News

Huonoista uutisista on hyvä aloittaa. Juon huomenna. Kukaanhan ei lue pientä tekstiä. Juon. Niinkuin itselleni lupasin olla ilman viiniä, taas. 2 viikkoa ilman, taas. Mutta eihän tuo viikkokaan onnistu. Tässä asiassa minulla on selkäranka vasta sitten, kun fyysisesti näen sen. Kun voin suorana seisoessa nähdä peilistä pienen helminauhan, selkärankani. Sitten voisin ehkä pystyä olemaan ilman viiniä. Ilman humalaa, jota vihaan ja rakastan. Ja joka on minulle niin suuri ongelma. Vihaan itseäni, kun en voi kieltäytyä ryyppäyksistä. Päätin jo tässä pari päivää sitten, etten juo lauantaina. Mutta katsokaa, tässä sitä taas ollaan menossa. Pebble Park puoliksi laihan kaverin kanssa.

Mutta onneksi minulla on - taas vaihteeksi - suunnitelma. Herään aamulla myöhään. Yritän nukkua klo 12 asti. Herätessäni koristelen siskon rippikakun mansikoilla (kivaaa :), jonka jälkeen syön ruispuuroa 100g kiisselillä. Sitten pitäisi lähteä kävelylle. Toivottavasti jaksan. 6km riittäisi sekin. Loppupäiväksi 2 x maitokahvi ja 2 x 80g tunaa. Jos kestän neljään asti ilman toista tonnikalaa niin vien sen ryyppypaikkaan eli siis laihan kaverin vanhemmista tyhjään kotiin. Siellä syön jotain salaattia ehkä, kaveri puhui sitä tekevänsä. En kuitenkaan paljoa. Juon luultavasti yli litran Pebble Parkia ja ennen nukkumaan menoa vetäisen 2 ruispalaa juustolla, voilla ja tomaatilla. Näin päivä siis olisi melkein peruskulutus (~1500 kcal), jos salaattia ei lasketa. Kävelyllä kulutan vähän niin ei periaatteessa pitäisi lihoa. Jos siis o
nnistun.

Krapula kinkkisempi. Siskon rippijuhliin tulen aamulla ja krapulassahan on aina nälkä. Koko päivänä pitäisi syödä vain 3dl mehua aamulla, 2 minttu dominoa juhlissa (joissa kaikkea ihanaa tarjolla), n. klo 13 ruispuuroa 100g kiisselillä ja 200g maitoa. Lisäksi on 3 x 80g tunaa, kahvia, teetä ja siinä se. Noin klo 16 lähdemme mökkeilemään pariksi päivää sukulaishelvettiin, joka koostuu rasvaisista ruuista. Matka kestää 3 tuntia ja sille (& loppupäivälle) minulla on vain 5dl mehua ja tunaa, jos en ole vielä kaikkia purkkeja syönyt. Arvoista ja kaloreista en tiedä mutta laskeskelin, että 800 ja jotain. En luota onnistumiseeni kuitenkaan. Kerron siitä sitten matkan jälkeen. Saatte nauraa ja haukkua minut lyttyyn, jos en onnistunut. Luultavasti niin käy. Ennenkään en ole krapulassa onnistunut. En varmaan kertaakaan.

Aika hyville uutisille? No ensinnäkin aivan ihanat kuvat Naomista ja Audreystä. Ja etenkin Naomista niin syötävän nätti kuva. Nams. Kerrompas teille, että minulla on aina päässäni samanlainen hattu, se on vähän niinkuin tämän tytön tavaramerkki ;) Tarvitteko lisää hyviä uutisia? Niitä nimittäin on. Se eilinen oli aika unelma. En uimaan viitsinyt lähteä, en oikeastaan olisi edes ehtinyt. Kävelin kuitenkin 10 km ja vetäisin tunnin verran pilatesta. Laskin päivän arvot ja ne menevät näin: ~839 kcal ~98g prot. ~81g hh. ~15g r. Mainiota, eikö vain. Oli erittäinkin onnistujaolo. Tänään taas puntari näytti 48,7 kg eli 48:n kilon puolelle päästiin pienen takapakin jälkeen. Huomenna tulisi olla 48 kg mutta riittää, jos olisi 48,5 kg.

Vieläkin lisää? No tämä päivä voisi olla hyvä uutinen. Aamulla Serrano ja 250g maitorahkaa, jossa 50g mansikoita. Oli tosi nam. Heti Serranon jälkeen söin 15g soijahiutaleita ja 60g mansikoita, jotka lilluivat 150g maidossa + kahvi. Oli niin kiire salille, että piti äidin nakata. 50 min salilla, enempää ei ehtinyt. Sitten 2 km uimista. Äiti haki taas, koska kävimme kirppiksellä siinä samalla. Löysin 2 ihanaa paitaa, paidan, jota käytän mekkona ja 3,90 € maksavat unelmakengät. Kotona söin Q&T green curry chicken aterian, joka oli aivan ihanaa. Lähdin auton kyydissä kaupunkiin, vietin siellä mainiota ja tupakantäyteistä aikaa pari tuntia, jonka aikana ehdin shopata Bob Dylanin cover kokoelman - siinä 3 ihanaa albumia täynnä täydellistä musiikkia. Kävelin kotiin 3 km suhteellisen nälkäisenä. Vetäisin heti kotona salaatin, jossa 150g kurkkua, 30g salaattia (suunnitelman mukaan olisi pitänyt 60g mutta salaatti loppui kesken) ja 20g salaattikastiketta. Sitten vähän maitorahkaa. Piti käydä ruokakaupassa, minkä jälkeen nyt saan syödä maitorahkan loppuun ja vieläpä 150g kiisselillä. Hienoa, hienoa, hienointa. Arvot ovat ~913 kcal ~82g prot. ~102g hh. ~18g r. Kalorit menivät 900 puolelle mutta tänään en hermostu siitä. Kaikkihan on hyvin ja päivä kuitenkin mennyt hyvin. En tosin ehtinyt venytellä salilla ja kirppiksen jälkeen en enää kotona jaksanut. Joten huomenna saattaa jalat olla vähän pipinä. Mutta huomisen murhe. Tällä kertaa hyvät uutiset kompensoi huonot uutiset.

Minua saa ja pitääkin onnitella, kun olen ollut 2 päivää supernainen.

torstai 17. heinäkuuta 2008

Back To Same Old 49 kilos

Usko horjuu pahemman kerran. Miten voi olla mahdollista, että eilen 48,5 kg ja nyt 49? En mässännyt edes. Nostaako sairaana olo painoa? Toisaalta en edes ole sairaana enää, en kovin paljoa. Ääni on vieläkin raakkumista mutta olo on helpompi. Lauantaina pitäisi puntarilla näkyä numero 48,0. Näin ei tule tapahtumaan.

Eilisestä. Menin perhetutun luokse katsomaan Lostia hänen kanssaan (mielenkiintoinen päätös seasonille 4) ja pelaamaan vähän Sims Universityä. Ja joo, aina oon rakastastanut Simsiä mutta se nyt ei kuulu tähän. Vaan se kuuluu, että oli pakko syödä jäätelö. Geisha jäätelö! Helvetin ihanaa mutta olisin voinut ja halunnut kieltäytyä. Tai olisin voinut itsekurin puolesta sanoa ei mutta muuten se oli mahdotonta. Sanoin olevani karkkilakossa, sitten hän kävi kaupassa ja postissa. Ja hän palasi niin iloisena niiden kahden tuutin kanssa. Ja eipä siinä ollut mitään tehtävissä. 27g hiilareita, 13g rasvaa ja 240 kcal. Siis 70g jäätelöä voi sisältää sellaista syntiä. Kyllähän tietenkin vitutti kirjoittaa ruokasuunnitelmaan ne kamalat luvut. Piti jättää 200g maitoa juomatta eikä se edes korvannut tuota jäätelöä. Ja minä olisin halunnut ne maidon kalsiumit. Osteoporoosi - no thank youuu. Eilisen hysteeriset luvut ~1077 kcal ~72 g prot. ~139 g hh. ~23g r. Kalorien puolesta olin kuitenkin voiton puolella ja siltikin 49 kg. Menkat on loppu, kävin vessassa ja otin vaatteet pois ennen painajaisieni puntaria. Ja 49... Kuinka selittäisitte tuon? Auttakaa, onko tässä joku juttu vai lihonko vaan oikeasti omia aikojani, vaikken syö edes normaalikulutusta?

Tänään menen samalle tutulle myöskin. Mutta tänään vähän eilistä fiksumpana. Liioittelen vähän tautiani ja sanon, että nieleminen tekee kipeää. Voin juoda vain teetä ja sekään ei ole miellyttävää. Näin minulle ei voi tuputtaa mitään. Ja tämän päivän syömisiin kuuluu seuraavaa: aamu > 150g maitoa, jossa 15g soijahiutaleita ja 60g tuoreita mansikoita / välipala > salaatti, jossa 140g kurkkua, 50g lehtisalaattia ja 20g salaattikastiketta & ruispuikula 10:llä grammalla sulatejuustoa. Nyt lähden kävelylenkille. Katsoo nyt jaksaako kävellä 6 vai 10 km. Kotona näykin vähän raejuustoa, jonka jälkeen olisi tarkoitus ehtiä käydä uimassa 2 km. Voipi tulla kiire, minkä vuoksi en nyt ehdi myöskään mitään kunnollista postata. Uinnin jälkeen (tai milloin lie, jos en sinne ehdi) juokaisen HeVi shotin. Loput raejuustosta syön ennen tutulle menoa. Quick & Tasty keitto olisi lounaana. En tiedä pitääkö se syödä kotona. Tuskin viitsin sitä tutullekkaan viedä, jos kerran 'nieleminen tekee niin kipeää'. Katsoo nyt. Jossain vaiheessa kuitenkin. Illalla 80g tunaa, 100g maitoa ja 60g mansikoita paljaaltaan. Nam. Toivottavasti huomenna puntari on myötämielisempi minua kohtaan. Piristäkää jooko. Mulla on läskiangsti meneillään ;(

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Big no-no

Fuck. Big no-no liikunnalle. Olen sairas. En voi uskoa tätä todeksi. Ääntä ei meinaa lähteä. Lisäksi on nälkä, vaikka kello on 11:40 ja klo 9:15 söin puuroa. Nyt pitäisi olla salilla hikoilemassa itseään viemäriin. Sitten uimassa 2km. Väsyttää, kun taas heräsin ties mihin aikaan ja tuntui, että koko ajan hyttynen kuppaa jostakin. Äh, kenties lisää kahvia kehiin? Ehkä tee auttaisi tähän kurkkuun paremmin. En halua uskoa, että tämä on totta! Ehkä herään kohta sängystäni ja tämä päivä alkaakin vasta sitten - terveenä. Hiphei! Mutta ei siltikään. Ja kuvissa uusi ihana thinspo(?), mielettömän kaunis Naomi Watts, jonka luisia hartioita rakastan. Mahasta voisi hyvin vähän nipistää pois mutta ei se mitään.

Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Nimittäin en ole menossa juomaan. Olihan minulla melkoisen hyvä plan juonnille ja krapulalle mutta niiden pitävyydestä nyt ei koskaan tiedä. Lisäksi juominen niin lihottaa. Aijon olla terve ennen perjantaita, jolloin pitäisi juoda. En mene juomaan siltikään, koska en kerro parantuneeni. Sitten liikun kaikki rästiliikunnat loppuviikosta. Unelmoin siitä, jos vaikka jo huomenna pääsisin salille ja uimaan. Viimeistään perjantaina kuitenkin pitäisi. La-su halli on kiinni. Ja sitten lähdetäänkin jo
sunnuntai iltana mökille lähes viikoksi. Kun palaan niin juon päivän tai pari. Sitten alkaa elokuu ja halli menee kiinni - pariksi vuodeksi! Remontti, nyyhke. Onneksi ei ole tämän kaupungin ainoa. Pitää vaan sitten muuttaa viikon liikuntasuunnitelmaa elokuuksi.

Eilen kävin kaupassa santsaamassa perus turvaruokia. Minulle nämä ovat maitorahka, raejuusto ja tonnikala (80g tölkeissä). Ostin samalla myös kurkkua ja salaattia ja mansikoita! Mmm, nyt aijon pari päivää syödä maitorahkaa pilkotuilla mansikoilla ja soijahiutaleita ja mansikanpaloja maidossa. Mutta lisää infoa eilisestä muutenkin. Meni aikas nappiin. Suunnitelman ulkopuoliseksi tuli 2 pikkuista mansikkaa ja sisu pastilleja tupakan yhteydessä. En laskenut kumpaakaan mukaan lopputulokseen. Sisuja en laske muutenkaan. Olin kuntosalilla 1,5 tuntia aktiivisesti liikkuen ja 20 min venyttelyjä. Viimeiset vartti aktiivista liikuntaa oli jokseenkin helvettiä. Iski nimittäin nälkä. Mietin jo, että käyn syömässä vähän tonnikalaa ja tulen takaisin. Mutta sain kuitenkin kunnialla kaiken tehdyksi. 10 min kevyttä kuntopyöräilyä, 20 min soutulaite, 20xvatsalihaksia, 10xvatsalihaksia, 15 min kumma laite, sitten jalkalihasharjotteita. 20 vatsaa lisää, 15 min reipasta kuntopyöräilyä, 5 min sama kumma laite. Sitten venyttelyt. Go, Moll
y! Hiki virtasi. Pilateksen tein vasta Skinsin jälkeen mutta kuinka vain. Kunhan tein. Oli sellainen päivä, että sai olla itsestään ylpeä.

Tänään ruokalistalla:
aamupala -> Havre mustikkapuuroannos
välipala -> iso tölkki (ei perus 80 gramman) vaaleaa tunaa & 100g maitoa
lounas, joka riittää iltapalaksi asti -> 1l nuudelikeittoa, jossa 0,5dl riisiä & 100g maitoa
joskus (piti syödä hallilla alunperin) ->Alpro Soya mansikkajogurtti & knorr shotti

Ihan lupaavalta näyttää, kai. Pitäisi tässä suunnitella, mitä syö to ja pe. Ainakin paljon mansikoita ja kurkkuista salaattia. Niin ja muuten tämän päivän arvot tulevat seuraavassa postauksessa. En jaksa niitä nyt alkaa laskemaan. Väsyttää muutenkin. Mutta tosiaan, koska nyt selvästikkin sairastelen niin voisimpa ottaa (epätoivotusta) lepopäivästä kaiken irti ja saada katsotuksi kaksi Almodóvarin leffaa. Voisi lukea ja nukkua niin paljon, kuin sielu sietää. Ei kiire yhtään mihinkään. Pelkään vaan, että tulee huono omatunto, kun ei liiku mihinkään. Vaikka toisaalta minähän olen sairas.. Ja nyt kun lepää niin ehkäpä huomenna on äkkiparantunut :D Uskaltaisiko ottaa yskänlääkettä vai onkohan se joku salattu kaloripesä.. Tietääkö kukaan?

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Hermostuttaa

Niin tekee. Hermostuttaa ihan urakalla. Haluaisin jo skipata tämän viikon ja päästä täydelliseen viikkoon. Aamuisin olen alkanut heräämään kummiin aikoihin ja aivan helvetin väsyneenä vieläkin. Heräisin normaalisti klo 9 katsomaan Serranon perheen. Viime kesänä en edes jaksanut nousta niin aikaisin. Nyt herään aivan oma-alotteisesti siinä kahdeksan aikaan aamulla. Olen elämäni ollut niin aamu-uninen mutta nyt vain herään, vaikkei unikiintiö edes ole vielä täynnä. Ja on yleistynyt outo aamuhourimiseni viime viikon aikana. Tänä aamuna luulin koko ajan, että jossain oli hämähäkki. Hiuksissa, kädessä, viereisessä seinässä tai katossa. Huitelin vähän väliä kuviteltua hämähäkkiä pois hiuksistani ja tarkistin katon kymmenen kertaa. Ja juuri kun olin rauhoittunut takaisin nukkumaan niin pitää herätä katsomaan Serranoja. Heti aamusta vedin kunnon huutamiskiljumis raivarit. Näin, että joku oli syönyt maissini jääkaapista. En olisi niitä edes tänään syönyt mutta en voi sietää sitä, että minun ruokiini kosketaan. Minun omilla rahoilla ostamiani ruokia syö se vittumainen kusipää, jota siskoni voisi isäksi kutsua. Soitin äidilleni huutopuhelun, jonka jälkeen paiskasin kännykän seinään niin, että akku irtosi. Hän soitti sitten kotipuhelimeen, että maissia saattaa olla muualla jääkaapissa. Mutta ne eivät tietenkään olisi minun maisseja, jotka ovat minun ruuilleni tarkoitetussa paikassa ja niissä ei lue paketissa 'Mollyn'. Eli jatkoin huutoa, vaikka ääntäkään ei enää meinannut lähteä. Sitten paiskasin lankapuhelimen lattiaan ja siinä meni lattialla oleva kello paskaksi samalla. Kävin puntarilla, joka näytti hieman vettä juoneena ja vaatteet päällä 49,5 kg. Ja vaikka tiesin, että menkatkin voi lukua heitellä ylös taikka alaskin (kuulemma myös alas) niin hakkasin puntariakin lattiaan. Toivottavasti se suostuu vielä toimimaan oikein. Hakkasin vihaani vaatekaapin oveen, potkinkin. Sattui ihan omaan käteen se lyöminen. Sitten aloin katsomaan vihaisena Serranoa. Huhhuh, tällaisia raivareita ei olekkaan tullut hyvään aikaan. Serrano onneksi pehmitti. Etenkin Afríca ja Raul osio. Ja Chonin Marilyn laulu myös ;)

Sitten alkoi hermostuneisuus Serranon jälkeen. Kuin olisi astunut lievän paniikin esikartanoon. En tiedä painoani ja se kammottaa minua. En tiedä milloin voin painoni mitata edes. Olen taas menossa juomaan ja viiniä tulee jo korvista ulos. Haluan juomaan, en halua juoda. Humala kyllä, ryyppäys siltikin vittuun. Eilinen pilalla, tämä päivä pilalla. Missä on se täydellinen viikko, joka ei ole koskaan onnistunut? Mutta ei, pitää juoda perjantaina tai lauantaina
taas, sitäkin seuraavana viikonloppuna pitää juoda kaksi kertaa. Miksi pitää juoda?! MIKSI!

Eilinen meni päin vittua tosiaankin. Eniten ehkä vituttaa, kun olisi voinut olla ilman ruokaa. Ei edes tehnyt mieli. Yhdessä vaiheessa oli kamala nälkä ja sekin meni ohi. Sitten lähdin puutarhajuhliin, joissa pari serkkua, täti, eno, mummo, pappa ja äidin velipuoli vaimoineen. Kaduin lähtöäni heti, kun auto starttasi. Minun ei olisi ollut pakko lähteä. Olisin voinut jäädä kotiin olemaan heikkona nälästä ja tupakasta. Mutta minä menin. Serkkupojista kaikki kolme ovat hirveän lihavia, ylipainoisia. Ja he ovat vasta nuoria. Mikä heidät on saanut siihen? Mikä on tehnyt heistä niin laiskoja ja mukavuudenhaluisia, etteivät he jaksa mitään tehdä? He ovat laiskoja, oikeasti. Ja minä siellä natustelin pikkuisia annoksiani. Alkupalat hyppäsin suoraan ohi. Jääteetä en olisi halunnut juoda. Olin juovinani mutta en vain voinut nielaista. Kuppi sitten kaatui vahingossa lattialle ja luulin jo pelastuneeni. Mutta ei, uutta kehiin. Kävin vessassa ja kaadoin puolet kupista pois. Puoli kuppia siis taisin juoda. Ja minä kun olin selvinnyt koko päivän kupilla kahvia ja pannullisella teetä. Sitten alettiin syöttämään jotain makaronilla ja öljyllä myrkytettyä salaattia. Otin sitä vähän. Jotta saisin lautaseni täydemmäksi niin piti napata matkaan myös puolikas rieska, jossa jotain kevyttä tuorejuustoa. Yhden lihapullan sorruin ottamaan. Eipä sinänsä, olisin voinut jättää syömättä koko typerän safkan. Mutta kun kerran ruokaa otin niin se lihapullakin eksyi helpommin. Näistä päätin laittaa 100 + 80 + 50 kcal. Lopun kruunasi sitten pala jumalaista mansikkakakkua. 250 kcal pienestä palasta sitä. Suurin osa siitä leivosmaisesta kakusta oli kermavaahtoa ja jotain vohvelitaikinan tapaista. Sitten vähän jotain sokerisotkua ja muutama mansikka. Ajattelin jo heittää sen pois mutta yhden palan maistettuani söinkin kokonaan. Pyhästi kuitenkin vannon, että se oli pieni pala.

Ilta menikin hukkaan noissa bileissä. Ei ollut enää klo 21.30 järkeä alkaa juomaan mehua loppuun. Söin kuitenkin proteiiniaddiktioni vuoksi ne 2 x 80g tonnikalaa. Kiisselinkin jätin suosiolla taka-alalle. Luvut olisivat nyt ~769 kcal ~45g prot. ~23g hh. ~3g rasvaa. Mutta ne eivät pidä paikkaansa, sillä nuo fuckin' puutarhapartyt pompauttaisi ansiokkaasti hiilarilukemaa. Voi vittu sentään, itkettää. Ja mitä tähän päivään tulee niin ahdistaa, etten pääse uimaan, niinkuin suunnitelmaan kuuluisi. Nämä _vitun_ menkat. Käyn kuntosalilla ja myöhemmin
päivällä lenkillä (vaikka sataisi). Toivottavasti huomenna olisivat jo loppuneet. Menisin uimaan sen 2 km ja pilates myös huomenna.

Mutta minulla on muuten taas kerran ongelma, joka saa kurkkuni kuristamaan ja minut ahdistumaan. Piti suunnitella taas viikko. Ja taas miettien sitä, miten saa juotua järkevimmin. Olen kyllästynyt suunnittelemaan viikkoja juomisen pohjalta. Herkkupäivääkään ei ole ollut pitkään aikaan, koska ne menevät juomiseen. Silloin kalorit nousevat niin valtaisiksi. Eli siis tiistai ja keskiviikko ovat kuten suunniteltuja. Torstai on perus 850 kcal päivä + pilates ja lenkki. En tiedä onko juomista pe vai la joten tässä viikossa on vielä yksi päivä, joka on perusnormaali + lihaskunto ja lenkki. Sitten on juomapäivä, jonka kalorit pomppaavat vähän alle 1600 kcal. Aamulla puuroa kiisselillä ihan vain siksi, että kiisseli menee kohta vanhaksi (ja sitä on vielä puolet jäljellä). Sitten 2 x 80g tunaa ja ennen lähteä ruispala (puolikas), jossa tonnikalaa, juustoa, oreganoa ja mikrolämmitys. Niin ja juomapäivänä myös pilates. Juomana Pebble Park ja kännissä saan syödä yhden ruispalan siivun voilla, juustolla ja tomaatilla. Krapulapäivä saattaa olla siskoni rippijuhlapäivä, jolloin voi olla vaikea vastustaa herkkuja. Juuri sen vuoksi, että on krapulassa. Mutta päätin, että jos en onnistu näinä kahtena päivänä niin sitten jäävät Qstock juomiset. Krapulapäiväksi siis on lepoa, 8dl mehua ja 2 ruispalaa voilla, juustolla ja tomaatilla. Aamen. Ahdistaa.

En tajua, missä vaiheessa aloin vaatia näin paljon itseltäni. Kyllähän koko laihdutus on alusta asti ollut sellaista 'kaikki peliin' hommaa mutta nykyään ei kelpaa ei mikään. Siitäkin tulee vitutus, kun pitää vaihtaa liikunta päivältä toiselle. Vaikka sen saman liikunnan tekee toisena päivänä ja mikään ei jää tekemättä niin se menee silti suunnitelman mukaan eri tavalla. Suunnitelma on ohjenuora päivällä ja sen pitää pitää. Mitä siis tähän päivään kuuluu, kun suunnitelma on muuttunut? Laitetaampa sekin vielä. Aamupalaksi maitorahka, jonka jo söin. Kohta lähden kuntosalille puoleksitoista tunniksi. Sen päätteeksi knorr shot ja takaisin kotiin. 80g tunaa, venyttelyt ja sitten pilates. Katsoo nyt jaksaako lähteä lenkille. Voi olla, että ei. Lounaaksi seitikimpale, 200g raejuustoa ja Alpro Soya jogurtti. Illalla 250g maitorahkaa 150g kiisselillä. Arvot ~864 kcal ~128g prot. ~68g hh. ~7g r. Jos näin menee niin arvot ovat rasvaa lukuunottamatta kivat. Rasvaa siis jälleen kerran liian vähän. Mutta se nyt ei uutta ole.

Tiedättekö huusin kesken tämän postauksen itseni nälkäiseksi niiden vitun maissien takia. Sinne oltiin laitettu joku kuppainen pirkan maissitanko. Vitut kuulkaas. Piti huutaa puhelimeen, että viedä sen kuppaisen paskan sieltä jonnekkin helvettiin, se ei ole minun. Ja sitten piti huutaa siitä, että saa vittu luvan ostaa oikean merkkisen maissin, enkä edes suostunut kertomaan, mikä se merkki on. Huusin vaan, että miettii minkä on syönyt. Senkin takia merkki on tärkeä, että sellaiselle tangolle on jo laskettu yhtä pitkoa kohden kalorit, proteiinit, hiilarit ja rasvat. Ja sen takia myös, että se oli minun! Ja syöty ilman minun lupaani! Vituttaa niin kerrassaan, kun minun ruokiini kosketaan. Ja vielä kun se on se kuvottava isäksi kutsuttu paskiainen, joka sen tekee. Menee ruokahalu niistä ruuista, kun se käy niitä koskemassa. Tein nyt sellaisen puolihyllyä peittävän paperin, jossa lukee isolla, että MOLLYN ja vähän muutakin paskaa, että niihin ruokiin ei kosketa. Mässätköön omilla ruuillaan. Menee niin totaalisesti hermot. Teippasin sen lapun tosiaan siihen niin, ettei ruokani edes näy. Minä voin nostaa sitä paperiläppää ja ottaa mitä haluan. Paskiainen voi vastedes pitää limaiset näppinsä niin vitun kaukana, kuin voi. Aamen saatana. Kuvissa muuten Helena Bonham Carter - kaunis ja nuoruudessaan oli laihakin. Mutta vitutus on kova ja sitäpaitsi suhteellisen aiheeton. Mutta piti tähänkin mennä jossain vaiheessa hermot. Aina olen kihissyt kiukusta, kun johonkin ruokaani on koskettu. Ja nyt meni yli. Eivätkö ne idiootit tajua, että näen kyllä, milloin paketit ovat väärissä paikoissa ja nopeasti kaappiin nakattuina (=eivät edes suorassa ja välttämättä kannet kunnolla kiinni). Adios, suckers!

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Weekend

Yhtä kännissä varmaan olin perjantaina, kuin Kate tuossa viereisessä kuvassa. Lovely. Katehan näyttää hyvältä tuossakin mutta minä en ole yhtä hemaisevasti narkkarin näköinen ollessani yhtä sekaisin.

Viikonlopun tarina. Aloitetaan kronologisessa järjestyksessä. Perjantai meni aluksi lähes suunnitelmien mukaan. Kotona söin ylimääräisenä sen myslipatukan ja yhden leivän. Niistä yhteensä extraa 136 kcal. Katselimme päissään Skinsiä, itsehän rakastuin Chris Milesiin. Saa onnitella, ei sitä joka päivä rakastuta fiktiivisiin henkilöihin. Minä tosian useammin. Mutta näin. Poltin liikaa. Sen verran, että seuraavana päivänä alkoi tupakka maistua vasta kännissä. Join myös reilusti yli oman osani tonkasta. Kaveri oli jo päissään, joten antoi ihan luvalla minun ryystää sitä litkua. Tosin olin jo ennakoinut niin, että juon enemmän. Että laitetaan vielä siihen lisäksi 70 kcal. Mutta illalla aloimme syömään ruisleipää. Minulle 3 leipää, jokaisen päällä 17% juusto, joku kevytrasva & tomaattia. Olisiko ehkäpä 350 kcal. Yhteensä siis saldo noin ehkäpä 1950 kcal. Loisto homma indeed. Ei kerrassaan pitäisi juoda.

One plan ruined, two to go! Mutta se onnistui helposti. Suunnitelmaan ei aluksi kuulunut ryypätä kahta päivää. Joten olin hakoteillä syömisten kanssa. En edes ollut menossa käymään kotiin ennen seuraavaa ryyppäystä. Aamulla ruisleipä ensikrapulaan. Sitten menimme kiinalaiseen ja söimme aterian puoliksi. Ennen ryyppäystä söimme vielä 2 tonnikalaleipää. Tähän mennessä about 1240 kcal. Sitten 0,75 litraa viiniä, joka ei mennyt päähän. About 600 turhaa kcalia. Onkoh
an ne vodka pelleilyt nostaneet tätä toleranssia vai mikä on? Olenko vain lihonut niin kovasti? Nouseeko toleranssi muuten vaan niin helposti? Jokatapauksessa lisää viiniä kaverin vanhempien tonkasta. Ja se oli parasta viiniä, jota olen koskaan maistanut! Siitä vaikka 300 kcal. Ennen nukkumaanmenoa pikkuinen pakastepizza puokkiin. Siitäkin 300 kcal. Ja näin pääsemme päätähuumaavaan lukuun: ~2440 kcal! Adios vaan, juomien ei kannata. Tuhosin kaksi hyvää päivää sen sileän tien. Ja vielä kolmas tulossa. Mitähän sitä krapulassa söikään. Ruisleipä ei enää uponnut. Mutta paketti nuudeleita ketsupilla, 300g makuunikarkkia, Q&T keitto, Alpro Soya jogurtti ja illalla vielä pastaakin katosi suun mustaan aukkoon. Lähes ~2000 kcal. Bingo, beibi! Nyt alkaa oikeasti juomalakko hetkeksi. Tämä viikko tipattomana ja vasta seuraavan viikon lopussa juon. Ehkä jopa kahdesti, kun on Qstock.

Mitä taas tähän viikkoon tulee niin pakko vetää täysillä. Tällä hetkellä 48 kg on kaukainen luku ja sen pitäisi olla tavoitettuna jo sunnuntaiksi. Näin on, näin pysyy. Onhan tässä toki heikko olo. On tämä paastopäivä ja lipitän teetä. Pitäisi vähillä voimilla lähteä ostamaan 1,5 kilsan päästä tonnikalaa, kun lähikaupassa ei ole niitä 80 gramman purkkeja. Saatan kuolla matkalla mutta minkäs tässä voi. Olo on alhainen, kiitos valtaisan krapula ja känni sessioinnin. Tänään pitäisi lähteä jonnekkin sukulaisten puutarhajuhliinkin. Mitään en voisi syödä enkä kyllä paljoa päällenikään laittaa. Olo on niin mammuttimainen, että ampukaa jo pois. Ja lapset muistakaa, että juominen ei kannatta! Ellette sitten halua päätyä mammuteiksi. Mutta todellakin, jos nyt polttaisin sellaisen ah-niin-päähän-menevän venäläisen tupakan niin saattaisin oksentaa. Enkä siitä mausta. Olo menisi vaan erittäin heikoksi. Tekisi niin mieli tupakkaa, kuinka selviää, vittu! Jos vetäisisi pohjalle 100g mehukeittoa aka kiisseliä. Sitten saattaisin selvitä tupakasta. Ja tämä siis ei ole kahden päivän krapula vaan yleistä paastoheikkoutta.

Tämä päivä muuten. Sen tulisi mennä seuraavasti: 1l mehua, 100g kiisseliä, 100g maitoa, 2 x 80g tunaa plus kahvit ja teet. Käyn puutarhajuhlissa juomassa ansiokkaasti kahvia ja nyt tuossa vieressä on pannullinen teetä. Niin villisti sanotaan, että 50 kcal tulisi kahvista ja teestä. Silloin arvot olisivat ~653 kcal ~51g prot. ~107g hh. ~6,2g rasvaa. En tajua, kuinka pärjään nuilla säälittävillä parilla grammalla rasvaa päivästä ja viikosta toiseen. En vain osaa syödä rasvaa paitsi siis kännissä ja krapulassa, jolloin en katso mitä syön. En osaa ottaa rasvaa osaksi ruokavaliotani. Tonnikala öljyssä voisi olla ok mutta siitä tulee niin nopeasti niin paljon kaloreita. Vittu sentään, kun on vaikeaa pelleillä ruuan kanssa. Voisi pikkuhiljaa lopetella tämän ja alkaa läskiksi. En vaan kykene siihen. Ja jos lihoisin niin iskisi paniikki ja alkaisi teholaihutus. Jos yhden tuollaisen viikonlopunkin jälkeen on olo, kuin mursulla ja norsulla yhteensä niin millainen olisi, jos harrastaisi normaalisyömistä. Jaahas, vaikea sanoa. Olisi vain ihanaa palata aikaan, ennen ruokasuunnittelua. Koska tämä on parasta ja pahinta, mitä saattaa keksiä. Siinä on ihanat hetkensä, kun tietää syövänsä terveellisesti, liikkuvansa, olevansa kurinalainen ja pystyvänsä siihen. Sitten katoaa grammoja puntarilta ja saa olla tyytyväinen itseensä. Tuntea onnistuneensa, olevansa rautaa, pystyvänsä kieltäytymään. Mutta millä hinnalla? Sitä joskus tekisi niin kovasti mieli jotain. Mutta ei saa syödä. Sitä suunnittelee kalorin ja proteiinigrammojen tarkasti päivän toimintasuunnitelman. Siihen kuuluu liikunta ja ruoka. Ja ne määräävät päivän suunnan ja toteutuksen. Eikä suunnitelmaa saa muuttaa, koska silloin helposti repsahtaa. Pitää ravata liikkumassa ja syömässä ja ei jää aikaa rikkoa sitä typerää suunnitelmaa ja mennä improvisoidulle kahvitapaamiselle ystäviensä kanssa. Ja jos suunnitelman rikkookin ja menee sinne kahville niin sitten sitä miettii vaan koko ajan, ettei voi olla tyytyväinen. Ja aina jokin menee vikaan kuitenkin. Aina on syönyt viimeisen ruuan liian myöhään, aina huonot hiilari- & proteiinisuhteet ja mikä onkaan sopiva määrä rasvaa. Rasva on pahasta mutta sitä tarvitsisi. Ja lopulta sitä ei enää osaa syödä. Hiukset ohenee ja hellurei. Jos joskus onnistuisinkin saamaan jonkinmoisen mystisen täydellisen kontrollin niin mikä olisi palkka? Minusta tulisi ruma luuranko, jota ihmisiä iljettää katsoa. Luut paistaa ja minä tähystelisin niitä peilistä ylpeänä ja haluaisin laihtua vielä vähän lisää. Muut eivät kestäisi edes katsella luitani.

Tämä on oikeasti naurettava oravanpyörä. Tai ehkä ennemminkin itkettävä.
( PS : Tsekatkaa alemman postauksen weight loss ticker).

Ticker




Fuck 'em. Nämä tickerit eivät tue painotavoitetta, joka on alle 46 kiloa. Mutta tällä mennään siihen asti.

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Ollakko vaiko eikä olla...

...pettynyt itseensä. Toisaalta nyt puhutaan vain yhdestä myslipatukasta. Mutta se ei ollut suunniteltu. Kuinka suhtautua, miten käyttäytyä. Olisi pitänyt vain tehdä Renee Zellwegerit ja juoda iso kuppi kahvia mustana. On tuokin niin helvetin kaunis ja laiha :(

Eilinen kuitenkin meni niinkuin piti. Eikun ei sittenkään. En käynyt lenkillä. Ilma oli tosin paska, myönnän, mutta keskiviikon takia olisi pitänyt siltikin mennä. Istuin koko päivän koneella ja telkun ääressä. Kävelin alle kilsan kauppaan (+sama matka takaisin) ostamaan maitorahkaa ja raejuustoa. Niistä kahdesta ja tonnikalasta on niin muodostumassa perus turvaruokia. Mutta vitut nyt siitä. Nimittäin tämän päivän suunnitelmaan on jo tullut yksi muutos. Se myslipatukka, jonka söin. Ja vituttaa muuten aamupainonkin suhteen. 49 kg ennen vessassa käyntiä. Sen jälkeen 48,5 kg. En tykkää, en yhtään. Eilen oli onnistumisfiilis. Sellainen "minä pystyn tähän ja huudan sen koko maailmalle". Tänään vähän plaisumpi meininki. Ja kun kuitenkin tiedän, että olen menossa juottamaan itseni humalaan ja uusi informaatio on, että ehkä jopa juonkin 2 päivää putkeen. Minulla ei ole selkärankaa juomisen suhteen. Hävettää myöntää mutta näinhän se asia on. Plääh. Ja minä vieläpä haluan juoda.

Pääasia oli tosiaankin ilmoittaa, että päivääni lisääntyi 59 kcal ja about 16g hiilareita. Tänään on enää syötäväksi 200g raejuustoa. Buuhuu, oikeasti. Saan sen syödä klo 17 ja sitten kävelen kaverille, jossa alan juomaan suhteellisen tyhjään mahaan. Sitten iskee kuitenkin jossain vaiheessa nälkä ja kuitenkin mätän nassuuni jotain ruisleipää kaikin mahdollisin maustein. Ok, voi olla, etten mene ylikulutukselle kun kerran kävelenkin sinne suht. pitkän matkan. Mutta en ainakaan laihdu taikka hoikistu. Ja nyt 48 kg tuntuu aikas kaukaiselta. Sekin olisi vasta BMI 19.

Meinasin melkein unohtaa hyvät uutiset! Selkäni on jokseenkin luinen. Yllätyin aivan, kun eilen peilasin toisen peilin kautta. Haahaa. Ehkä vielä joskus laihaksi. Ehkäpä. Mutta nyt ajattelin puhua Serranon perheestä. Jos ei sarjaa siedä niin tämä kappale kannattaa ohittaa. Eikö vain olekkin raivostuttava se uusi hahmo, Dolores/Lola! Hyvä luoja että teki mieli lyödä sitä kun katselin tämän päivän jakson. Eniten ehkä inhottaa, että sillä on nyt samalla tapaa hiukset kiharalla, kuin Africalla. Ja se käyttää samoja eleitä ja käsiliikkeitä. Ja se on julmaa! Aivan sama, vaikka sarja onkin fiktiivinen (paitsi ei minulle :DDD ). Minä helvetti sentään rakastan Africa Sanzia ja kukaan ei tule sen elämää pilaamaan! Ja vielä se, että Lola sai Raulin itselleen niin täältä lähtee iso ja ulvova itkupotkuraivari. Raulin pisteet laski kyllä aika ikävästi. Vittuun se Dolores, en halua pilata aamujani katsomalla sitä. Huoh - pääsipä vuodattamaan.

En tajua mikä kesä se tällainen on. Kaksi aurinkoista päivää tulee mieleen ja muuten tätä sadetta ja kylmyyttä. Ei viitsi edes lähteä minnekkään kauas omin päin kun paleltuu matkalla. Onneksi minun ja laihan kaverin Skins maratoni piristää kaikkeen. Pebble Park piristää entisestään. Valkoviini yleensäkin on suuri sydän. No mutta, toivoisin jo pääseväni luonnon helmaan aka mökille. Tiedän, että siellä on ties mitä rasvamössöjä ruokana ja kaikkea muuta. Mutta haluaisin nyt mennä rauhoittumaan jonnekkin, missä on pelto ja punainen aitta ja maailman vihrein nurmi. Voisin alkaa taas soittamaan ja laulamaan ja mökillä voisi olla aurinkoista. Istuisin lammen rannassa, siinä sillalla. Sitten kitaroisin itseni jonkinmoiseen nirvanaan ja polttaisin venäläisen tupakan. Muistaisin Arkangelin ja Belomorskin. Sukulaisille voisin soittaa Blowin' in the Wind, jos he haluavat jotain kuulla. Ja he kehuisivat ääntäni vilpittömästi. Niin, että voisin uskoa heidän sanaansa. Nukkuisin aitassa ja katselisin öisin siitä pienestä ristikkoikkunasta rauhaisaa peltoa ja kuulisin, kun linnut laulavat. Hämähäkinseitti kiiltelisi aamu-usvassa. Lähtisin pihalle myöhäisyön tupakalle. Istuisin hiljaa aitan portailla ja katselisin savua ja tupakan hehkua. Kuuntelisin muiden unta. Silloin voisin hymyillä itsekseni.

torstai 10. heinäkuuta 2008

< 49 kg

Hyvät uutiset on, etten jumita enää 49:ssä kilossa. Huonot on, että en tajua, miten olen BMI:ni laskenut. Edellisellä kerralla painaessani 49,1 oli BMI muka 19,1. Olen kai katsonut väärin luvun tai laittanut pituudeksi vahingossa 160 cm tai jotain vastaavaa. Sillä BMI on nyt 19,3, vaikka painan 48,7!!! Enkä edes käynyt vessassa ennen puntaria. Ja edellisenä iltana oli tapahtunut pieni mässäys. Eli nyt on vahva usko siihen, että 20. päivä painan 48 kg enkä yhtään enempää.

Eli siis palataan eiliseen, kun olin liian väsynyt ja pettynyt edes kirjoittamaan. Ensimmäinen oikea repsahdus krapula lauantain jälkeen. Päivä alkoi ihan pirun lupaavasti. Söin ruispuuroa 100g mehukeitolla. Olin kuntosalilla heti aamupäivästä tunnin. Sitten join
100g mehukeittoa ennenkuin kävin uimassa kilsan. Tämän jälkeen knorr shotti ja pyöräily kotiin. Siinä vaiheessa tuntui kyllä jaloissa jo se maailman laiskin pyöräilykin. Koska kuntosalilla olin pyörräillyt 5,3 km viiteentoista minuuttiin, levelillä 5. Minulle suoritus, en tiedä teistä. Kotona söin 100g pakasteporkkanoita ja Alpro Soya mansikkajogurtin (125g). Katselin Serranon jakson ja venyttelin. Ennen lounasaikaa oli jo nälkä, joten piti ottaa varaslähtö ja syödä 100g raejuustoa, joka olisi lounaaseen kuulunut. Varsinaiseen lounasaikaan katosi nassuun seitikimpale, 100g maitoa ja 150g wokkivihanneksia. Ja sitten söin pullan.

Oliko se sitten pullan syy vai sen, ettei aamuni alkanut Serranolla niin loppupäivä pilaantui piakkoin. En vain saanut sitä pullaa mielestäni. Piti lähteä kaupunkiin tuulettumaan, eikä edes pyörällä. Oli niin kylmä, etten jaksanut palelluttaa itseäni. Muutenkin kylmyys taas vähän palaillut minuun. Pitää taas käyttää kuumailmapuhallinta - päivittäin. Ostin siis kaupungista siskon rippilahjan ja hälytin taas auton. Tiedän, olen laiska ja ajattelematon ympäristön vihollinen. Mutta siinä vaiheessa ekoteot vittuun. Olinko kenties sittenkin liian vähällä energialla vai mitä, kun tupakka teki heikon olon.

Kotona tein siskolle kortin, vaikka oikeastaan olisi väsyttänyt. Ja siinä vaiheessa olisi pitänyt mennä nukkumaan. Mutta ei. Kortin jälkeen olin nälkäinen. En kuitenkaan syönyt. Sitten laskin päivän saldon, joka olisi ollut seuraavanlainen: ~85
0 kcal, ~19g prot, ~128g hh ja ~15g rasvaa. Hermoistuin tuosta oikein kunnolla. En tosiaan etukäteen ollut laskenut tuoltakaan päivää, kuin kalorit. Piti jättää pullan takia iltapalakin väliin. Mutta sitten kun nuo hiilarit pomppi silmille ja missä kaikki proteiinit.. Sitten söin kaloripommikiisselin (200 kcal). Sitten 2 paahtoleipää, joista on tehty 2 kolmioleipää. Välipalakeksi, 2 annosta muroja -> nukkumaan. Voisin lohduttaa itseäni sillä, että laskeskelin, ettei eilisen aikana olisi pitänyt lihoa eikä laihtua. Kalorit meni ~1900 tietämille ja siitä miinustetaan liikunta, josta tuli vähintään 400 kcal = 1500 kcal = peruskulutus. Voisin lohduttaa myös sillä, että kaikesta huolimatta puntari näyttää jo 48 lukua (mitä olisi kai eilenkin näyttänyt, jos olisin muistanut käydä puntarille). Mutta kuitenkin tuntuu, etten ansaitse kuulla näitä faktoja, koska pilasin hyvän onnistumisputken.

Laskin muuten jollain netin laskurilla rasvaprosenttini. Sellaisen, missä on mitattuna kaula ja vyötärön levein kohta ja mitälie. Sen mukaan rasvaprosenttini olisi 15 mutta hiukka vaikea uskoa. Koska tätä ihraa kyllä on. Ja normaali rasvaprosentti naisilla oli 22, anorektikolla keskimäärältään 10. Kummaa. No, onneksi en luota tulokseen. Olisi ihanaa tietää se oikea rasvaprosenttini. Mutta nyt takaisin tähän päivään. Tänäänkään en tule saamaan proteiineja, koska olen nopeasti suunnitellut keskiviikon ja torstain ohjelmat. Huomaan puutteet nyt. Tänään tulisi olla aamupala (söin jo) annos hedelmäpuuroa, joka on muuten suunnattu vauvoille. Itsehän pidän siitä. Tai toisaalta onhan se suunnattu kaikille 8 kuukautta täyttäneille. Mutta joo, välipalaksi 20g soijarouhe, 150g kurkku ja 60g tomaattia. Lounaaksi riisi-linssi-vihannesrisottoa. Siihen sekoitetaan snadi Cre
me Bonjour silmäke mausteeksi. Illalla 200g kiisseli ja 100g maito. Proteiinin puutteen takia lisäsin vielä jossain vaiheessa päivää syötäväksi 250g maitorahkaa 100g kiisselillä. Faktamasiinan tulos olisi jolteensakin seuraavanlainen (jos oletetaan kahvista tulevan 10 kcal) : ~860 kcal, ~61g prot, ~129g hh, ~7g rasvaa. Hiilareita edelleenkin vitusti mutta ainakin sai vähän lisää proteiinia kehiin. Täältä tullaan hiilaripullamaha! Vittu kun eilenkin piti mennä repsahtamaan ;(

Paneudutaampa loppuviikon ongelmaan, joka on taas vaihteeksi ryyppäyksen muodossa. Nämä ovat niin ongelmakohtia. Ensinnäkin sunnuntaille suunnittelen normaalipäivän. Olkoon eilinen ollut nyt herkkupäiväni. Näin saan vähän keveämmän omatunnon eilisen suhteen. Mutta huominen perjantai on vaikea. 1 litra viiniä, josta tulisi 800 kcal. Mutta varmaankin käy taas niin, että minä juon tonkasta 11 osaa ja laiha kaveri 9 osaa. Eli laitan suosiolla 900 kcal osakseni. Mutta näin tulisi mennä loppuviikon:

Friday
aamupala : 250g maitorahkaa 100g kiisselillä / päivällä : 2 siivua ruispalaa sulatejuustolla / ennen juomaan lähtöä : 200g raejuustoa / juomana : 1l Pebble Parkia
Yhteensä : ~1400 kcal ~67g prot. ~47g hh. ~5g rasva
Pebble Parkista ymmärettävästi pystyin laskemaan vain kalorit.

Saturday
ensihätään : Subway kananrinnalla / kotona : 200g raejuusto, Alpen Light müslibar, 2 siivua ruispalaa päällisinään 15% oivariini & juusto
Yhteensä : ~830 kcal ~68g prot. ~80g hh. ~9g rasva
Juustosta ja voista laskettu vain kalorit ja nekin hieman summittain.

Sunday

aamupala : Havre mustikkapuuro & knorr shotti / välipala : Alpro Soya mansikkajogurtti / lounas : Knorr nuudelikeitto, jossa riisiä & 100g maitoa / iltapala : tölkillinen vaaleaa tunaa & 100g maitoa
Yhteensä : ~883 kcal ~74g prot. ~122g hh. ~10g rasva


Ei kai mulla nyt muuta tänään. Toivotaan, että onnistun tänään ja noina kolmena seuraavanakin päivänä. Lauantain uskoisi tuottavan eniten ongelmia. Perjantain myös, jos juomisen jälkeen erehtyy pistämään jotain suuhun. Mutta näin. Olipa harvinaisen tylsä teksti. Mutta harvinaisen ihanat Kate Moss kuvat.

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Maailman lyhin postaus

Ja maailman kaunein Kate Moss myöskin. Halusin vain tulla kertomaan, että tämä päivä on mennyt todella hyvin. Ei toki niin täydellisesti, etteikö jotain olisi voinut hieman paremmin hoitaa. Mutta eihän se koskaan mene niin ;)

Tänään tapahtui (lyhyt oppimäärä): Heräsin, katsoin Serranot ja samalla söin aamiaiseksi 150g vispipuuroa ja maitokahvin. Saatoin nukkua 10-20 minuuttia sen jälkeen mutten ole varma. Sitten kuitenkin katsoin Venetsian kauppiaan ja sen loputtua aivan suoraan vetäisin tunnin verran pilatesta. Sitten söin välipalaksi 40g soijarouhetta ja siivun ruisleipää sulatejuustolla. Tässä vaiheessa kello oli about 15.20. Lähdin kävelemään hallille ja nakkasin matkalla dvd:t makuuniin. Hairahdin matkalla pyörähtämässä myös pikaisesti kirpparilla Tuloksena tästä 2 paitaa. Sitten itse hallilla uin tunnin verran (2km, tiedän, että olen hidas uimari mutta uinkin rintauintia). Uinnin ja saunan jälkeen olin totaalisen finito. Nakkasin nassuuni Knorr shotin ja kävelin hallin portaille tupakalle. Olen nyt todennut, että mikään ei ole uimisen jälkeen parempaa, kuin istahtaa tupakalle. Totaalinen nautinto. Kävin sisältä nappaamassa kahvin matkalle. Jaksoin kävellä kotiinkin, mistä muuten olen ylpeä. Oli märät kengätkin. Aloin heti laittamaan lounasta, joka valmistui hiukkasen jälkeen klo 20. Kananrintapala paistettuna rypsiöljyssä. Lisukkeena 100g keitettyjä pakasteporkkanoita. Nyt olen tyytyväinen itseeni, vaikka lounas olikin myöhään ja iltapala tulee olemaan vielä myöhempään. Iltapala: 15g soijaleseitä 100g maidossa lillumassa. Terveellistä mutta ei maailman suurinta herkkua. No, kyllä sitä syö mutta murot olisivat parempia. Mutta myös epäterveellisempiä, joten mielestäni teen hyvän valinnan. Saan itseeni proteiineja hiilareiden sijaan.

Faktamasiina: ~744 kcal, ~64g prot, ~86g hh, ~12g rasva. Kaloreita tulikin näemmä yllättävän vähän, en muistanutkaan tuota lukua. Suunnittelin tämän päivän nimittäin viime torstaina tai joskus silloin, kun suunnittelin seuraavan kuuden päivän menyyt. Silloin en tosin laskenut, kuin kalorit. Ja olisi pitänyt laskea muutkin, sillä tämä ei ole kunnollinen proteiinipäivä, kun hiilareita on enemmän, kuin proteiineja. Hiilarit lähinnä puurosta, knorr shotista ja ruisleivästä. Soijasta myös mutta siitä tuli kuitenkin enemmän proteiinia. Mutta olen kuitenkin tyytyväinen, koska olen liikkunut hirveästi. Minulle tuo liikuntamäärä on paljon ja on sen suorittamiseen lähes koko päivä mennytkin. Ja uinnissa EnergyNetin mukaan kului hiukkasen päälle 200 kcal, kun laitoin uinnin tasoksi rauhallisen. Kävelyssä saattoi mennä joku 100 kcal (3 - 4,5 km). Pilateksen kalorikulutuksesta en tiedä mutten välitäkkään. En usko sen olevan kovinkaan paljoa. Mutta siis 744 miinus 300 = 444 kcal. Liiankin vähän itseasiassa. En halua säästöliekille. Mutta näin täällä tänään. Tämä ei niin lyhyeksi postaukseksi lopulta jäänytkään. Tämä lähtee itseensä tyytyväisenä nakertamaan soijaa ja katsomaan Gossip Girliä. Niin ja hei, jos joku tietää niin voisiko kertoa mitä osaa kropasta uinti kiinteyttää / treenaa? Ja kuinka tehokkaasti?

maanantai 7. heinäkuuta 2008

To Love And Hate Vodka

Järkyttävän ihana kuva Christina Riccistä ja poikkeuksellisen ihana kuva myös Mishca Bartonista tuossa alempana. Mutta itse asiaan, aloitetaampa vaikka siitä perjantain humaltumisesta. Ryyppäyspäivä: virhe. Krapulapäivä: iso virhe. Suunnitelmat: vituilleen. Että piti juoda puoli pulloa vodkaa mutta arvatkaa vain joinko melkein kokonaisen. Juoman kalorit lähes kaksinkertaistuivat. Ja vodka ei todellakaan ole mitään kevyttä shittiä. Hyvä humala tosin tuloksena. Kivat bileet ja mahtava porukka. Sopivan pienimuotoiset pippalot ja jokainen vieras rakastettava henkilö. Mutta krapula nyt olikin se pahempi ongelma. En jaksa edes muistella mitä kaikkea suuhun katosi. Katsoin kolme elokuvaa (Rikos ja rangaistus, Bagdad Cafe, Moottoripyöräpäiväkirja) ja söin. Yöllä siivosin kämpän.

Sunnuntai meni kyllä sitten hyvin. Heräsin melko myöhään, joten söin aamiaisen vasta, kun formulat alkoivat. Katselin sitäkin pitkästä aikaa. 150g vispipuuro ja HeVi shotti aamiaiseksi. Puolessa välissä kisoja söin välipalaksi 150g kurkkua (vain 12 kcal muuten), 60g tomaattia ja ruisleivän tuorejuustolla. Lounas valui aika myöhäiseksi. Tomaattibasilika kuppikeitto, jossa 10g keitettyä soijarouhetta. 50g raejuustoa ja säilyketölkillinen lohti (niinkuin säilyke tonnikalaa mutta vain lohta). Iltapalaksi 250g maitorahkaa, johon sitten laitoin 50g kiisseliä. Faktamasiina: ~850 kcal, ~82g prot, ~92g hh, ~13g rasvaa. Olin aivan yllättynyt, kuinka mahtavat proteiiniarvot olivat ja kuinka vähän hiilareita tuli. Sunnuntaista voin olla helvetin ylpeä.

Tänään astuin puntarille taas. Painoa 49,1 kg, BMI 19.1 (=vituttaa, vihaan tuota 19 lukua BMI:ssä). En tosiaankaan tiedä ehdinkö kahdessa viikossa 48:saan kiloon. Pistää tiukulle, kun ottaa nyt huomioon, että perjantaina pitää taas ryypätä. On se kumma. Piti olla 2 viikkoa juomatta. Sitten menen maanantaina (tänään) kaverien kanssa kahville. Ja kun istun pöytään niin heti paukahtaa kutsu, että perjantaina Skins maratoni ja tonkka viiniä. Voi vittu. Ja enhän minä sitten tietenkään osannut kieltäytyä. Ja kun juttu on vielä niin, etten oikeastaan halunnutkaan. Aavistin, että näin kävisi. Että heti, kun käy kutsu baanalle niin sinne mennään. Mutten kuitenkaan arvellut sortuvani näin helposti. Pelottaa, että juominen oudosti turvottaa mahani kamalaksi pullamössöksi. No, onneksi en kuitenkaan ehtinyt suunnitella perjantain menyytä valmiiksi. Nyt on laatikossa Bebble Park, 2 litraa valkoviiniä. Se pitää suhteuttaa jotenkin järkeväksi kalorikertymäksi perjantaiksi. Sitten lauantaina krapulasyönti ei saa missään nimessä karata käsistä. Vituttaa vaan, kun puhun aina samaa. Aina kuitenkin sorrun krapulasyöntisuunnitelmasta ja ketuttaa aika ankarasti. Mutta nyt olen niin kiireellisellä aikataululla, että yksinkertaisesti pakko vain onnistua. Ei muuta mahdollisuutta. Sunnuntain herkkupäivä on nyt kuitenkin peruttu. Perjantaina on liikuntana vain lihaskunto, minkä voi hoitaa alta pois ennen ryyppäämistä. Ja jos lauantaina olen kykenemätön pilatekseen niin sen voin puolestaan tehdä sunnuntaina. Sunnuntaille pitää nyt miettiä sellaisen 900 kcalin budjettiin pientä herkkua. Q&T currykanakeitto voisi olla hyvä suolainen herkku (~180 kcal), lounaaksi. Aamulla voisi vetäistä nassuun raejuustoa tai ruispuuroa. Illalla 250g maitorahkaa, jossa 200g mehukeittoa (jota muuten aina sanon kiisseliksi). Sokerisena hyvänä suklaapatukka tai 100g makuunikarkkia. Mutta tätä suunnitelmaa tosiaan pitää vielä hioa. Elikkä siis erittäin pienimuotoista herkuttelua, kiitos perjantain yllätysryyppäämisen. Damn. Juttuhan on vaan näin, että milloin tapaammekaan nykyään ystävieni kanssa niin joko olemme ryyppäämässä tai sitten puhumme ryyppäämisessä. Miten ollaan ryypätty viimeksi, miten ryypätään seuraavalla kerralla. Missä kokoonpanossa, kenen kotona, kuka hakee, missä järjestetään minun 18 v pippalot. Näin meillä tänään, eilen ja huomennakin.

Tupakan poltto karkailee vähän kätösistäni, juomisesta alkaa taas tulla ärsyttävän keskeistä. Mutta hyvinä uutisina voin kuitenkin kertoa, että näin hyvin ei siltikään ole mennyt vuosiin. Tämä on ollut niin hieno kesä. Jostain helvetistä olen saanut revittyä irti sellaista positiivista voimaa, etten olisi sitä kolmisen kuukautta sitten uskonutkaan. Oliko se sitten Venäjän matka vai mikä piristäjänäni. Luenkin jälleen. Tänään olen suorastaan ahnehtinut Viktor Jerofejevin kirjaa Hyvä Stalin. Yllättävän hyvä kirja ja sitäpaitsi minulla on pakkomielle venäläiseen kirjallisuuteen. Olen katsonut parin kuukauden aikana mielettömästi hyviä leffoja, makuunin suurkuluttaja kun olen. Alkaa tuntua, että kaiken tämän laihdutuspelleilynkin keskellä elämä tosiaan voi hymyilläkkin. Vaikka silti pitänee suunnitella vähän, miten selviää tulevasta matkasta maalle, jossa on tuhat sukulaista ja aikaa vietetään about viitisen päivä (toivottavasti ei pidempään). 21. päivä lähden mutta minulle tuttuun tapaan syömisistä selviytymistä täytyy miettiä jo 2 viikkoa etukäteen. Sukulaisten kanssa vaan on niin vaikea olla syömättä epäilyjä ja vittumaisia kommentteja välttäen. Ja ruokahan tulee tottakai olemaan hyvää muttei todellakaan kevyttä. Kammottaa pienetkin annokset niitä herkkuja.

Niin ja muuten mitä nyt tämän päivän kaloreihin kuuluikaan niin on paastopäivä. 1l mehua, 200g maitoa, 250g kiisseliä, säilyketölkillinen lohta (proteiinit taas) ja 2 kuppia kahvia. Nämä kuuluivat suunnitelmaan mutta sitten illalla kotiin päästessäni söin aikamoisen annoksen hunajakanarisottoa. Vähän pisti vituttamaan, mutta laitoin siitä 380 kcal. Faktamasiina (risotosta en osannut laskea mukaan, kuin kalorit, koska se ei ollut minun valmistamaani): ~1000 kcal, ~47g prot, ~98g hh, ~7g rasvaa. Tietenkin jos risoton laskisi mukaan niin hiilarit pomppaisivat korkeammalle ja saattaisi hiukan vituttaa. Mutta after all, päivä olisi voinut mennä huonomminkin. Joten tänään en ruikuta. Myönnän, tapahtui repsahdus. Mutta ei valtaisan suuri. Sitäpaitsi alunperin piti juoda litra mehua. Kaadoin 3dl pois kompensoidakseni vähän tuon riisin mässyttämisen kanssa. Yksi, vaikkakin pieni piste kuitenkin minulle siitä.

Sitten eräs asia, josta haluan avautua. Lihavuuden vihaaminen. Minua suorastaan inhottaa sh-blogeissa lihavien alentaminen. Ei, minua ällöttää se. Miten laihat kohoaisivat pelkän ulkomuotonsa vuoksi paremmiksi ihmisiksi, joilla on oikeus haukkua jotakuta, joka on selkeästi ylipainoinen. Minä tiedän, etten itsekkään halua samanlaiseksi, lihavaksi siis. En kuitenkaan koe oikeudekseni alkaa halventamaan ketään. Itseasiassa säälin lihavia, enkä sillekkään voi yhtään mitään. En saisi sääliä mutta säälin niin helposti. Ja monesti heitä, jotka eivät sääliä edes kaipaa. Jotenkin vaan tuntuu niin pahalta, kun lihavia katsotaan alakanttiin. Pidetään huonompina ihmisinä. Haukutaan menemään. Blogeissa päivitellään, kuinka "joku läski oli kaupassa ja lappas vaan koriinsa karkkia ja suklaata ja hyi vittu". Itse mieluummin ottaisin terveen suhteen ruokaan ja hyvän itsetunnon. Eikä minua silloin haittaisi, jos läskit tulisivat siinä sivussa. Nyt en voisi millään olla grammaakaan lihavampi. Mutta jos vain voisin olla itseni kanssa sinut. Oli se sitten lihavana tai laihana. Nyt koen vain olevani liian suuri tähän maailmaan, vaikka tavallaan tiedän, etten ole lihava. Ja kuitenkaan en ole riittävän hyvä itselleni. Sitäpaitsi koko perheeni on pulskempaa sakkia, paitsi siis minä, joka olen perusnormaali. Pikkusisko on normaalipainoinen mutta omistaa hänkin hyvästi ihraa. Isosisko on selvästi ylipainoinen ja äiti myös. Äitini ei ole mitenkään valtavan lihava mutta ei myöskään sinut kroppansa kanssa. Hän taitaa rakastaa ja vihata syömistä. Pitää ruuasta mutta syö aina liikaa. Sanoo aina ottavansa itseään niskasta kiinni ja laihduttavansa - tasaisin väliajoin mutta koskaan hän ei pääse puusta pitkälle. Minusta on surullista kuulla vieressä, miten hän sanoo, että läskeistä on nyt päästävä. Ja mitään ei koskaan tapahdu. Isänikään ei ole hoikka mutta hänestä on turha puhua mitään, koska en pidä häntä osana perhettäni.

Pointti on kuitenkin se, että ne läskit, joita blogeissa ja kai foorumeissakin haukutaan - ne voisi aivan hyvin olla äitini tai siskoni. Ja mikä oikeus kenelläkään olisi heitä haukkua pelkän ulkomuodon perusteella? Heidän, jotka eivät tiedä millaisia ihania ihmisiä he ovatkaan. Kiinnittäen pienen huomionsa vain siihen, mitä silmä näkee, kun todellisuudessa tärkeämpää on se, mitä silmä ei näe. Sisäinen kauneus on klisee mutta todellisuudessa mitä väliä on ulkoisella kauneudella, jos on sisältä mätä? Tiedättekös, tänään kysyin itseltäni näitä asioita pohtiessa, miksi minun pitää olla laiha. Enkä keksinyt yhtäkään vastausta. Ja silti vain täytyy.

torstai 3. heinäkuuta 2008

Smoker, I am

Onko se kesä vai mikä, kun tekee minusta onnellisen? On kerrassaan ihanaa olla ilman murheita ja ahdistusta. Päälläni on tällainen ihanan kesäinen kukkamekko ja voisimpa sanoa, että rakastan maailmaa tällä hetkellä. Tämä on muuten juuri se syy, miksi olen joskus maanisdepressiivisyyttä pohtinut. Toisinaan rakastaa elämää, sitten vihaa ja sitten vain suree. Mutta en minä kuitenkaan omista diagnoosia nyt taikka koskaan. Olen aivan terve, ihan kaikesta. En koskaan ottanut niitä ehdotettuja masennuslääkkeitä ja nyt voin olla siitä iloinen. Kaikki selviää, kun jaksaa odottaa parempaa huomista. Okei, nyt tippui kyllä pikkuinen valkoinen (tai harmaahko) valhe. Sillä todellisuudessa vielä viikko sitten mietin, että luovuttaisin terapiavastaisuudessani (muiden terapia on ok mutta itse tunnen epäonnistuneeni, jos hakeudun saamaan apua) ja hakeutuisin terapiaan tai lääkkeitä kinuamaan. Mutta tänään ei mietitä sellaisia vaan pidetään päivä positiivisena. Eilinen ei sitä muuten ollut.

Voin kertoa, että eilinen meni vituilleen, vaikka niin kovasti vannoin onnistuvani. Kaikki alkoi hyvin. Päivällä kävelin kaupunkiin shoppaamaan juhlamekkoa mutta mukaan tarttui sitten tämä kukkamekkokin. Juhlamekossa on muuten thinspaus meininki, koska mitä laihempi on, sitä paremmalta se näyttää. Nytkin näytän siinä ihanan solakalta, vaikken sitä olekkaan. Mutta näin, eli siis shoppauksen jälkeen olin niin uupunut ja polttanut reissun aikana päivän kaloritkin luultavasti. Sitten poltin venäläisen savukkeen ja piu heikotus iski totaalisesti. Oli pakko kaivaa ruokakassista Knorrin hedelmävihannes shotti, jotta saisin virtaa. Kuitenkin piti soittaa äiti hakemaan. Iskeydyimme kauppaan ja ostin herkkupäiväksi Kinder Buenon ja Fazerin jogurttisuklaapatukan. Kotona söin, mitä suunnitelmaan kuului mutta sitten otin yhden suklaan äitini levystä. Sitten otin rivillisen. Sitten söin molemmat omat suklaani, 2 paahtoleipää kaikin maustein, 2 omenakaura välipalaihmettä. Mitähän vielä. 3 Ristorantten minipizzapalaa. Siis kyse on sellaisista mukin ympärysmitan kokoisista höskistä, jotka olivat nekin herkkupäiväksi. 70 kcal kappale. Maitorahka jäi syömättä. Voin lohduttautua sillä, että jäin normikulutukselle, koska tosiaan tsippailin niin pitkään kaupungillakin kaloreita polttamassa. Mutta olin häpeissäni itseni puolesta. Kun yhtäkkiä mätin naamaani vitusti kaikkea perheeni nähden. Ja minulla kun on perheessäni healty-eating-kid maine. Vitutti, että pitää tulla blogiin kertomaan, kuinka taas meni vituilleen. Näin eilen. Nukahdin säälittävyyteeni.

Tänään ei kuitenkaan ole mennyt mitään ylimääräistä. Olen paistatellut päivää katollani, yrittänyt saada rusketusta pintaan. Mehua on vielä jäljellä, jos nälkä sattuisi iskemään. Mutta mieleni ei tee mitään. Ei tehnyt tänään kaupassakaan. Vaikka itseasiassa kauppa on paras paikka minulle unohtaa syöminen, ellen ole kamalan nälkäinen, milloin kauppa puolestaan on elävä helvetti. Yleensä kuitenkin kaupassa tulee tosi vahva voittajafiilis niitä terveyspöperöitä noukkiessa. Yhteenveto: päivä mitä mainion enkä edes stressaa eilisestä. Opettelen tähän, että epäonnistumisiin ei jäädä rypemään, koska siitä seuraa vain niin huono olo, että epäonnistuu heti uudestaan.

Huominen tulee olemaan 1900 kcalin katastrofi. Joisin mielelläni viiniä mutta kun on tuo vodkapullo laatikossa.
Pitää sekin joskus tuhota. Ja sitten kun lantraan vielä niin kalorit menee vituilleen, vaikka juon vain puolikkaan pullon (0,25l). Huomenna saan syödä aamulla ruispuuroa kiisselillä (140 kcal) ja ennen juomista 250g maitorahkaa (140 kcal). Sitten ryyppään itseni (toivottavasti) hyvään humalaan, hummaan illan menemään ja ennen nukkumaan menoa isken naamaani siivun ruisleipää rasvan ja juuston kera. Ja viimeisin ihan vaan, koska pelkään krapulaa ja se on hiukkasen sitä ehkäisemään. Krapula päivä on kuitenkin se suuri katastrofi. Olen taas suunnitellut senkin päivän mutta yleensä krapulapäivät menee niin omalla painollansa. Ja sitä kun on angstisena ja vielä tiedostaa syömisensä (ja edellisen päivän juomisen kalorit) niin yleensä suunnitelma jää puolitiehen. Toisaalta tällä kertaa on roskaruokaakin tuossa suunnitelmassa niin jos vaikka onnistuisin. Elikkä 6 x Ristorantten minisnadipizza (420 kcal), puuro kiisselillä (aamupala, 140 kcal), molemmat ruisleivän puolikkaat rasvalla ja juustolla (toimii krapulaan, 260 kcal) ja illalla puolikas paketti maitorahkaa (72 kcal). Näin yhteissumma olisi ~890 kcal. Sitten hymyilisin aamulla, jos onnistuisin. Ja sen jälkeen alkaisi todellinen laihdutusputki, johon ei alkoholi kuulu. En tiedä onnistunko, koska tapani mukaan viiletän kuitenkin heti baanalle, jos jossain on bileet. Mutta tarkoitus olisi olla juomatta 20.7 asti, jotta ehdin 48 kiloiseksi siihen mennessä. Onnea minulle. Kaksi viikkoa tosin on lyhyt aika laihduttaa mutta pitkä aika olla juomatta.

Tänään olen valmistellut ensiviikkoa varten. Tein suunnitelmat huomisesta ensi torstaihin asti. En kerrassaan saa ratketa syömään. Voi kun nyt tulisi taas takaisin se, ettei ruokaa tee mieli. Nyt ajateltuna se olisi mukavaa. Silloin ajateltuna se oli huolestuttavaa. Mutta nyt puhutaan tupakasta. Että näin, Venäjän jälkeen mennyt joka päivä 2-4 tupakkaa. Ennen Venäjää ei mennyt välttämättä ensimmäistäkään joka päivä. Sitten menin Venäjälle tupakanpolton tehokuurille ja back in Finland olen vedellyt aamusavuja. Harmittaa toisaalta tehdä itsestään surkea nikotiiniaddikti mutta kun pidän tupakasta enkä siis lopettaakkaan halua. Jokseenkin surkuhupaisasti nauran itselleni, kun tiistaina uimahallista päästyäni istahdin heti siihen hallin portaille tupakalle. Näin täällä, mitenkä siellä?

Sitten puhutaan siitä, mitä peili näyttää. Kerro, kerro kuvastin, miksi näytän yhtä lihavalta, kuin alkutilanteessa 6kg lihavampana? Ymmärrän toki, että ratkeamisia on tullut. Mutta kun painoindeksi kuitenkin alkaa numerolla 19 niin miten voi olla näin järkyttävän näköinen? Tuntuu, että päivä päivältä vain turpoan peilissä, vaikka puntari puhuu toista. Puntari voi olla sairas, koska kyllä kai minun pitäisi lihoa, kun olen Venäjän jälkeen ryypännyt, krapuloinnut, ratkeillut.. On tämä saatana. Inhottaa nähdä kuvajaisensa. Kuulun siihen typerään kastiin, joka haluaa olla siro keijukainen. Toki vain kropaltani, en luonteeltani. Mutta tuntuu, että olen paisunut kaikkia lihavammaksi, enkä nyt oikein tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Olisi kiva nähdä muiden silmin itsensä. Mutta sitten peilin edessä mietin, että mitä minun silmäni näkevät niin se on olemassa (läksit siis). Ja silloin kaikki muutkin ne näkee. Meneekö niin, vaikea sanoa. Onnellisuus on tänään ollut kympissä, itsetunto puolestaan nollassa. Ei kuitenkaan ihan miinuksen puolella tänään. Ehkä huomenna, let's see. Paranoidi pääni sisällä sanoo, että ryyppäys on tehnyt minusta kolmessa viikossa pallon. Sanoo myös, että Sisuissa on makeutusaineita, jotka lihottaa samalla tavoin, kuin karkki. Ja sisu pastilleja vetelen aina tupakan jälkeen 2-3 kpl. Minä itse puolestani puhun, ettei minusta koskaan tule laihaa. Ei ikikuunapäivänä, vittu sentään. Sen takia repsahtelu loppuu nyt. Ja aijon päästä asettamiini tavoitelukemiin oikeisiin aikoihin. Ensimmäinen etappi siis on tuo 20.7 -> 48 kg. Siihen tulee melkoinen hoppu kyllä. Niin kiire, ettei yhtään repsahdusta sallita.

Ja vielä sanomani piti, että Mena Suvari muutamia vuosia takaperin, blondina ja pikkuruisena, ihanaa katseltavaa. Bambin silmät ja jotain ihanaa positiivisuutta noissa kasvoissa. Niinkuin yläkuvasta huomaa (minä ainakin). Jotain tuollaista ihanaa, mitä minulla vaan ei koskaan tule olemaan. Mutta Shalom aleikun, be well!