maanantai 31. maaliskuuta 2008

Pretty in Bikinis


Itseinho on jatkunut nyt kolme päivää. Vihaan tätä. Syömiset periaatteessa ihan ok. Alle 600 kaloria, mikä on se ylin vaihtoehto. Mielellään alle 500 toki. Tänään innostuin kokeilemaan kotikokin taitojani. Kaikki voi nähdä sen mahastani. Olen surkea kokkaamaan ohjeista mutta vaikka itse sanonkin niin keksin hyviä variaatioita. Maistuvaa ja helppoa ruokaa, jota siis ääliökin osaa valmistaa. Toisaalta valmistan mitään kunnon ruokaa kovin harvoin. Syön mieluummin pikkuista ja kevyttä pitkin päivää, kuin römäytän kalorit kerralla ihan kattoon asti. Siispä tässä teille oma variaationi tutusta kevytherkusta! Älkää innostuko liikaa kuitenkaan mäyssäämään, että mahdutte bikineihinne.

Molly's Apple Dream
Tarvitset omenan, rypsi- tai rapsiöljyä (tai aivan sama, öljyä), kauraleseitä ja kanelia.


1. Kuori tietenkin se omena. Viipaloi sopivankokoisiin palasiin. Pienet palaset lämpeävät mikrossa nopeammin. Aseta omena viipaleet
lautaselle.
2. Ota sopiva määrä leseitä ja laita kulhoon. Omatunnostasi kiinni, kuinka paljon haluat niitä annokseesi. Mitä enemmän, sitä parempi. Sit
ä enemmän siis myös kaloreitakin, mitä enemmän leseitä. Suosittelen sellaista desiä kauraleseitä. Laita kauraleseiden joukkoon hieman öljyä. Öljyä ei tarvitse paljoa. Kokeilemalla näkyy mikä on hyvä määrä. Liika tekee inhottavan öljyiseksi ja rasvaisen oloiseksi. Liian vähänkään ei ole sinällään loistavin idea, koska silloin kauraleseet ovat kuivia. Kannattaa siis ensin laittaa vähän öljyä, maistaa, lisätä jos tarvii. Sekoittakaa kauraleseet ja öljy mahdollisimman hyvin.
3. Tumppaa kauralese/öljy sekoitus omenoiden päälle. Lisää tämän päälle oman maun mukaan kanelia. Tunge tuotos mikroon 30-50 sekunniksi. 4. Nauti antaumuksella. Jos omatunto sallii niin vaniljajäätelö tässä päällä on aivan mainio. Minun omatuntoni ei sitä tosin salli.



Oli omanlaisensa kokemus syödä töissä pitkästä aikaa, aivan siis luvan kanssa. Pussipuuro (~115 kcal), 2 kuppia kahvia, toinen maidolla ja toinen mustana (~10 kcal). Kotona töiden jälkeen pienempi annos omena unelmaani (~166 kcal) ja illalla (ja aivan liian myöhään) tomaattikeittoa & 50 g raejuustoa (~75 kcal & ~45 kcal). Jälkiruuaksi omena unelmaa (~180 kcal). Liikunnassa olen taas ollut lusmu. Tein kolmen kilsan lenkin kävellessäni kotiin. Piikkikorkokengillä vieläpä ja tuossa loskasäässä. Ansaitsisin mitalin, ellen tietäisi että olen oikeasti pirun laiska. No, kaloreita kertyi kuitenkin yhteensä huimat ~585 kcal. God dammit, fatso! Onneksi huomenna alkaa taas mehu(kahvi)paasto viideksi päivää. Ei pidä miettiä syömisiä niin hulluna. Voi myös hyvällä omallatunnolla löysäillä, kun tietää, ettei paaston aikana tulisi hikiliikkua. Aloitan siis pilatesyritelmäni ensiviikolla. Samoin kuin syömisen taas pitkästä aikaa. Minun täytyy painaa sunnuntaina 52 kg. Korkeintaan saan painaa 52,4 kg. Muuten tästä ei todellakaan tule mitään. Ei lasta eikä paskaa.

Aion muuten viljellä näitä julkkisten bikinikuvia vielä paljon lisääkin. Mutta kerronpa teille nyt sanasen Mollyn thisposta & motivaatiosta.Tällä hetkellä olen täynnä motivaatio pisteitä. Toki pääpointtihan on haluta olla laiha. Mutta nämä asiat auttavat muistamaan sen. Aina.

1. Menen kesällä edelleen vihaamani serkun häihin. Laihana!
2. Edelleen minulla on myös ne bikinit, joihin haluan mahtua kesällä. Tämän motivaatiopisteen merkitys vain kasvaa päivä päivältä. Hyvä niin.
3. Minulla on eräs erittäin laiha ystävä. Tiedättekös en vain halua nähdä häntä ennenkuin olen laiha. Vielä joskus olimme erittäin hyviä ystäviä. Nyt näemme ihan pirun harvoin. Ja jotenkin päähäni on kehittynyt tällainen ihmeellinen pinttymä, etten voi nähdä häntä tämän näköisenä. Haluan, että hän näkee minut sitten, kun voi sanoa, kuinka kovasti olen laihtunut. Saan jotain ihmeen kicksejä tästä.
4. Youtuben thispis <3>
Etenkin nuo linkitetyt blogini reunassa. Ne pitää liikkeessä.
5. Quotes. Etenkin tiettyjä puhelen itselleni, kun tekisi mieli syödä jotain moskaa. "Are u still eating! Get over it!" Siitä oikeasti muistan, kuinka jotenkin inhottavan säälittävää syöminen on. "Nothing tastes as good as thin feels." Ja tärkein "Everytime u say 'no thanks' to food u say 'yes, please' to thin!" Tiedän, etten saisi ajatella tuollaisia fraaseja. Minulla ei ole aikomusta sairastua todella. Mitä nyt jos vähän syömisiään vahtii mutta en minä halua anorektikoksi. Laihaksi vain. Vaikka raja on vähän häilyvä. Mikä on normaalia ja mikä ei. Pidän punaista nauhaa ranteessani, jotta muistan kannattaako syödä. Naurettavaa sinänsä. Muille sanon leikkiväni kabbalaa, sen vuoksi minulla on punainen nauha.

Raja on niin pirun ohut. Ei, minulla ei ole anoreksiaa. Jos se on minusta kiinni niin voi myös olla tulemattakin. En halua tästä elämää itselleni. Pärjään kyllä sen kanssa, että tämä pitää hienoisesti elämääni otteessan, laihdutus siis. En halua sairastua mutta en myöskään halua lopettaa laihdutusta. Haluan vetää tämän nyt loppuun asti. Lopettaa laihdutuksen vasta, kun vihdoin olen laiha. Ensimmäistä kertaa elämässäni.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Itsesääliä part 542

Viimeinen postaus torstaina siis. Laskin sitten ne kalorit lopulta. 1600 kcal, vähän päälle. Eli periaatteessa en siitä mitenkään lihonut, enkä laihtunut. Hoxhox periaatteessa. Käytännössä kyllä on tullut 0.2 kg lisää. Vielä on matkaa Marcian (--->) mittoihin.

Perjantain olinkin lähes koko päivän mehulla. Meni ihan pirun hyvin. Päätin jopa juoda sitten illalla kahvilassa kavereiden kanssa kaloripommi kaakaon kermavaahdolla. Olisin vielä senkin antanut anteeksi. Mutta sitten lähdin jotenkin kummassa baarikierrokselle. Saatiin hullu päähänpisto, että mennään niihin baareihin, mihin päästään ja ollaan kunnes meidät pois potkitaan. Minullahan ei papereita ole ja ihan hyvä niin. Ei tule juotua koko ajan - nykyisin jopa aika vähän. Ensimmäisessä baarissa 1 iso kalja. Toinen ehdittiin tilata, ennenkuin papereita tultiin kyselemään -> seuraava kohde sitten. Sitten seuraavaan kun päästiin niin oltiin siellä sulkemiseen asti. Sitten k20 baariin ja siellä me oikeastaan pisimpään olimme. Saatiin vielä halpaa kaljaa suhteilla. Ei sinänsä, mullahan meni päähän aivan hetkessä, kun vielä vähän kaverin halppisvinkkuakin lipitti. Kun ei ole syönyt koko viikon aikana kuin 2-3 päivän normaalikulutuksen niin kivasti joo menee päähän.

Ja kivasti myös menettää viimeiset itsekunnioituksen rippeet. Mulla on jotenkin aivan hirveen alhainen ja likainen olo. Lähdin jo jonkun miehen taksiin aivan ajattelematta. Nopeasti hiipi tajuntaan, että tämä on aikuinen mies, hyi helvetti, mitä olen tässä tekemässä? Ulos taksista, heihei vaan, takasin kaverin luokse. Sitten heseen, jossa maistelin kaverini ranskiksiakin jopa. Yritin luoda keskustelua järjestyksenvalvojan kanssa sillä aikaa, kun kaverini bongasi jonkun. Ja siinä sitten mentiin tämän jonkun kämpille kaverini kanssa. Joku inhottava räppäri. Kaverin sitten piti lähteä mutta minä olin möksähtänyt sohvalle. Masennus slaakki. Ja hän siinä sitten silitteli hiuksiani, yritti lohdutella ja minä katselin tyhjyyteen. Aijemmin hän oli yrittänyt iskeä minua, joten kaiketi olin aika helvetinmoinen pettymys. Lähdin siinä sitten menemään kotiin päin. Kuudelta aamulla kotona ja henkisesti aivan riekaleina. Äitikin heräsi, kun saavuin. Ja minä kun kerroin hänelle edellisenä iltana lähteväni kahvilaan. Enkä saisi jäädä juomisesta kiinni, ellen todella halua lastenkotiin. Viime kesänä olin suljetulla sen kolme viikkoa tämän asian tiimoilta - juomisen siis. Mainitsinkohan jo tästäkin. Sitä edellisenä kesänä alkoholin yliannostus ja teholle. Näitähän on.

Sukuloimaan siis. Kyllä, edelleenkin humala vähän päällä. Serkut olivat kasvaneet tunnistamattomiksi. Siinä sitä sitten hiprakassa miettii, että mitä helvettiä. Mikä onkaan tämä surrealistinen uni, johon juuri astuin. Ja sitten syömistä, hyi helvetti. Ruokaa ja sitten jäätelöä. Salaattinakin oli vain italian salaattia niin sillä ei paljoa lautasta voi täytellä. Jäätelöäkin vielä, vaikkakin ehkä parasta pakettijäätelöä, jota koskaan olen maistanut. 1000 kaloria toin varmaan sieltä siis mukanani. Ja pelottaa ajatellakkaan, kuinka monta kaloria kaadoin itseeni edellisen illan aikana. Mummolasta kotiin ja nukkumaan. Inhottava krapula, vaikkei tällä kertaa niin oksettanutkaan. Voimia vain ei ollut nimeksikään. En edes viitsinyt nukkua sängyssäni, etteivät porukat epäilisi mitään. Nukuin vaatehuoneeni lattialla ja katselin kamalassa morkkiksessa Voguen peittämiä seiniäni. Terve vaan, Gisele, en taida lähipäivinä saada sääriäsi.

Lauantaina en kuluttanut mitään. Sitten kun heräsin siinä klo 18 jälkeen niin keittelin nuudeleita, koska nuudelit ketsupilla auttaa tämän likan krapulaan. Söin saarioisen kinkkusalaattiaterian, joka oli herkkupäiväksi tarkoitettu. 1800 kaloria siis lauantainakin. Sunnuntai aamuna astuin sitten puntarille. Paino noussut 0.2 kiloa. Taas 53.5. Katsoin mitä painoindeksi kertoisi siitä. 20.7 BMI sellaisessa mittarissa, johon piti ikäkin laittaa. 'Olet ihannepainoinen'. Joo, in my dreams. Realistinen BMI laskuri kertoi, että 20.9 olisi indeksini. Kuinka läskiksi ihminen itsensä tosiaan päästääkään. Olen tänään katsellut peilistäni itseäni ja minua aivan oikeasti kammottaa. Loppuisi nyt edes nämä _vitun_ menkat.

Inhottaa kohdata se fakta, että alastomana (mikä ettei vaatteet päälläkin) on aivan kamalan näköinen. Voika olla jotain näin rumaa! Ja kuinka minä vielä aivan avoimesti esittelen pärstääni kaikille. Muslimihuntu olis kova juttu tähän saumaan. Ja vaatteet todellakin ovat jumalan lahja ihmisille. Niillä saa kätevästi peitettyä läskinsä. Ainut vaan, että kohta on taas bikinikausi. Minulla loppuvat laihdutusviikot kesken! Olen lähdössä Venäjälle kesällä, enkä tosiaankaan halua mennä sinne tällaisena läskinä, vaikka kuinka ajattelin siellä aivan päälläni vaatteet pitää. Arg, masentaa, vituttaa ja on niin alhainen ja turha olo. Heittäkää jo sinne haudan pohjaan. En tarvitse edes kaunista muistomerkkiä. Enemmän minä tarvitsen samanlaiset jalat, kuin Nicole Richiellä.

Tänään on herkkupäiväni, joiden kaloreiden keskiviikkona laskin olevan ~1000. Ehdin kuitenkin syödä jo sen kinkkusalaatin lauantaina pois. Joten kun heräsin aamulla niin vetäisin nassuuni kotiruokaa ja vielä 2 annosta. ~800 kcal. Fami sulkaapatukka ~200 kcal. Porkkanaleivos (miksi se itseasiassa edes ostettiin..) ~280 kcal. Kahvia maidolla, 2 kuppia ~10 kcal. Siinä siis kaikki tähän mennessä muttei luultavastikkaan kaikki tältä päivältä. Tällä hetkellä siis ~1290 kcal. Kun sen lukuna noin näkee niin tekee vain mieli oksentaa..

Ensi viikko on pakko vetää taas mehulla ja kahvilla. Paastotessa itseasiassa ei saisi juoda kahviakaan mutta minä sanon sille, että vitut. Minun paastoni on sellainen villi ja vapaa, idioottamainen. Paastohan on pitäjänsä näköinen. Sunnuntai on herkkupäiväni eli silloin olen aina syönyt paljon. Maanantaina olen jo kahdesti sitten aloittanut mehupaaston. Siinä teille virhe numero 1. Ennen paastoa pitäisi syödä kevyesti. Toisaalta olen liikkunut paaston mukaisesti eli siis harrastanut vain kevyttä kävelyä. Mutta arvatkaa vain johtuuko se pelkästään laiskuudestani. Toissaviikolla mehupaastoni sortui totaalisesti keskiviikkona. Torstaina tuli nervous breakdown, perjantai ja lauantai oli sitten aivan sama laittaa mässäyksellä lyttyyn nekin. Tämä viikko meni paljon paremmin. Torstai meni mullin mallin omasta syystäni. Mutta sitten se, että perjantaina piti alkaa kaatamaan ööliä itseensä ja sitten lauantaina syödä krapulaansa. Eli 2 surkeaa epäonnistumista. Ensi viikolla teen sen todellakin oikein. Maanantaina syön kevyesti ja illalla heitän laksaa kurkusta alas. Sitten ti-la täysmehuilla ja kahvilla. Sunnuntaina kevyesti syöty herkkupäivä. Sitten siitä jatkan ~500 kcal per päivä tahtiin taas. Wish me luck!

torstai 27. maaliskuuta 2008

Chocolate Is Sin!

Tänään en voi kertoa mitä olen syönyt. En jaksanut sitten enää edes laskea, kun ylittyi 1500 kcal. Hupsahti ehkä jopa yli normaalikulutuksen, joka minulle on päälle 1500 kcal, jos en liiku. Ja kun tänään liikuin niin about 1700-1800 kcal. Eilinen selkärankani, joka oli silloin niin pirun vahva, katkesi aivan pirun ikävästi. Eikä siinä edes kaikki niskaani kaadettu paska. No, sitä ennen esittelen kuitenkin päivän thinspon.

Ali Larter. Heti kun ensimmäistä kertaa näin hänet Heroesissa niin hänessä oli jotain erikoista. Kuten näette, minimini pömppis kyllä on (vaikka toivoisin olevani edes puoliksikin noin laiha) mutta ei mitään. Alissa on jotain erikoista. Tavallaan hän on hirveän tavallisen näköinen, tavallaan taas aivan erityinen. Pääasiassa pidän bruneteista mutta Ali on niin ihanan albiinomainen, pienirintainen, kaikinpuolin mainio thinspo. Syy jatkaa Heroesin katsomista.

And back to the actual point. Witch is still foooooood. Kiva on, kun työpaikan kahvihuoneen pöydälle on ilmestynyt Geisha konvehtirasia. Miksi ihmeessä, kysyn vain? Saamarin pullamössöt. Vaikka eihän se heidän syy ole, että minulla ei ole selkärankaa. Söin kaksi. Ja tiedän, että yhdessä sellaisessa on ~50 kcal. Onko se sitten sen arvoista - no ei helvetissä! Ja tänään kävin hammaslääkärissä. Siihen mennessä olin syönyt vasta 2 konvehtia ja pari desiä mehua. Kävelin kolmisen kilsaa hammaslääkäriin ja tuntui, etten jaksaisi nousta portaita ylös terveysasemalla. Täytin jonkun helvetin lomakkeen ja käteni tärisivät. Hammaslääkäri oli helvetin omituinen. 2 reikää minulla paskiaisella muuten. Ja kun pääsin pois sieltä leijonan kidasta niin en olisi jaksanut lähteä pois. Päivän saldo oli 4 ½ tuntia unta ja liian vähän energiaa. Siinä vaihessa sorruin sitten menemään syntiseen Lidliin ja ostamaan 100 grammaa maailman perisyntiä, jota suklaaksikin kutsutaan. Melkein jo nakkasin sen jokeen mutta laukkuun se sitten jäi - ja vieläpä riisifrutti tyyppisen riisivanukkaan seuraksi. Kävelin keskustaan kahvittelemaan. Loppumatkasta söin 2 riviä suklaata, vaikka niin inhoan etenkin herkkujen syömistä yleisillä paikoilla. Tulee sellainen olo, että ihmiset ajattelee, että "tuo ei jaksanut edes odottaa että kotiinsa ehtii. Pitää syödä jo matkalla". Tuskin kukaan mitään ajattelee mutta siltä minusta tuntuu. Jouduin odottelemaan kavereitani vielä kaupungissa -> 2 riviä nassuun. Sitten kahville. 2 viimeistä riviä meni kavereiden suuhun luojan kiitos. En kahviakaan viitsinyt ottaa.

Kävin ostamassa Pilates dvd boksin. Kiinteyttävä pilates, Tehokas pilates ja Aerolates (pilateksen ja aerobicin risteytys, joka polttaa hyvin rasvaa). 25 euroa sijoitin tähän huviin. Tavallaan se on sijoitus tulevaisuuteen, eikö vain. Ja sitten ostin alakerran kaupasta milkywayn ja 2 minikarjalanpiirakkaa. Mussutin ne sitten kirjastossa, josta äitini piti minut hakea. Olisin periaatteessa voinut kävelläkkin. Jalkani vain oli kipeytynyt ihan mukavasti. On ollut jo jotain oiretta pari päivää mutta nyt vasta tämä on todella vittumainen. Polven sivusta jomottaa aivan niin maan perkeleesti. Niinkuin polvessa olisi migreeni. No, kävin kirjastossakin sitten kahvilassa, äitini kanssa. Epähuomiossa laiton kahviini kermaa! Ja lisäksi sellainen keksi, josta oikein maistoi, kuinka se on rasvassa liotettua kauraa. Söin tässä vaiheessa riisivanukkaasta puolet. Loput sai äitini. Ja sitten kotona vielä riisiä ja hieman kanaa. Mäys vaan kaikille.

No, minulla kyllä alkoi menkat tänään, että sillä voi vähän selittää tätä. Mutta se ei ole mikään syy. Kyllä minulla pitäisi olla selkärankaa! Ja minulla olikin maanantaista keskiviikkoon mahtava henkinen tasapaino ruokailujeni suhteen. Alamäki lähti niistä _vitun_ geishoista. Jalkanikin on aivan helvetin kipeä. Ei vissiin nyt pariin päivään liikuta mitenkään. Katoan työpäivän jälkeen vällyjen väliin katsomaan vanhoja jenkkileffoja, opiskelemaan venäjää, lukemaan kirjoja.. Mutta tämä päivä oli läski, enkä saa siltä rauhaa! Pitää vetäistä mehuviikko seuraavan kerran toukokuussa, kun en enää ole töissä. Huomenna onnistun taas syömisieni puolesta. Liikkua en voi. Ja lauantaina syön 2 kevätkäärylettä. Sunnuntaina Saarioisten kinkkusalaatin ja Fami suklaapatukan. Periaatteessa herkkupäiväni (sunnuntai) voisi poistaa tämän päivän toheloimiseni vuoksi. Se vaan, että ne ruuat on jo ostettu. Niin, ja puolikas porkkanaleivos. Mutta huomenna vain mehua (&kahvia). Ja se tulee onnistumaan. Kyllä minä tosiaankin pystyn siihen. Huomenna selkärankani on ehjä taas.

Onko tämä nyt syömishäiriö vai kuinka? Laihduttaminen on pääintressini ja jokseenkin pakkomiellekkin mutta etenkin tällaisen mässäämisen jälkeen minusta vain tuntuu typerältä läskiltä, joka pitää typerää blogiaan. Että olisin loukkaus oikeita syömähäiriöisiä kohtaan. Vaikkakin jonkin verran tämäkin pää vielä älyä kantaa. En anna itseni harkitakkaan oksentamista. Tänään tuntui täysin siltä, että pakko saada kaikki moska ulos itsestäni. En halua pitää sitä kaikkea sisälläni turvottamassa minua kuumailmapallon kokoiseksi. Mutta oksentaminen ei laihduta ja se on jotain, johon en halua jäädä koukkuun. En ensimmäistäkään kertaa aijo oksentaa, jotten oksentaisi toista, kolmatta, kymmenettä kertaa. Näin. Ja pssst jos joku lukee niin ilmoittakaa toki itsestänne.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Russian Beauty

Kysyn vain, että voiko olla mahdollista, että näitä ihania venäläisiä malleja pursuaa joka kolkasta? Jossain siellä Siperiassa on varmasti joku tehdas, jossa näitä valmistetaan - yksi toistaan kauniimpia kappaleita. Pitkiä ja laihoja kroppia, joiden päässä keikkuu kaunis venäläinen pää. Katsoo nyt vaikka tuotakin kuvaa tuossa vieressä. Muistan, kun kävin katsomassa viime vuonna erään venäläisen teatteriesityksen, joka oli täynnä tällaisia pitkiä ja ihanan laihoja, kauniita naisia. Nyt antakaa ihmiset arvoa venäläiselle naiskauneudelle.

Venäjäntunnilla oli muuten sijainen. En saanut hänestä silmiä
ni irti. Pitkä, laiha, sirokasvoinen venäjätär. Mustat housut ja musta poolopaita, melko nuori noin ikänsä puolesta. Saaneen todellakin ilmoittaa olevani aivan hetero muuten, vaikkei sitä teksteistäni heti uskoisi. Ihastelen niin naisten kauneutta aina välillä, että mahdollisesti vaikutan pikkuiselta lepakolta, joka vähän kyhää jotain b-luokan blogiaan :>

Syömisiin sitten. Mehu(kahvi)paasto epäonnistui taas.

- kahvi mustana ~5 kcal
- 2 x kahvi punaisella maidolla ~40 kcal
- jäätelötuutti ~105 kcal
- 7 dl täysmehua ~315
- pureskelin 2 karkkia, jotka syljin pois ~20 kcal

Yhteensä : 485 kcal



Pitää nyt selittää useampi kohta syömisistäni. Ei niin, että ketään kiinnostaisi. Ei niin, että kuka
an tätä edes lukisi :/ A) Miksi kahvia täysmaidolla? Toinen kahvi oli kahvilasta. Ja tunnetusti kahvilat haluaa lihottaa asiakkaansa sillä rasvaisimmalla mahdollisella maidolla. Toisen kupin kahvia join mummoni luona. Häneltä löytyy vain täysmaitoa. Vanhaa kansaa. I love her :> B) Mikä ihmeen jäätelö? Ei ole ihan mehua nääs. No, kieltäydyin mummoni luona jo pullasta ja leivästä aijemmin. Sitten hän ilmestyi jäätelötuuttien kanssa olohuoneeseen. Mitäpä siinä sitten voi tehdä. En voinut siitäkin kieltäytyä. Selkärankaa olisi riittänyt mutta pääsin helpommalla, kun vain mukisematta otin jäätelön vastaan. Ehdin jo harkita, että jotenkin saisin sen vessanpöntöstä alas tai jotain. Sitten mietin mummo parkaani. Enhän minä viitsisi häntä sillä tavalla loukata, vaikka ei hän koskaan asiasta tulisi tietämäänkään. Koko homma olisi vain jäänyt päähäni kummittelemaan. Söin kiltisti sen pirun jäätelön. En edes ole jäätelöihmisiä. No, se oli silti aivan mainio tuutti kuitenkin. Erittäin pehmeää jäätelöä etc. Sitten kun kotona selvitin kalorit niin ei minua enää niin vituttanut. Olen silti ahtanut itseeni alle 500 kcal. C) Kuinka typerää on pureskella jotain ja sylkeä se pois? Erittäin typerää. Työpaikkani pöydällä oli monta päivää kummitellut niitä mainioita pääsiäiskarkkeja. Eikä kukaan pullamussu työtovereistani syönyt niitä. Ja sitten näin itseni ottavan yhden. Sitten iski typerä idea. 'En voi niellä tätä sokerimoskaa!' -> Terve terve lavuaari, syljempäs syliisi karkin rippeet suustani tässä tarhalapsien edessä. Ja typeränä toistin vielä saman eli pureskelin ja syljin sen toisenkin karkin. Tämä ei tule jatkumaan.


Toisinaan minua todella pelottaa, että lipsahdan anoreksia puoleen. En halua sairastua. Haluan vain laihtua bikinikuntoon ja pysyä siinä kunnossa sitten. Ensin ajattelin, että BMI 19 olisi kiva. Sitten luin, että teineillä 18-23 on normaali BMI. Enkä minä halua olla normaalipainoinen. Päätin, että haluan olla BMI 17 ja sitten riittää. Mutta entäs jos silloin ei enää riitä? Jos seuraavaksi 16 kuulostaa kivalta, sitten 15, sitten 12.. Ajattelen, että ehkä jos nyt en lopeta olen kymmenen vuoden kuluttua osteoporoosi kypsä anorektikko, joka ajattelee, että kumpa vain olisin silloin (=nyt) lopettanut. Ja ajattelen, että järkevämpää olisi lopettaa laihdutus ja syödä normaalisti. Mutta en halua lopettaa. Haluan laihtua.

Ajattelen, että anoreksia on kuin erillinen persoona, joka vaivihkaa yrittää luikerrella aivoihini. Ja mielessäni käsken sen lähtemään pois, ennen kuin se edes aloittaa pesiytymistänsä minu
un. Ja aina sitten tajua, etten voi huutaa jollekkin erilliselle, joka 'tunkeutuu' päähäni. Koska päähäni ei ole luokertelemassa yksikään ana. Se on oma pääni, joka sitä on kyhäämässä. Enkä voi vain toivottaa tervemenoa aivoilleni. Minun pitää vain pitää itseni kurissa, etten mene liiallisuuksiin. Välillä yllätän itseni miettimässä niin pieniä asioita, jotka voisi jättää tekemättä laihdutuksen nimissä. Tajuan, että kyse on vain muutamista kaloreista. Monta kertaa päivässä saan nykyään pysäyttää ajatukseni ja sanoa mielessäni itselleni, että voisin vähän rauhoittua. Minä en halua anoreksiaa. Ja kun vakuutan itselleni, että en halua niin joku päässäni hankaa vastaan. Enhän minä halua sairastua! Vaan haluan olla laiha, helvetti soikoon. Minun pitää olla laiha, että siedän itseäni. Tunnen solisluuni paremmin, kuin muutama viikko sitten. Mietin haluavani solisluut enemmän pintaan. Pömppiksestä pitää päästä ja reidet & ranteet laihoiksi. Ja lantioluita vähän esiin. Cosh.. En vain näe edistystä peilistäni. Puntarikaan ei nyt ole paras kaverini. Tämä läski painoi tänä aamuna 53,3 kg. Äh, hävettää. Tässä muka pidän kirjaa tällaisista asioista, kun todellisuudessa olen normaalipainoinen puntarilla, tukeva silmissä. Painun näkemään laihoja unia. Tässä vielä teille täydellinen kroppa. Painukaa kaikki toki supermodel.nl:ään ihastelemaan venäläistä kauneutta :>

tiistai 25. maaliskuuta 2008

today i ate ; noTHINg


No hei jes, kuka keksi hyvän sanaleikin (jota joku on jo varmasti käyttänyt jo aijemmin). Ja jos ette keksineet mikä se sanaleikki oli niin tsekatkaa otsikko uudestaan, darlings.

Sitäpaitsi niin hohdokas päiväni ei ole ollut, ettäkö olisin nolla (tai jopa miinus)kaloreilla. Kuka sanoi, etten olisi juonut mitään. Niimpä niin, vallan olenkin. Mehupaasto nääs. 8 dl mehua ja 2 kuppia kahvia. ~460 kcal. Toisen kupin join kahvilassa. Maitokannusta tuli kaiketi sitä ah-niin-rasvaista m
aitoa. Se on jo puoliksi kermaa saakeli. Sitä minä siis tänään kahvini kanssa - täysmaitoa. Liikunta? No just joo. Istuin vähän venäjää opiskelemassa iltakoulussa. Aivoni ehkä vähän liikahtelivat. Vau. Luuseri olen taas liikunnan (ja kaiken muunkin) suhteen. En edes lihaskuntoa vetänyt. Katsoin sen sijaan nauhalta Gossip Girlin ja Californicationin, joka paljastui aivan silkaksi pornoksi. Päähenkilö tosin on hauska. Ja mitä Gossip Girliin tulee niin voin tunnustaa lukeneeni kaikki suomennetut kirjat. Itseironiaa. Toisena päivänä Tolstoita, toisena Gossip Girliä. Niin huonoa kirjallisuutta, että ihan itkettää, kun sen huomaa viihdyttäväksi paskaksi :D Kuin saippuasarjaa katsoisi. Ja nythän on tullut sarjakin - ja rakastan sitä! Toisinaan on hyvä olla epätoivoisen typerä ja heittää aivot pellon puolelle. Itseironiaa. Siis liikunta tosiaan oli mikä? 3 km kävelyä. Naurakaa pois vaan minulle _vitun_ lusmulle. Ei haittaa mitään. Nauraisin itsekkin, jos vain ei ennemminkin itkettäisi tällainen pelleily. No, luojan kiitos en itkekkään. Se tästä vielä puuttuisi.


Kuten jo huomaatte, tämän päivän teema on Evangeline Lily. Huomaatte myös, ettei hän ole normaali size zero thinspo. Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin minä tosiaan en ota thinspoja laihuuden perusteella vaan sen perusteella, millainen fiilis heistä tulee. Evangelinesta tulee tietty mielikuva. Ja mielikuviahan minä rakentelen kaiken aikaa. Äh, jos vain voisin astella kesällä biitsille ylläni Evangelinen figuuri. Ainiin mutta säälittävät pikkuiset tissini eivät ehdi kasvaa toki. Taas niin ironista.. Juuri kun olen sinut pienien rintojeni kanssa niin joudun kai niistäkin luopumaan. Laihdutuksen viemää, pian. Silleen. Helpompaa olis, jos kellään ei olis tissejä. Silloin ei pitäs miettiä onko ne isot vai pienet vai mitä. Minun ovat säälittävät :/

Shopping with my mama<3 Todellakin, rakastakaa äitejänne, he piru vie kärsivät vuoksemme niin paljon. Tämä on filosofiani. Minä rakastan äitiäni. Säälin monesti friikkejen äitejä, en itse näitä pirun vihastuttavia outomuksia. Äiti parat, joutuvat kestämään lastansa, joka pukeutuu, kuin friikkisirkus ja on niin pirun vammautunut aivoistaan. Lapsiansa ei voi valita. Minä en isäköistä välitä, koska todella vihaan omaani. Mutta muistakaa äitejänne. Useimmissa tapauksissa he heittäisivät henkensä puolestanne. Minua vihastuttaa, kuinka itse vain lisään hänen kärsimyksiäni. En vain millään osaa olla parempi.

E
li siis kaikki oli aikalailla lopussa ennen shoppailua. Ripsiväri, kasvorasva, käsirasva, vartalovoide (atooppinen iho perkele), clearasil (en finneile mutta haluan jo ennaltaehkäistä), etc. Ja sitten kauppaan vähillä rahoillamme. Meillä oli hauskaa. Me and my mama. And I love her so and I now she loves me even more. Sitten H&M, josta ostin muuten bikinit. Sitten Robert's Coffee. Äitini otti jonkun kermavaahdollisen höskän. En halua kritisoida koskaan hänen syömisiään. Hän ansaitsee kaiken maailman ruuan jo sillä, että kestää tätä perhettä päivästä toiseen. Rakastaisin häntä silloinkin, jos hän painaisi 100. No, minä otin kahvin maidolla. Mietin jo siinä, että ottaakko nyt tuollainen ihana kookospallo, jota olen aina halunnut maistaa. Ja kuinka hyvältä sitten tuntuikin sanoa vain, että 'kahvia maidolla'. Mahtava tunne näin illalla, kun ei ole syönyt turhia. Sen vuoksi kannattaa aina kieltäytyä. Olen vahvoilla tällä hetkellä. Minulla on kontrolli. Ajattelin jopa ostavani ihanan Saarioisen (läskin)kinkkusalaatin (pääasiassa pastaa siinäkin, että mikä vitun salaatti..) Voisin jättää sen jääkaappiin kummittelemaan ja syödä sunnuntai herkkuna. Oikein piru vie kiusaisin itseäni. Koska kyllä minä pystyn sitä vastustamaan. Pitäisi oikeasti hommata sellainen. Vastustan vaikka grillattua banaania jäätelöllä ja vaahterasiirapilla tällä hetkellä. Minulla on niin monta motivaatiopistettä. Ne ovat : 1. Vihaamani serkun häät elokuussa. En ole nähnyt sitä perhettä viiteen tai kuuteen vuoteen. Haluan ilmestyä niihin pirskeisiin laihana ja näyttää pitkää nenää niille paskiaisille. Huono homma on, että serkut eivät ole lihavia, ei edes pulskia :/ 2. Kesäkesäkesä. 3. Bikinit, jotka ostin. Laitoin ne oikein roikkumaan näytille vaatehuoneeseeni. Muistan aina ne nähdessäni pysyä niin tiukasti ruodussa. Nyt menee melkein liian hyvin. Tällainen on melkein laitonta. Epäilen, että jotenkin romahdan, kun on näin nyt kontrolli muka.. Äh, pitää kai lopettaa tämä romaani nyt tähän! Tässä teille Gossip Girlin Dan Humphrey, jota ihanasti näyttelee Penn Padgley. Tällaiset eivät yleensä ole minun ihkutuksieni kohteita mutta tässä jätkässä on jotain perin suloista <3

maanantai 24. maaliskuuta 2008

Ladies and Gentlemen, Amina Kaddur!


Ah, ensimmäinen oikea viesti tänne. Väänsin koko edellisen yön blogin ylätunnistetta sun muuta krääsää. Oli aivan pirun vaikea löytää miten nuita sivulla olevia saa edes luoduksi.. Painon seurantaa ja muita. Voi jeesus, minusta ei oikeasti ole käyttämään tietokonetta! Siksi onkin hyvä kysymys, miksi alunperinkään aloitin blogin. En osaa kysymykseen kunnolla itsekkään vastata. Olen aina suosinut päiväkirjaa ja jo pitkään vihannut kaikkea tällaista turhaa teknologiaa, kuten tietokone... Blogin kanssa vaan on helpompi pitää laihdutus koossa. Olen istunut aivan turhan paljon muutenkin nyt koneella 'laihduttaessani'. Blogeja, ana sivustoja, youtubesta imen itseni thispoa täyteen.. Miksi siis blogi? Ehkä en nyt uskalla syödä, kun tiedän, että kaikki syömiseni on nyt julkista. Toivotaan niin.

Syömishäiriö? En tunnusta. Noloa olisi mitään sellaista todella sanoakkaan, kun on tämän mallinen (vielä!). En tiedä mitä termiä minusta voisi käyttää. Ikilaihduttaja? Hmm, ehkäpä. Vaikka kyllä joskus vielä toivottavasti olen sinut kaiken tämän läskini kanssa. Voin pää pystyssä kävellä pitkin katuja ja olla huolimatta kaloreistani. Mutta vielä ei ole niin. Tällä hetkellä olisin oikein mielelläni vaikkapa hänen näköisensä ---->
Hän on Amina Kaddur. Joskus vuonna nakki bongasin hänet supermodel.nl -sivuilta. Tuntematon malli. O' Lord jos vain
näyttäisikin tuolta. Näyttäisin mieluummin Aminalta, kuin Kate Mossilta. Vaikka Kate Moss onkin ikiaikainen kaunotar silmissäni niin en jotenkaan voisi koskaan kuvitella näyttäväni siltä - enkä puoliksikaan niin hyvältä. Hän on liikaa ylistykseni kohteeni nimittäin. Vaikka tiedänhän minä - vaikka laihtuisin nollakokoon niin ruma pärstäni tulee aina pysymään juurikin tällaisena. Maailma on niin pirun julma. Ja minä olen niin pirun typerä, että nostan fyysisen kauneuden niin korkealle. Jotain häikkää kai päässä, kun tyhmyysaste on tällainen.


Nyt todella pitää ottaa selvää siitä pilateksesta. Hillary Duff on kuulemma saanut kroppansa sellaiseksi pilateksella. Julkkikset toki valehtelee silmät ja suut täyteen laihdutuksistaan. Useimmat todellisuudessa vain jättävät syömättä. Mutta minä luotan pilatekseen. Hillarylla on mahtava kroppa :> Sitten tämän päivän saldoon. Päällä on mehupaasto, jota ei ihan heti minusta uskoisi. Otetaan huomioon, että söin tänään leipäkoneella tehtyjä kolmioleipiä :/ Ei vissiin lasketa täysmehuksi. Vittu, pitikin sortua!

1 ½ kolmioleipää (rasva, juusto, leikkele) ~270 kcal
2 kuppia kahvia ~10 kcal
4 dl täysmehua ~195 kcal
Yht. ~475 kcal

O' Jesus and Lord and all damn angels! Miksei mun mehupaasto ole koskaan onnistunut sen yhdeksännellä luokalla pidetyn jälkeen? Kalorit ei tänään ole hypelleet silmille mutta ei kyllä sen puoleen liikuntakaan. Tosiaan, lihaskunnon vetäisin mutta that's it. En edes jaksanut syviä vatsalihaksia kiduuttaa. Venyttelykin jäi puolitiehen, kun tuli kiire rientää saunaan. Ja voi luoja, kuinka ihana onkaan sauna kylmän lähes-mehupäivän jälkeen. Vihaan tätä ympärivuorokautista palelua :<

Lii
kunnan suhteen. Olen päästänyt lipsumaan nyt aika pahasti. Nyt vaan ei jaksa pohtia. Kiire katsomaan nauhalta Huippumalli haussa -finaali jakso. Olen muuten kivunnut taas alas päin säälittävyyden rappusia. Katson tosissaan Gossip Girliä. Katsoin ensimmäisen jakson varmaan viisi kertaa nauhalta, huomenna tulee seuraava jakso. Aina tylsän hetken tullen vaan Gossip Girl pyörimään. Intellektuellimpaakin tekemistä voisi olla - ja olisikin. Dostojevski ja Tsehov tuossa pöydällä, molemmat kesken. Laihdutuksen huono puoli on sekin, että luovuus kuolee. Rakastan kirjallisuutta mutta piru vie kun kaikki aika tuhraantuu rasvan epätoivoiseen vihaamiseen ja poistoyrityksiin.. No, tässä nyt vielä yksi Amina Kaddur teille<3 Hope u love her! Cuz' I sure do!

lauantai 22. maaliskuuta 2008

So damn hard...


Kuinka pirun vaikeaa on osata käyttää tietokonetta..

Tämä blogi vie siis teidät katsastamaan juurikin minun elämääni. Ette ehkä jaksa lukea turhaa ruikutusta ja kaloreiden laskentaa kauhean pitkään, varautukaa siihenkin. Pääasiassa pidän oman pääni koossa tällä. Blogi juuri MINUN thispolle ja kaikille ihanille Kate Moss kuville - tulette huomaamaan, että rakastan tuota kaunotarta.

Niin, itseäni vähän esitelläkseni. Olen 17-vuotias nuori, joka oikeastaan ei saa mitään onnistumaan. Koulutus rajoittuu peruskouluun. Nyt työharjoittelen tarhassa. Ah, mitä kuolasuita pikku lapset voivatkaan olla. No, minun puolestani voi ollakkin. Yllätyin itsekkin, että itse asiassa tulen lasten kanssa edes toimeen :>

Terve siis. Terveppä terve :>